Huipulla oli lunta

Näkymä huoneemme ikkunasta, ei paha.

Yövyimme viime kesänä pitkin poikin Lake Districtiä sen mukaan, mitä huippuja halusimme käydä “valloittamassa”. Tällä kertaa pysyimme vain kahdessa meille ennalta hyvin tutussa pikku kaupungissa (Keswickissä ja Amblesidessa), koska halusimme olla ihmisten ilmoilla siltä varalta, että säät ovat sysihuonot eikä voi patikoida. Olisi sitten ainakin jotain puuhaa, jos joutuu pysymään “maan pinnalla”.

Yövyimme kolme yötä Keswickissä LakeSide Housessa, joka sekin on meille ennestään tuttu sillä olemme yöpyneet siinä useita kertoja aiemminkin (ja olemme tulleet tutuiksi paikan omistajan, ihanan punapäänaisen Lindseyn, kanssa). Kyseessä on guest house, ei siis hotelli. Moni karsastaa ihan turhaan guest houseja, koska luulee ettei niissä saa omaa rauhaa tai että ne ovat jotenkin rupuisia.

Briteissä guest housen ja pienen hotellin ero voi kuitenkin olla olematon: vain määritys ja tähditys ovat erottavat tekijät. Esimerkiksi kahden tähden hotelli voi vastata neljän tähden guest housea, koska kriteerit (muun muassa respan aukioloajat, onko baaria vai ei, saako iltapalaa jne.) tähditykseen ovat toisenlaiset.

Jos siis joskus satut matkustamaan Brittilään, niin kannattaa rohkeasti tutkailla myös guest houseja. Olemme yöpyneet myös pubeissa (täällä monissa pubeissa on INN) ja minusta nekin ovat ihania ja persoonallisia paikkoja yöpyjä – ja vastoin yleisiä ennakkoluuloja eivät välttis ollenkaan meluisia ellei satu terassin yläpuolelle.

Varausmuutosten sun muiden takia me tosin päädyimme LakeSidessa huoneeseen, jota ei ollut laitettu (mutta siivottu kyllä). Sinne oli tuotu valmiiksi puhtaat lakanat ja pyyhkeet, mutta sänkyä ei ollut pedattu eikä pyyhkeitä laitettu paikoilleen jne. Vahinkoja sattuu, totesimme ja sijasimme pedin itse. Emme maininneet aamiaisella asiasta, vaan vedimme puurot naamaan ja lähdimme vuorille.


Lähestymme valkoista kurittajaa. Saimme lähteä kauniin rapsakkaassa ja melko aurinkoisessa säässä.


Vuorille aloimme nousta solasta, jossa on käytöstä jo poistettu kaivos. Täällä sain päälleni pienen maanvyöryn seisoessani purontörmäällä. Otin tukea törmäässä olevasta isosta kivestä, mutta se päättikin tulla niskaani. Sain kiven ja maa-aineksen liu'utettua kylkeäni pitkin puroon, joten mustelmilla selvisin. Sain myös ylitettyä puron kastumatta, vaikka kivi sen keskellä oli superliukas ja olin liukua puroon. Onneksi reaktionopeuteni on... nopea, joten ehdin pelastaa itseni.


Kohti lunta ja tuiskua. Vuorilla säät voivat vaihtua koko ajan ja jatkuvasti. Alhaalla voi aurinko paistella ja olla lepppoisaa, mutta ylhäällä voi sadella ja tuulla niin ettei voi suorassa seistä. Alun aurinkoisuus alkaa muuttua pilviseksi, mikä toki oli meillä tiedossa, koska olimme tutkneet sääennusteet tarkkaan.


Patikointia hidastivat ennalta-arvamaattomat esteet (kuuluvat patikoinnin luonteeseen) muun muassa se puron ylittäminen, johon tuhraantui aikaa puolisen tuntia: sateiden ja lumen takia virtaus oli voimakasta, kivet liukkaita ja sopivaa ylityskohtaa piti etsiä.


Joissakin kohdin lunta oli niin paljon, ettei mitään maamerkkejä ollut nähtävissä. Piti siis suunnistaa pelkän gps:n avulla. Minulle kammottava kohta oli eräs avoin ja todella jyrkkä luminen rinne, joka piti vain rämpiä "sokkona" ylös. Inhottaa kun ei näe missä tarpoo. Alueella on paljon irtokivipolkuja, joten vaarana on, että ne lähtevät vyörymään.


Bongaa yllä olevasta kuvasta ihmiset! Muutama patikoija tuli vastaan, mutta muuten saimme olla omassa rauhassa. 


