Täällä en pyytele anteeksi

  Riitta huokaisee syvään eteisessä aukoessaan pomppansa nappeja. Taas uusi päivä ja saa kuunnella ihmisten typeriä solmuja. Pelkkää valitusta eikä edistystä ikinä. Riitta ei jaa neuvoja, vaan esittää kysymyksiä: ihmisen täytyy itse oppia ja löytää vastaukset. Eräskin teini aina valittaa, kun vanhemmat juovat ja riitelevät. Sitä pitää sitten lähteä ulos pakoon. Alkoholiakin kuulemma juo siellä ulkona viikonloput läpeensä. Riitta on useasti kysynyt eikö teinistä tunnu pahalta jättää ryyppäävät vanhemmat keskenään kotiin, kun itse häipyy paikalta. Että entäs jos jotain kauheaa tapahtuu? Teini sanoi kerran, että hänen tekisi mieli tönäistä vanhemmat alas portaita. Parempi siksi olla muualla. Nykyajan nuoret, horrible.   *   Pitkästä aikaa mukana krapussa! Viikon 48 krapusanat ovat huokaista, solmu, eteinen . Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.   Lue lisää krapuista Susupetalin blogista . Siellä myös linkit muiden osallistujien krapuihin.

River Greta Preferoin aurinkoisia säitä enkä innostu sateesta, mutta en myöskään jaksa liikaa ( aina voi vähän kuitenkin ) vinkua säästä. Sää on mitä on eikä siihen voi vaikuttaa, joten parempi sopeutua. Täällä on sadellut enemmän kuin vähemmän viime aikoina, tänään oli tarjolla kaatosadetta. En viitsi kaatosateella lähteä vuorille, koska ylhäällä odottaa todennäköisesti melkoinen kylpy. Toisaalta mitäpä sillä olisi väliä, kun olisi joka tapauksessa jo valmiiksi märkä. Toisaalta näkyvyys ylhäällä on yleensä melko heikko, jos on sadetta ja joskus muutenkin. Esittelenkin nyt tämän päivän lenkkimaisemat ( kaikki kuvat siis tältä päivältä ). Keswick to Threlkeld Railway Path Keswickistä Threlkeldiin vievä Railway Path on mainio paskan sään valinta. Sieltä voi poiketa monenlaisille reiteille ja intresseistä riippuen pysytellä päällystetyillä teillä, jos eivät mutakylvyt kiinnosta. Tarkoitukseni oli nousta pitkän kaavan kautta Latriggille (jota en laske vuoreksi, koska se on arkilenkkipaik

Tervetuloa Hayesin puutarhamaailmaan!   Kävin miehen kanssa parisen viikkoa sitten hakemassa puutarhainspiraatiota Amblesidessa sijaitsevassa puutarhamaailmassa nimeltä Hayes. Amppariin matkustaa täältä meiltä dösällä himpan vajaassa tunnissa . Kilometrillisesti matka ei ole erityisen pitkä, mutta koska tiet ovat paikoin todella kapeita ei dösällä voi oikein kaahailla. Olen tosin jo niin maalaistunut, että minulle tunti on ihan kohtuumatka. Delfiinit toivottavat teretulleeksi. Varsinaista inspiraatiota ei sillä kertaa löytynyt, sillä puutarhamaailma oli täynnä joulumaailmaa. Sujuvasti katselen koristuksia ja valoja, vaikka himaan en sellaista krääsää halua enkä muutenkaan tykkää ostella mitään ( mielestäni ) turhaa. Maailma hukkuu paskaan ihan ilman minun panostanikin. Puutarhainspiraation puuttuessa kerron, miltä kaupunkilaisihmisestä (joka ei ole ikinä asunut pienessä kylässä ) tuntuu asua böndellä. Joulukrääsää metritolkulla. Kaduttaako? Ei todellakaan ( mutta senhän tiesin jo enne

  Kynnys postata nousi vuoren korkuiseksi suunnittelemattoman blogitauon takia. Kiipesin vuorelle ja tässä sitä nyt ollaan. Ei uutena ja uljaana vaan varkaana valepuvussa, sillä käänsin Sadun Kukkapilli-blogista tällaisen kysymyspatterin , koska siitä tuli nostalginen olo. Näitä vastaavia väännettiin blogien alkuaikoina joskus sata vuotten sitten runsaasti, nykyään kai ei juuri lainkaan. Kuvituksena ( paitsi varoituskyltti ) tekoälyn kanssa tekemääni “taidetta”. Saatan palata keinoälyjuttuihin joskus toiste, sillä aihe ei ole ihan ristiriidaton. Mutta nyt niihin kysymyksiin.   1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin ohjelmaan osallistuisit? Joku Viidakon tähteet vai mikä se nyt olikaan tai onkaan, jos sellainen edelleen on. Siinä mennään jonnekin paikkaan, eletään luonnossa ja tehdään jotain juttuja ja kilpaillaan. Voisin skipata ne kilpailut ja muut jutut ja olla mielellään omissa oloissani. Ei tarvi siten myöskään kuvata minua, koska sellainen ei varsi