Puhdistuskävely: Häpeä ja syyllisyys

Minua on pidemmän aikaa vaivannut eksistentiaalinen kriisi, joka liittyy vahvasti häpeään ja syyllisyyteen (ja sulkeutuneisuuteeni). Häpeään siitä, millaista elämää elän. Halusin päästä kriisistä eroon, koska se on aivan turha ja häiritsee olemassaoloani. Se on myös syy, miksi tämä blogi ei tunnu käynnistyvän millään.

Eilen vihdoin pakkasin kameran reppuun, heitin jalkaani vaellusbootsit, jotka täytyy sisäänajaa ennen seuraavaa reissua. En tarvinnut niitä viime reissulla, koska käytin vanhoja patikkakenkiäni ja infernaalisen kuivuuden takia ei tarvinnut käyttää varabootseja (eli näitä, joita en ollut edes ehtinyt sisäänajaa jalkavaivan takia – juu, lähdin viime kesänä patikalle varpaat valmiiksi paskana). Sitten suunta kohti Richmond Parkia tavoitteena käsitellä tuota häpeää luonnossa.

Häpeä ei oikeastaan ole edes minun häpeäni, koska en sinänsä häpeä mitään. En edes tätä turhaa olemassaoloani, vaikka jokin minussa kuiskii että juuri sitähän minun pitää hävetä. Olo on luonnollisesti ollut tukala ja siksi tälle puhdistuskävelylle* lähdin.

Koska miksi ihmeessä ankeuttaisin ihan itse ja omatoimisesti elämääni häpeämällä jotain, joka ei ole minulle ongelma? Miksi minun pitäisi puolustella elämäntapaani tai olemassaoloani yhtään kenellekään? Mitä se kenellekään edes kuuluu? Miksi jonkun muun tapa elää olisi jotenkin oikeutetunpi kuin minun?

Miksi helvetissä edes mietin tuollaisia sen sijaan että keskittyisin elämään tätä yhtä ja ainoaa elämääni (niin kauan kuin sitä kestää) ilman syyllisyyttä ja häpeää. Jos elän sitä jonkun mielestä väärin, niin se joku voi olla onnellinen, ettei hänen tarvitse elää näin ja keskittyä omaan elämäänsä. Miksi minä edes mietin, mitä joku muu mahdollisesti ajattelee!

Nyt tulee tärkeä huomio: viihdyn elämässäni. Minulla on aikaa, minulla on vapautta. Miksi en vihdoin uskaltaisi rakastaa sitä ja nauttia siitä täysin rinnoin ilman perusteetonta häpeää ja syyllisyyttä. Minusta on aivan ihanaa olla turha ja hyödytön, en kaipaa muuta. Ja muuten, me kaikki ihmiset olemme aivan yhtä turhia, joten en näe tätä ”turhuutta” asiana, joka alentaa minut maanmatoseksi.

*Mikä on puhdistuskävely? Olen keksinyt termin taannoin itse. Puhdistuskävely tarkoittaa sitä, että ottaa mieltänsä vaivaavan asian mukaan ulos ja käsittelee sitä samalla kun käyskentelee vaikkapa puistossa tai missä tahansa ulkoilmassa. Takaisin ei ole asiaa ennen kuin asia on käsitelty ja jonkinlainen sopu saavutettu.

Itse pyörin pari tuntia eilen puistossa ajatellen ja kuvaten ennen kuin olin valmis palaamaan kotiin mieli euforisena ja kevyenä. Tarkoitus on jättää ne mieltä painavat asiat ulos ja lopettaa niiden jatkuva vatvominen, koska se on aivan turhaa eikä muuta asioita miksikään (helppo sanoa juu, mutta aiheesta riippuen minulla nämä tällaiset kävelyt toimivat - joskus tosin joutuu tekemään saman asian kanssa useamman ulkoilun). Olisi pitänyt puhdistautua jo ajat sitten.

Kotiin päästyäni täräytin soimaan ”voimabiisini”, joka on Gloria Gaynorin I AM WHAT I AM AND WHAT I AM NEEDS NO EXCUSES.