Posts

Showing posts from 2019

Järviä järvillä

Image
Paljon olen jauhanut blogissani järvistä, mutta suurin osa järvialueen kuvista on vuorilta. Jospa hiukan niitä järviäkin nyt sitten, kun kerran sinne (Lake Districtille, Cumbriaan) ollaan taas menossa parin viikon kuluttua. Kyseessä on jälleen patikointimatka, ei siis mitään lojumista rannalla.


Ellen ihan väärin muista vierailimme Järvillä ensimmäisen kerran vuonna 2013. Olin lukenut alueesta jostain ja minulla oli pakkomielle päästä sinne. Se olikin sitten rakkautta ensi silmäyksellä ja olemme palanneet Järville lähes joka (ellei jopa joka) vuosi sen jälkeen. Aiemmin kävimme patikoimassa myös Jenkeissä, mutta kyseisestä maasta meni maku Trumpin myötä.


Tällä kertaa yövymme viidessä eri paikassa, joista teemme päiväpatikat vuorille. Reitit on katsottu valmiiksi, mutta tietenkin säiden mukaan on mentävä. Tarkoitus on siedättää korkeanpaikankammoa ja osa reiteistä ei sovi tehtäväksi, jos sää on huono. Meillä on kuitenkin varareitit paskoja säitä varten, jotka tuskin voivat olla niin haa…

Hevisti kesään

Image
Olen henkeen ja vereen kesäihminen. Talvikin menee, kun ei yleensä tarvitse lunta nähdä. Ellei siis lähde sitä erikseen katselemaan. Suomeen minua ei saa talvella edes kirveellä uhaten. Täytyy siis olla todella painava syy, että talvella Suomeen eksyn.


Alkukeväällä kävin (mieheni kanssa) patikoimassa Lake Districtillä ja noin kuukauden kuluttua lähdemme uudelleen. Tällä kertaa vietämme Järvillä kaksi viikkoa.


Reissun aloitamme vauhdikkaasti Rammsteinin keikalla, joka on Milton Keynesissä. En ole käynyt missään keikoilla en edes muista milloin viimeksi, joten ihan kiva vaihteeksi mennä.


Hiljaa virtaa Thames.



Makrotex-haaste: Kesä on täällä.

Fillaroinnista ja Holland Parkista

Image
Hermon lepuuttelu (ja lepyttely) toimi ja toisella yrittämällä sain fillarin lukon auki. Pitkän tauon jälkeen minulle on syntynyt melko korkea kynnys fillaroida, joten olen nyt pari päivää totutellut taas ajamiseen.

Itse polkemisessa ei tietenkään ole mitään totuteltavaa, vaan nimenomaan liikenteen seassa ajamisessa. Täällä on kyllä pyöräkaistoja, mutta monesti ne toimivat myös autoparkkeina, joten ne paikoin ovat melko turhia. Ja minua ärsyttää. Pitääkö autojen vallata joka ikinen paikka.

Liikennesäännöt on minulla hallussa (varmaan paremmin kuin monilla autoilijoilla), joten niiden noudattaminen ei tuota päänvaivaa. Sen sijaan päänvaivaa tuottaa se, etteivät autoilijat välttämättä noudata niitä. Ärsyttää myös, etteivät kaikki vaivaudu edes vilkkua näyttämään kääntyessään. Itse käytän tunnollisesti käsimerkkejä (enkä nyt tarkoita keskaria) enkä vähiten oman turvallisuuteni takia.


Mutta joo, eilen hurautin tuttua reittiä tuttuun paikkaan eli Holland Parkiin, jossa en tosin ole käynyt …

fillari ja pihatienoot

Image
Ihme tapahtui ja fillarini on jälleen ajokunnossa. Siihen piti vaihtaa takakumi, koska se oli niin reikäinen ettei olisi ollut järkevää sitä enää paikata. Noin muuten se on ihan hyvässä kunnossa, vaikkakin ohjaustanko on hieman ruosteinen. Mutta ajattelen niiden olevan pyörän pisamia, mitäpäs niistä. Onhan tuo fillarikin jo about 9-vuotias esiteini, mutta pakko kehua että paras fillari, joka minulla on koskaan ollut.


Pyöräni ei ole nähtävästi ollut lukossa noin vuoteen, mutta ihmeellistä kyllä sitä ei ole pöllitty. Olisin tänään ottanut miehen pyörästä toisen lukon ja siirtänyt sen omaani, mutta mikään kolmesta avaimestä ei sopinut lukkoon. Meni hermo ja poistuin paikalta. Hieman hankala muutenkin mennä ajelulle, jos en saa lukittua pyörää jalkautuessani jonnekin. Kun hermo on levännyt, menen uudelleen avainnipun kanssa sorkkimaan lukkoja.

