Viimeiset ikuisesti yhdessä
Viimeiset ikuisesti yhdessä Päivä taittuu illaksi, syksy talveksi. Käsi kädessä seisomme kuten olemme vuosikymmenet seisseet toisiimme juurtuneina. Ympäriltä on kadonnut yksi sun toinen: aluksi kuin varkain ja sitten rytinällä. Valo lisääntyy, mutta värit haalenevat. Sulautuvat tyhjyyteen. Lopulta koko metsä katosi jättäen jälkeensä nysät, jotka myöhemmin revittiin irti juurineen. Jostain kummallisesta armon syystä juuri me olemme saaneet tähän jäädä. Metsä on muuttunut pelloksi, mutta saatamme jo kuulla kaivinkoneiden pauhun. Joka päivä on askel lähemmäs. Emme tiedä kauan meillä on aikaa, mutta sen tiedämme, että lähdemme yhdessä. Katso meitä siis viimeisen kerran. Jonakin päivänä, kun kuljet tästä ohi, ei meitä enää ole. * Viikon 12 kravussa on vuorossa kuvahaaste. Eli yllä oleva kuva on SusuPetalin tekemä ja minusta uskomattoman kaunis ja inspiroiva. Ohjeet krapuun ja linkkejä muiden krapuihin Susun blogissa .