Posts

Ruma villapaita

Image
On SE aika vuodesta. Nimittäin rumien villapaitojen aika, jolloin rättirekit notkuvat toinen toistaan karmeampia joulupaitoja. Kävin tänään tosi trendikkäässä ryysypuodissa, jonka valikoima tulee pääasiassa Italiasta. Ehkä peräti suoraan Milanon catwalkeilta.


Oi mitä ihanuutta aina silmänkantamattomiin asti. Kyllä olisikin mukava kääriytyä paitaan, jonka etumuksessa joulupukki vääntää torttua savupiippuun. Siitä saisi mukavan keskustelun aikaiseksi joulukinkereissä. Ai niin, en käy joulukinkereissä. Onneksi.

Does somebody need a hug? Juu ei kiitos.


Joko sinulla on ruma joulupaita? Kuka arvaa onko minulla.

Taidesaaressa

Image
Eel Pie Island on pieni suljettu saari Thamesissa. Saarella on mielenkiintoinen historia, josta voit lukea enemmän muun muassa täältä (enkuksi). Nykyään saarta asuttavat lähinnä taiteilijat, jotka avaavat työpajojensa ovet taviksille kahdeksi päiväksi pari kertaa vuodessa, yleensä joulukussa ja kesä- tai heinäkuussa.


Viime viikonloppuna oli joulukuinen avointen ovien päivä. Pyrin käymään saarella ainakin kerran vuodessa. Tämän vuoden kesäaukiolon missasin, koska olin jossain reissussa.


Olen aiemminkin postannut Ankeriaspiirakkasaaresta (joulukuu 2014 ja kesäkuu 2017), joten kirjablogiani (Kartanon kruunaamaton lukija) seuranneille saari lienee tuttu ennestään. Mutta minä en koskaan kyllästy saareen, se on sama mutta kuitenkin hieman erilainen joka kerralla. Ja tokihan esillä oleva ja myytävä taide vaihtuvat.


Rakastan saaren tunnelmaa, sen epäsovinnaisuutta, luovuutta ja kekseliäisyyttä.



Joskus olo on hieman päätön, toisinaan kädetön.


Illan armoilla

Image
Illan hämärässä hehkuvat valot lämmittävät mieltä, eivät muuta. Joskus, usein se riittää.


Minulla on aikaa pysähtyä ottamaan vastaan tuo valo, lämmittää sen kauneudella mieltäni. Unohtua sijoilleni seisomaan, vangiksi kuvaan. Siitä tulee muisto, johon voin palata.


Yö ottaa syliin.


Syksy ei ole vielä paennut puista.


Makrotex-haasteessa on aiheena Jotain lämmintä. Ilta oli ihmeellisen lämmin eilen, katuvalot lämmittivät sielua. Ja kauneus helli hermoja.

Paratiisiin viidessä minuutissa

Image
Paratiisiin viidessä minuutissa, niin lähellä olen.


Minulla on toistaiseksi menopaluu.





Lempipaikka: Hautausmaat

Makeisen kulissit kunnossa

Image
Olen jonkin aikaa salaisesti kyttäillyt Pieni Lintu -blogin luotsaamaa Makrotex-haastetta. Nyt päätin vihdoin itsekin osallistua. Tykkään kuvahaasteista ja juuri nyt kaipaan sellaisia tuomaan iloa ja pientä puuhastelua elämääni (heti tunnustan, että nämä kuvat ovat noin vuoden vanhoja, mutta jatkossa pyrin ottamaan kuvat haastetta varten).

Nyt aiheena on karkki. Tässä oikein ylellinen ja kuvauksellinen nami, joka jo vuosi sitten oli melko monta vuotta vanha. En enää muista, mistä se tarttui mukaani (varmaan jostain hotellin aulanamikiposta), mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut syömään sitä, joten käytän sitä silloin tällöin kuvausrekvisiittana. Nythän namukka on jo varmaan homeessa (en edes tarkalleen tiedä missä se on, pitäisi kaivaa se esille jostain kivenkolosta).



Hiukset lähtee

Image
Olen jo jonkin aikaa pannut merkille, että karvanlähtöni on runsaampaa kuin tavallisesti. Ihmiseltähän (toki yksilöllistä on tämäkin) irtoaa lähes sata hiusta päivittäin päästä.

En ole koskaan tullut laskeneeksi tarkkaa määrää omalla kohdallani (oletko sinä?), mutta viime aikoina (tarkoittaa reilun puolen vuoden ajan) irtohiuksia tuntuu löytyvän joka paikasta ja niitä jää käteenkin, kun hiplaa hiuksia (minulla on tapana esim. lukiessani pyöritellä hiustuppoa sormen ympärille. Ei tämä puhde mielestäni aiemmin aiheuttanut tällaista määrää karvasatoa).

Googletus tuo paljon tietoutta naisten hiustenlähdöstä. Koska karvaa on melko runsaasti yhä edelleen päässä ja uuttakin näyttäisi pukkaavan, hiukset kasvavat pituutta edelleen eikä ole sukurasitetta kaljuuntua, niin en koe aiheelliseksi vielä hyppiä seinille.

Menin kuitenkin eilen pilleripuotiin tutkimaan olisiko jotain kivoja nappeja, joita voisin vedellä ja tuntea tekeväni itselleni jotain hyvää. En käytä mitään lisäravinteita paitsi j…

It's all in your head

Image
Joskus käy päänupissa niin kova meteli, ettei tahdo kuulla itseään. Tai ehkä se olenkin juuri minä, minät. Tämä työ on vanha, mutta olen hieman muokannut sitä enkä muista osallistuneeni sillä koskaan aiemmin Luovaan lauantaihin, jonka haaste on nyt METELI.