Tässä voisin kuitenkin samalla esitellä pihatienoomme. Fillareiden (jotka ovat siis talon sivustalla) takana olevasta lautaovesta mennään takapiha…

Veneiden hautausmaa

Image
Tämä veneiden hautausranta sijaitsee Barrow-in-Furnessissa, Cumbriassa. Kuviin olen luonnollisesti lisännyt dramatiikkaa – koska voin ja haluan.


Omaan elämääni en lisädraamaa halua: olen saanut kokea sellaista enemmän kuin tarpeeksi, joten ei kiinnosta enää. Lisäksi oman pään kanssa eläminen sinällään on ihan tarpeeksi dramaattista kaivatakseni lisädraamoja.


Let's sail away. Itse tosin en toistaiseksi seilaa yhtään minnekään. En, ennen kuin saan passini takaisin Brittilän Home Officesta. Kyseisen tahon kanssa asiointi on kuin työntäisi tikkuja kynsien alle.

Taikuvat - Menopeli

Käsi joka...

Image
...varjoa kannattelee.


...joka pulloa pitelee.


...joka toisen käden kanssa yhteistyössä toimii.


...joka ei jaksa soittaa.


Makrotexin aiheena on käsi.

Naamaharja

Image
Taikakuvissa on aiheena työkalu. Valitsin työkaluksi tämän suloisen pinkin vasaraa muistuttavan kalun. Tämä taikakalu on naamaharja. Jynssään (liioiteltu verbi, oikeasti hellästi hieron pyörivin liikkein) sillä naamatauluni, jos olen käyttänyt meikkiä.


Naamaharja on tärkeä työkalu, sillä se on vapauttanut minut käyttämästä kuorintavoiteita tai vastaavia. Harjan kanssa käytän vain mietoa puhdistusmaitoa eikä ihoni ole ollut näin hyvässä kunnossa aikoihin. Jopa couperosa on vähentynyt eikä naamani punoita enää edes suihkussakäynnin jälkeen. Otaksun, että olen puhdistanut ihoani aiemmin liian tujuilla aineilla.

Atooppisen ihon pelastus tämä tällainen taikatyökalu!

Antiikkiset mestat

Image
Tykkään käydä antiikkikaupoissa: ne ovat kuin taidenäyttelyitä. Vanha rompe on mielestäni usein kaunista: muotoilu, yksityiskohdat jne. Luovuus ja taiteellisuus kukoistaa! Taide tarkoittaa minulle suunnilleen kaikkea sellaista, jonka katselu herättää ajatuksia ja/tai tunteita  – omistaa ei tarvitse. Ja onhan antiikkipuodeissa usein ihan suoranaista taidettakin myynnissä.


Menin eilen Kingstoniin, missä tykkään käydä jos pitää ostella jotain tiettyä (nyt oli hakusessa kengät, mutta ilman kenkiä palasin kotiin). Se on paljon miellyttävämpi paikka kuin joku ruuhkainen Oxford Street tai ns. keskusta-alueen puodit. Lisäksi Kingstoniin on helppo kulkeutua: dösällä pääsee meiltä suunnilleen ovelta ovelle.

Ehkä teen joskus erillisen postauksen Kingstonista, koska tykkään käydä siellä hengailemassa ihan noin huvin ja urheilun vuoksi (fillarini ollessa kunnossa minulla oli tapana polkea sinne, nyt kävellään sinne toisinaan miehekkeen kanssa viikonloppuna hengailemaanja asioimaan). Mutta nyt kes…

Taas uusi diagnoosi

Image
Minulla on uusi diagnoosi. Kuten moni asia elämässä, sekin löytyi sattumalta. Olen oireillut niin kauan, että pidin oireitani normaaleina – ominaisuuksina, joille ei nyt vain mitään voi.


Oireita ovat muun muassa ihastunut pällistely, huokailu, nuuhkiminen, innostunut kiljahtelu ja rakastunut hymy.


Oooh ja aah.


Nuuh!



Diagnoosini on Wisteria Hysteria. Hyvää tässä on, ettei sitä tarvitse hoitaa eikä se aiheuta hoitamattomana sen kummempia vahinkoja.


Tai no, riippuu hysterian asteesta. Minulla sitä esiintyy siinä mielessä lievänä, etten ole koristellut meidän taloa wisterioilla. Se tosin johtuu siitä, että asumme vuokralla eikä omatoimista koristelua välttis katsella hyvällä silmällä.


Täällä ovat nyt tosiaan wisteriat komeimmillaan. Mainitsin aiemmin wisterian olevan lempikevätkasvini. Suomessa tuomen tuoksu hullaannutti minut. Haluan rehuni aromikkaina, sillä olen tuoksufani.



Huoh ja lääh.



Tässä vielä meidän talon sisäänkäynti. Emme asu No 10:ssä, vaan yhdessätoista. Sisäänkäynti on …