Takapihan karvakasat
En ole kuollut, vaikka blogi on ollut hiljainen. Olen nyt Suomessa (ollut noin viikon) eli terveiset Helsingistä. Olisi (minun mielestäni) kivoja stadikuvia ja -juttuja tarjolla, mutta en pysty lataamaan niitä koneelleni. Pitäisi asentaa kamera uudelleen, mutta en saa sitä nyt tehtyä enkä jaksa vaivata asialla päätäni. Siirtynen pian maaseudulle piilopaikkaani ja puoliskoni saa hoitaa kuva-asiat kuntoon.
Mutta sillä aikaa esittelen takapihan ketut. Nämä suloiset karvanaamat asuvat jaetusti meidän ja naapurimme takapihalla.
Parhaimmillaan olen nähnyt pihalla kolme kettua samaan aikaan. Siellä ne makoilevat päivät ja öisin lähtevät asioille.
Kuvat ovat useilta vuosilta, tuorein niistä juuri ennen Suomeen lähtemistä.
Pure mun korvaa!
Lopuksi vielä kettukevennys. Mukavaa tuoretta viikkoa!
Kaljaa, juu!
ReplyDeleteMites nuo ketut reagoivat, jos menee pihalle? Jäävätkö koisimaan vai lähtevätkö kaikki kuppilaan?
Ihanat ketut! Kyllä kettu on suloinen olento. Hauska kuulla, että olet Suomessa - nautihan olostasi!
ReplyDeleteOlet saanut kamerallasi täysosumia.
ReplyDeleteMukavaa Suomessa oloa <3
Ei oo todellista! Miekin haluan kettuja takapihalle! Ihania otuksia.
ReplyDeleteTuo viimeinen kuvasarja aiheutti ihan hervotonta röhötystä. :-D Kiitos päivän nauruista! <3
Voi miten ihania karvakasoja teillä takapihalla.Ketut ovat niin ihania:) Täällä lähelläni oli myös kettuja,mutta kun kodin lähellä olevalle isolle tontille alettiin rakentamaan jättiprojektia, niin ketut hävisivät jonnekin, kaiketi kaupungin jäljellä oleville dyyneille.
ReplyDeleteHih, mitenköhän ketut suhtautuisivat kaljaan;D
Kiitän nyt näin yhteisesti teitä kaikkia ihanista kommenteista! <3 Olen tosiaan ollut Suomessa enkä siellä pahemmin jaksanut koneella olla. Nyt olen taas palannut kotiin täynnä uutta tarmoa ja ideoita.
ReplyDelete