Posts

Showing posts from 2019

Runoileva Kannibaali

Image
(Hyvin vähän) tunnettua runoilijaa pyydetään kirjoittamaan runo ja esittämään se Gourmet-kerhon illallistilaisuudessa. Palkaksi luvataan näkyvyyttä illallistilaisuudessa.


Minä tykkään grillata,
leipoa ja paistaa
Kesken valmistuksen anna
en maistaa
(Sori vaan, en antaisi keskeneräistä runoakaan luettavaksi kenellekään)

Grillissä aivomies kolmas
niin rakas
(oikeasti viides, mutta kolmas on kohtalokkaampi luku)
En silti häntä
ottaisi takas
(juu en todellakaan. Jouti mennäkin, ei lainkaan kunnioittanut minua. Olisi kannattanut miettiä aikaisemmin)

Paloitellessa käytä
en esiliinaa
(tästä vähän seksiä runoon, sillä seksi myy ja on HOT)
Sen pesu kun on
yhtä piinaa
(Kuukautisveren peseminen vielä menettelee, mutta siihen jos lisätään suolenpätkät niin soppa on valmis).

***

 Viikon 46 krapusanat ovat esiliina, kunnioittaa ja rakas. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista!


Päiväni evakkona

Image
 Torstai 9.11.

Herään hieman ennen seiskaa ja painan nappia: kahvinkeitin alkaa jauhaa papuja ja sitten keittää niistä kahvia.

Unihiekkaisena mutta pirtsakkana (olen aamuihminen) siirryn vessaan jatkamaan homeenpoisto-operaatiota. Kalkkijäämiä en jaksa jynssätä suihkun seinälaatoista: jääkööt punertaviksi. Pitäisi kyllä niillekin tehdä joskus jotain. Ehkä huomenna…

--- asioita tapahtuu ---

Emman laskettu aika lähenee. Muistutan miestä, että mainitsee kuumailmapuhaltimesta. Eilen lähettämääni sähköpostiin ei nimittäin ole vastattu. Sitten heitän romut niskaan ja häivyn. Ulkona on rapea sää. Tai no, kymmenisen astetta mutta se tuntuu jotenkin kolealta.

Asumme kukkulalla Thamesin rannan kupeessa. Kiiruhdan puiston läpi ja laskeudun rannalle. Jään ihailemaan aamupäiväistä valoa, joka kimmeltää herkästi vedenpinalla. Alan heti kaivata menetettyä kesää ja LÄMPÖÄ.


Maleksin rantaa pitkin nauttien valosta ja ruskasta. Tykkään kulkeutua rantaa pitkin. Olen matkalla kirjastoon, sillä olen varann…

Raivokasta homeenpoistoa illan ratoksi

Image
Keskiviikko 6.11.

Puhelin soi iltasella puoli kahdeksan maissa. Kuka kehtaa soittaa siihen aikaan! Arvasin kyllä soittajan heti, sillä välittäjällämme* on tapana soittaa nimenomaan iltaisin.

Olin aamulla lähettänyt Välittämöön** mailia liittyen vessan kuumailmapuhaltimeen (tärkeä laite: imee kosteutta ja lämmittää), joka on ollut rikki reilun vuoden. Asiaa tutkittiin silloin vuosi sitten ja todettiin, että paskana on ja uusi laitetaan tilalle.

Sen jälkeen ei luonnollisesti ole mitään tapahtunut. Osittain saan syyttää itseäni, koska en tuolloin jaksanut pommittaa Välittämöä.

Täällä asioiden hoituminen on joskus uskomattoman hidasta ja vaikeaa. Tein kuvitteellisen mutta totuutta hivelevän “työvaihelistan”, joka sopii monenlaiseen asiaan.


