Muistovaras
Ovesta sisään käydessäni en riisu kenkiäni, mutta ne muuttuvat toisiksi. Sellaisiksi joista ei jää jälkiä tähän tupaan, joka on tyhjillään toisten muistoja.
Älä käänny, sinun kasvosi eivät kuulu minulle.
Nämä eivät ole minun muistojani, en kuulu tänne. Haluan silti ottaa ne itselleni kuin osana omaa todellisuuttani. Jokin täällä muuttuu minun muistoksi, jonka otan mukaan poistuessani.
On aika sulkea ovi ja jättää elämä, jota hetken aikaa elin. Värit haalistuvat kuin kuluneet henget, jotka horrostavat nurkissa. Kiitos kun sain hetken hengittää kanssanne.
Ihokarvat nousivat ihan pystyyn ihastuksesta, kun luin maagista tekstiäsi ja katsoin näitä kuvia.
ReplyDeleteHylätyt tuvat, autiot pihat. Tuosta pirtistä kelpuuttaisin kyllä noita huonekaluja omaan huusholliini.
Kiitokset, Susu! Olivat omatkin ihokarvat pystyssä, kun tuolla talossa kuljin ja kuulostelin. Aivan ihana kohde, josta minullekin olisi kelvannut tavara jos toinenkin. Tietenkään en ikinä ota enkä edes koske mihinkään.
DeleteMieletön paikka - mistä ihmeestä olet löytänyt! Tavattoman hieno teksti ja tuo ruutuverhoisen ikkunan kuva puhuttelee erityisesti.
ReplyDeleteMinulla on hyvä tutka näiden hylättyjen mestojen suhteen. Olisi ollut enemmänkin, mutta valitettavasti erinäisistä syistä johtuen jäi väliin. Harmittaa! Kiitokset ihanasta kommentistasi :)
DeleteSinä aina löydät näitä mielenkiintoisia autiopaikkoja:) Ja upea teksti kuville:)
ReplyDeleteKun haluaa löytää, löytää :D Kiitokset!
DeleteHee, löysinpäs tänne! Ihan mahtipaikan olet taas löytänyt. Olen kade. :-D
ReplyDeleteHaha, kiitokset ja kiva kun löysit tänne! Oli komea pieni talonen, jossa olisin voinut fiilistellä vaikka puoli päivää. :D
Delete