Kurailua ja flunssaa lumisateessa

Eipä ole remontti ehtinyt edes alkaa, kun jo on draamat tulilla. Minulla on (kai) normaalit (eli psykosomaattiset) oireet eli samat (vatsakivut ja ripuli) kuin keittiörempan yhteydessä.

Lisäksi toissapäivänä vatsa turposi niin isoksi, että pelkäsin sen räjähtävän. Kyseessä ei siis todellakaan ollut mikään pieni turvotus, vaan kunnon pallero kehittyi. Sitä kesti pari päivää ja nyt se on jo melko “laskeutunut” (kohta alkaa synnytys? LOL).

Handlaan kyllä nämä normiripulit (kun tiedän, että helpottaa kun remppa alkaa ja pääsen pois), mutta ettei nyt liian helpoksi kävisi, niin mies on tullut kipeäksi.

Joku nuha tai flunssa on kyseessä. Olisipa edes tavallinen tällä kertaa. Viimeksi oli tarjolla influenssa ja mies makasi viikon käytännössä taju kankaalla. Itse selvisin pahimmasta päivässä, joskin sellaista jälkioireilua (karseasti räkää ja yskä) ilmeni yllättävän kauan.

Minä siis ilmeisesti säilyn melko toimintakykyisenä mahdollisissa flunssissakin, mutta tätä ripulia en kyllä kauan jaksaisi. Enkä varsinkaan mitään omituisia tajunnan (ja vatsan) räjäyttäviä turpoamisia.

Ai niin, added drama: Kadonneiden pillereiden arvoitus

Kävin viime viikon keskiviikkona lääkärissä. Kyseessä rutiinijutut ja uusittiin reseptit. Lekuri laittoi reseptit sähköisenä apteekkiin, jonne ne kuulemma menevät heti ja saan jo samana päivänä ilmoituksen, että (lääkkeet) ovat valmiina noudettavaksi.

No eipä ollut kuulunut mitään, joten hiippailin eilen paikan päälle Apteekkiin kyselemään, josko olisi pillereitä tarjolla. Ja kyllä, resepti oli tosiaan sinne saapunut, mutta eivät olleet viitsineet/jaksaneet laittaa lääkkeitäni valmiiksi. Siksi ei luonnollisesti ollut minullekaan tullut ilmoitusta, että ovat haettavissa. Nyt farmaseutti naama pitkänä laitteli ne valmiiksi odotellessani.

Pitääkin laittaa to do -listalle vihdoin, että vaihdan lääkkeiden hakupaikaksi kylän toisen apteekin. Tuo, jossa käyn, on usein ruuhkainen (koska henkilökunta lähinnä ignoraa asiakkaat) ja muutenkin hidas ja epävarma. Himassa huomasin, että lappusessa (jonka saa apteekista, että voi pyytää lisäsatsin lääkäriltä määräajan kuluttua) luki väärä lääke (lääke, jota en enää käytä). Mukaani sain kyllä ihan oikeat kamat. Eli apteekissa oli tulosteltu ilmeisesti jokin vanha tieto.

Onneksi on lääkkeitä kolmeksi kuukaudeksi, niin ei tarvitse tehdä asialle nyt mitään, vaan voi ripuloida rauhassa. Tässä ryystän kahvia kuin viimeisellä ehtoollisella. Remontti alkaa reilun tunnin kuluttua ja poistunen paikalta, kun joudan.

Avaimia evakkopaikkaan ei ole, koska Roope on ilmeisesti itse siellä evakossa. Hän oli eilen tsekkaamassa, että siellä on kaikki ok ja sinne asennettiin uusi boileri. Eilen satoi lunta eikä hän sen takia ilmeisesti päässyt sieltä pois. Evakosta on noin kilsan matka kylille, että ei se sillä lailla korvessa ole. Mutta ymmärrän, ettei autolla tee mieli ajaa (sitä en ymmärrä, jos ei voi kävellä, hmmm). Tosin tänään tekisi vielä vähemmän, koska eilen illalla sateli jo vettä, lumet suli ja nyt kadut ovat umpijäässä, koska yöllä oli pakkasta.

Itse reippailen evakkoon reppuni kanssa, mutta täytynee varautua, että matka kestää. Täällä ei mitään hiekoteta eli saapi luistella sinne jotenkin. Suomalaisena olen tietysti tottunut lumeen ja jäähän. Autoteiltä yritän pysytellä kaukana, koska kesäkumeilla hurjstelevat britit aiheuttavat todennäköisesti taas kunnon kaaoksen.

Vaan nyt tietysti huolettaa, että Roope jää sinne meidän kanssa evakkoon. Mistä helvetistä tämä minun mieleni aina keksii kaikenlaisia hypoteettisia katastrofeja, joiden todennäköisyys oikeasti on usein noin nolla. Just shoot me!

Kaikki kuvat eiliseltä.