1. Joku tulee katsomaan ja mahdollisesti koskettaa asiaa, joka on mahdollisesti rikki tai ei muuten vain toimi.

1a) toinen käyntikerta, jossa joku koskettaa asiaa jos ensimmäisellä kerralla ei syystä tai toisesta voitu koskettaa, vaan ainoastaan katsoa…

Tuskaisia parahduksia

Image
Luomisen tuska

Esmeralda on väsynyt, sillä ilta venyi pitkäksi. Jopa niin pitkäksi, että voidaan puhua yökylässä olemisesta. Parin tunnin unilta hän könysi suoraan ateljeehensa ehtimättä käydä kotona muuttumassa taideopettajan näköiseksi. Ei auta kuin vetää kurssi iltahynttyyt niskassa. Omituisen vaatetuksen voi pistää taiteilijuuden piikkiin: taiteilijathan ovat hieman outoja.

Kas, Lizaveta on tullut paikalle aamutakissa ja melko kalpeana. Olikohan hänelläkin märkä yö, haha? Vai onkohan hän löytänyt vihdoin taiteilijaimagonsa. Hieman oudohko, vaikka eipä minulla taida olla varaa sanoa, heh.

Gertrud itkee taas, hän liikuttuu niin herkästi. Enhän minä ole vielä edes tuikannut maalia kankaaseen.

Jestas kun sattuu päähän, oi tätä luomisen tuskaa.


Viikon 45 krapusanat ovat märkä, muuttua, yökylä. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista!


Lyön tässä jälleen kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja osallistun myös Luovan lauaintain haasteeseen, joka on Minusta tulee isona…

Kävelyllä eilisessä

Image
Tule kanssani päiväkävelylle eiliseen. Paistoi aurinko ja ruoho kimmelsi vihreämpänä kuin kesällä ollessaan silloin lähinnä kuivuuden kärvistämää keltaista, rapeaa tupsua.


Hiljaa virtaa Thames aamuauringon ylpeillessä säteillään. Olen matkalla ostoshelvettiin, joka ei ole helvetti pahimmasta päästä. Kyseessä on melko pieni ulko-ostari keskellä ei-mitään kummoista.


Useampikin tie veisi o-helvettiin, mutta minä valitsin maisemareitin, joka on pidempi kuin suorin tie. Yritin nähdä kauneuden arkisen tuttuuden läpi. Ja näin. Rakastan näitä taloja, niiden muotoja.


Rakastan sitä, miten valo tunkeutuu lehvistön läpi. Rakastan rakastan rakastan. Hmm. En muista rakastinko näin paljon suomen kielellä. Olenko kymmenessä vuodessa alkanut pitämisen sijasta rakastaa, kuten kulttuuriin kuuluu. Pitäminen olisi liian vaisua. Melkein loukkaus vain pitää jostakin. Epäkohteliastakin se olisi: melkein kuin vain pitäessään ei edes oikeasti pitäisi.


Rakastan näitä pastellinvärisiä taloja.


Luonto panee viel…

Sontsan alla

Image
Työryhmä: ihmisiä
Aihe: sateenvarjo-ongelman käsittely

- Mitään ongelmaahan ei olisi, jos ihmiset huomioisivat toisensa. Toiset huomioiva tekniikka on nostaa/kallistaa varjoa ihmisen lähestyessä. Problem solved.

- Miten saat tuon paukutettua ihmisten päähän? Ei ihmisiä kiinnosta. Kielletään varjot, problem solved.

- Sitten ihmiset kastuvat. Kieltäminen on tehokkain ja mielikuvituksettomin keino, mutta tätä asiaa voisi prosessoida toisinkin.

- Miksi? Johan meillä on ratkaisu tulilla.

- On muitakin mahdollisuuksia. Insinöörinä näkisin, että sateenvarjojen suunnitteluun voisi kiinnittää enemmän huomiota. Tehdä niistä sellaisia, ettei niistä ole haittaa muille.

- Se on eri ongelma...

- Se on mahdollisuus, joka…

- Höpsis, eiköhän tämä prosessointi ollut tässä. Kaljalle?