Huipulla (Grisedale Pike), aivan uskomattomia maisemia. Oli todella erikoista nähdä näin paljon lunta vuorilla, kun aina olemme matkustaneet sinne keväällä tai kesällä, jolloin maisemat ovat ihan toisenlaiset.



Ja tähän loppuivat kuvat kyseiseltä (noin 5,5 tuntia kestäneeltä) patikalta, koska alkoi sadella lunta, joka muuttui kaatosateeksi alaspäin laskeuduttaessa = alas päästyämme olimme kuin uitetut koirat.

Patikalta takaisin "hotelliin" palattuamme tapasimme Lindseyn, joka sanoi yrittäneensä tavoittaa meitä. Sanoi jättäneensä huoneeseemme kirjeen ja ehdotti että luemme sen ja kun ehdimme tulemme takaisin respaan hänen juttusille.

Kirjeessä Lindsey oli kauhuissaan siitä, ettei huonettamme ollut laitettu ja pyysi anteeksi sekä tarjosi uutta isompaa huonetta käyttöömme (kirjeessä oli valmiiksi avain kys. huoneeseen). Lisäksi hän poisti ensimmäisen yön veloituksen kokonaan. Emme jaksaneet vaihtaa huonetta, koska nykyinenkin oli ihan mukava. Arvostan todella paljon Lindseyn elettä eikä haitannut, että yhden yön veloitus peruutettiin.

~~~

Pari sanaa kuvista: en kanna järjestelmäkameraa ikinä patikoilla, koska pääpaino ei ole kuvaamisessa vaan siinä patikoinnissa. Vuorilla patikointi on yleensä myös raskasta, joten en halua kantaa mitään ylimääräistä pakollisten kantamusten lisäksi. Todennäköisesti en myöskään jaksaisi keskittyä järsyllä kuvaamiseen, joten käytän ihan vain pokkarikameraa (Canonin Powershot G9X, hyvä kamera!), jonka saan tarvittaessa nopeasti esille ja takaisin suojaansa. Järsy antaisi kyllä mahdollisuudet laadultaan tasokkaampiin ja syväterävyydeltään kiinnostavampiin kuviin, mutta pokkarilla mennään.

Comments

  1. No just, lumen kaipuusi täytyy olla kova, kun ihan vapaaehtoisesti patikoitte tuolla! Ei sen puoleen, komeat maisemat, mutta itse tässä vaiheessa talvea ei niin välitä lumisista maisemista :D
    Tuollaiset maan- ja kivivyöryt eivät kuulosta mukavilta, onneksi selvisit mustelmilla.

    Olipa ihana Lindsey! Vau!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, oli jännä nähdä lunta siellä missä sitä ei ole aiemmin koskaan nähnyt, joten ei tarvitse enää nähdä tai ainakaan kokea (tai eihän sitä tiedä, jos ensi talvena...) :D

      Olen varautunut, että jotain menee aina rikki patikoidessa, joten aika helpolla pääsin. :P

      Delete
  2. Teillä on kyllä ollut ihan huikea reissu! Mitä maisemia! Harmi että säät eivät suosineet, mutta eivät ne aina voi suosiakaan. Jos lähtee sillä asenteella, että auringon pitäisi aina paistaa, voikin jäädä saman tien kotiin. :-)

    Minä taidan kuulua niihin, jotka saattaisivat karsastaa guest houseja, joten hyvä oli tietää tämäkin, että mitään syytä siihen ei välttämättä ole. En ole kermaperse, mutta kuitenkin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, oli aivan mahtista nähdä ja patikoida Järvillä tähän aikaan vuodesta. Lähdimme matkaan asenteella, että säät on mitä on ja jos ei ihan karseita myrskyjä ole, niin patikoidaan. Ja niin teimme ja parit patikat heitimme kaatosateessa, joka ylhäällä tuli niskaan loskana. Mutta toisaalta saimme kuitenkin nauttia myös kuivemmasta säästä joillain patikoilla (tai kastuimme vasta lopuksi, haha) eli fifty-sixty meni :D

      Monella on ennakkoluuloja guest houseja kohtaan, mutta eivät ne välttis eroa pienhotelleista juuri muuten kuin ettei niissä yleensä koskaan ole baaria eikä ruokaa (paitsi aamiainen). Huoneet ovat varustukseltaan ihan hotellitasoa (ja yleensä persoonallisempia) ja kaikissa on oma vessa ja suihku jne. Toki on sitten paikkoja, joissa voi olla huoneita joissa ei ole vessaa/suihkua, vaan heille on yhteiskylpyhuone käytävällä. Sellaisessa minä en suosuisi yöpymään, koska haluan oman vessa- ja suihkurauhan.

      Delete

Post a Comment

Kiitos paljon kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi hieman kestää.