***
Viikon 44 krapusanat: tekniikka, käsittely, prosessointi. Lisää krapuja Susun ja Caran blogeissa! Postauksen otsikko ei ole kravun otsikko, kravullani ei ole otsikkoa (koska sata sanaa tuli täyteen ja oli vaikeaa muutenk…

Kirahvin kyyneleet

Image
Olen miettinyt paljon Lintua, ainoaa ystävääni. Ystävyytemme oli monimutkaista, sillä minä kaipasin alati sellaista mitä minulla ei ollut. Halusin kävellä kuunsiltaa pitkin nähdäkseni kestääkö se. Nyt tiedän. Vajotessani yhä syvemmälle veteen tunsin kuinka Lintu valmistautui irrottamaan otteensa turkistani ja nousemaan siivilleen. Jokivirrat kuljettivat minut kuolemaani, ilmavirrat Linnun jonnekin muualle.

Henkeni virtaa elekrtonisena hologrammina kuolleiden talossa, olen rauhaton ja yksinäinen. Olen etsinyt Lintua täältäkin, tuloksetta. Tarjonnut rahaa saadakseni apua, mutta täällä raha on merkityksentöntä. Ei sillä voi ostaa henkistä rauhaa, ei vastausta kysymykseen Miksi petit minut, Lintu?

Silti otan sinut takaisin, jos vain tulet. En jaksa enää olla yksin.

*
Viikon krapusanat ovat elektroninen, henkinen, raha. Lisää krapuja Caran blogissa.


Kirhavin kekkereissä pitelee hiljaista, melkoiset kekkerit joo.

Lyön tässä nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja osallistun yllä olevalla ku…

Find Your Why

Image
Makrotexin aiheena on MIKSI. I went searching for why to the Kew Gardens yesterday.


Not here, I guess. But why does the grass is always greener on the other side?


Chihuly at Kew gardens.





Found it!

Erakon päiväkävely

Image
Lokakuu on mukava kuukausi. Siinä on vielä kesän jälkimakua, vaikka aavistus syksyä alkaa olla ilmassa. Päivisin asteet lähentelevät joskus pariakymmentä, tänään oli 17. Täällä varsinainen ruska ajoittuu marraskuun puolelle.


Luin – tai pikemminkin katselin – vastikään kirjan nimeltä The Walking Man (kirjasta olen kirjoittanut täällä). Siinä mies kävelee ja havainnoi ympäristöään ja uppoutuu ajatuksiinsa. Minä teen sitä samaa paljon. Saatan lähteä toimittamaan jotakin asiaa ja yhtäkkiä siihen vierähtää useampi tunti ja olen käynyt ties missä. Ikinä ei tiedä, minne sitä päätyy ja siksi kuljetan mukanani aina myös Oyster-korttia (vastaava kuin Suomessa matkakortti).


Tänään hengailin ihan vain lähimaastossa, sillä minulla on erityisen poissaoleva olo ja joskus on päiviä, kun en oikein ollenkaan kestä ääniä. Enkä nyt tarkoita mitään ääniä päässä tai muuta vastaavaa. Vaan ihan vain ulkomaailman meteliä. On niin erakkomainen olo, että valitsin luettavaksenikin kirjan, jossa asutaan korvessa…

NAPS

Image
Katson pöydällä lepäävää kutsua. Markku vaati, että Pekan halloween-bileisiin pitää osallistua, koska se on perinne. Olemme joka vuosi osallistuneet, joten olisi kuulemma outoa jos nyt emme. Minua ei kiinnosta. Minua ei VITTUAKAAN kiinnosta.

En voi tämän näköisenä, huomautin Markulle. Markku sanoi, että eipähän tarvitse erikseen meikata juhlaan heh heh ja suukotti poskelle. Pyysi anteeksi, sanoi että oli syytä kyllä vähän minussakin. Inhoan Markkua. Ei, VIHAAN. Luulin, että aikuisena saisin vihdoin olla rauhassa, koskematon.

Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä? Pilke syttyy silmiini. Laitan PMMP:n soimaan ja laulan HUUDAN mukana samalla kun tutkin veitsikokoelmaamme, jonka saimme aikanaan häälahjaksi. Haista Markku vittu.

***
Viikon 41 krapusanat ovat kutsu, aikuinen, inhota. Lisää krapuja Susun ja Caran blogeista!


"JOS LYÖT VIELÄ KERRAN NIIN MINÄ TAPAN SUT"

Maailmanlopun enteet

Image
Pilvet ovat alkaneet kerääntyä, ne piilottavat pian taivaan näkyvistä. Ne kadottavat taivaan jättäen jäljelle vain mustaa, yön joka ei enää vaihdu päiväksi.

Rakas taivaan isä, annan minun ojentaa siipeni ja lentää vapauteen. En jaksa enää istua vankilassa, jonka rajat sinä olet piirtänyt. Lukea sanoja, joita en ymmärrä. Kitua elämässä, joka on minulle vieras.

Isä, olen surullinen ja vain sinä voit irrottaa kahleeni. Ei kai rakkauden kuulu kahlita, vaan vapauttaa? Sinä olet itse saatana, maailmanlopun messias! Sinä voit kahlita minut, mutta mieltäni et koskaan. Sillä se on jo kaukana, liihotteli ulos kryptan ikkunasta ja nyt se polttaa siltoja jäljessään.


Viikon 30 krapusanat: surullinen, musta isä. Lue lisää krapu-haasteesta SusuPetalin tai Caran blogista. Siellä myös linkit toisten osallistujien kirjoituksiin. kannattaa tutustua haasteeseen, se on ihana ja luovuuteen kutkuttava!

***
Tämä minun krapuni perustuu jälleen väljästi tositapahtumiin. Kuinka väljästi, sitä en kerro. Mutta k…

Irlanninsetteri

Image
Siskoni perheellä on irlanninsetteri, johon olen lääpälläni. Se on kaunis ja kiiltävä ja haluaa kiivetä syliini. Suukotan setterin karvaista ohimoa ja haluaisin olla samanvärinen. Perhana, vaikka samanlainen! Olisin terhakas, nuori koiranaaras joka jaksaa juosta väsymättä miljoona kilometriä.

Siispä värikaupoille ideoimaan. Tarkkailen peilistä karvaani, joka muistuttaa väritykseltään ketunpersettä kellertävine ja punaisensävyisine raitoineen. Jos yhdistan mahonkia ja kastanjaa, varmaan tästä kulahtaneesta mopista saisi setterin?

Sekoitan kaksi pussia mahonkia ja yhden kastanjan, heitän mömmön päähäni. Keitos saa muhia puolitoista tuntia suihkumyssyn alla ennen kuin muutun setteriksi. Sillä minä muutun. Konttaan suihkusta ja ravistan pisarat harteiltani. Hau, sanon miehelleni jota konttaan vastaan eteiseen.

***
Osallistun tällä viikon 39 krapuhaasteeseen, jossa sanoina on kiivetä, ohimo, peili. Krapua ylläpitää SusuPetal ja Cara.

Krapuni perustuu tositapahtumiin. Värjäsin tänään Cul…

Takapihan karvakasat

Image
En ole kuollut, vaikka blogi on ollut hiljainen. Olen nyt Suomessa (ollut noin viikon) eli terveiset Helsingistä. Olisi (minun mielestäni) kivoja stadikuvia ja -juttuja tarjolla, mutta en pysty lataamaan niitä koneelleni. Pitäisi asentaa kamera uudelleen, mutta en saa sitä nyt tehtyä enkä jaksa vaivata asialla päätäni. Siirtynen pian maaseudulle piilopaikkaani ja puoliskoni saa hoitaa kuva-asiat kuntoon.


Mutta sillä aikaa esittelen takapihan ketut. Nämä suloiset karvanaamat asuvat jaetusti meidän ja naapurimme takapihalla.


Parhaimmillaan olen nähnyt pihalla kolme kettua samaan aikaan. Siellä ne makoilevat päivät ja öisin lähtevät asioille.


Kuvat ovat useilta vuosilta, tuorein niistä juuri ennen Suomeen lähtemistä.


 Pure mun korvaa!


Lopuksi vielä kettukevennys. Mukavaa tuoretta viikkoa!