Ripaskaa rinteessä
Pahoittelen heti alkuun näitä eritepitoisia otsikoita, mutta seepra ja raidat jne. Alkureissu ei tosiaan mennyt ihan putkeen osaltani, mutta ei se ihan reisillekään läsähtänyt.
Ensimmäinen etappimme Järvillä (eli Lake Distrctillä) oli Wasdale Head, josta mainitsin tässä aiemmassa postauksessa. Rakastan kyseistä aluetta sen syrjäisen sijainnin ja miljöön takia.
Valkoinen rakennus oikealla on varsinainen hotelli ja pubi, me majoituimme tällä kertaa kuvan vasemmalla olevassa lodgessa (alakerrassa), joka niinikään kuuluu hotellille.
Sisäänkäynti päärakennukseen ja respaan. Koko rakennus on sisustettu ns. Wainwright-hengessä: on vanhoja buutseja, patikointiin ja vuorikiipeilyyn liittyviä varusteita, valokuvia jne.
Kuvan oikean reunan pöydällä on kirja, johon voi - ja kannattaa - merkitä reitti (edes pääpiirteittäin), jolle on lähdössä patikoimaan. Näin respa voi tarvittaessa hälyttää Mountain Rescue -tiimin etsimään kadonneita, jos ei huoneen avainta tulla noutamaan arvioituun paluuaikaan mennessä tai kohtuullisessa ajassa sen jälkeen.
Aamiaishuone.
Valloitimme tällä kertaa mm. Great Gablen ja muutaman muun huipun. Alla olevassa kuvassa olen "skrämbläämässä" Kirk Fell Cragsissa. Kuvasta ei näy jyrkkyys, mutta tuo kohta oli aivan kammottava irtokivineen. Melkoista siedätystä myös korkeanpaikankammoon heti alkuun.
Ylhäällä Kirk Fellillä.
Kuva alla: Great Gable Kirk Felliltä katsottuna. Nousimme sinne vasenta reunaa, joka oli mukavan kutkuttavaa skrämbläystä. Sieltä olisi saanut upeita kuvia, mutta olin liian keskittynyt ja suhteellisen jännittynytkin kaivaakseni kameran esiin. Tuon haluaisin kyllä kiivetä joskus uudelleen ja nautiskellen! Nyt en osannut nauttia, kun en tiennyt mitä kamaluuksia siellä voi tulla eteen (ei tullut mitään superpahoja kohtia minun mittapuullani).
Toiselta patikalta ei ole kuvia, koska sää oli niin sateinen etten viitsinyt edes kaivaa kameraa esille ja altistaa sitä sateelle.
Sadepäivän patikka oli muutenkin minulle hieman vaikea. Heräsin aamulla kurkku kipeänä ja hätäpäissäni vedin erään luontaistuotepillerin, jota minun ei pitäisi edes vetää. Pelkäsin kuitenkin saavani flunssan, joten siksi sekosin.
Mahakin sitten sekosi rinteessä ylös könytessä. Ensin alkoi omituiset vatsakivut ja sitten tuli tunne, että nyt täytyisi päästä vessaan. Luonnollisesti mitään vessaa ei ole, joten en voinut muuta kuin kiskaista housut alas kanervikossa ja ripuloida sinne. Olo alkoi heti helpottua sen jälkeen, mutta kylläpä oli kamala kokemus. Onneksi oli surkea ilma ja valitsemamme reitti hiljainen (emme kohdanneet yhtäkään ihmistä nousun aikana), koska muuten… eeh, en edes halua ajatella mitä.
Seuraavana päivänä olin sen verran flunssainen, ettei tullut kuloonkaan lähteä patikoimaan. Olin kuitenkin ylipirteä ja menimme eläinten keskitysleirille matkan varrella siirtyessämme Wasdalesta toiseen majoituspaikkaan Buttermereen.
Jatkuu seuraavassa postauksessa...
Ensimmäinen etappimme Järvillä (eli Lake Distrctillä) oli Wasdale Head, josta mainitsin tässä aiemmassa postauksessa. Rakastan kyseistä aluetta sen syrjäisen sijainnin ja miljöön takia.
Valkoinen rakennus oikealla on varsinainen hotelli ja pubi, me majoituimme tällä kertaa kuvan vasemmalla olevassa lodgessa (alakerrassa), joka niinikään kuuluu hotellille.
Sisäänkäynti päärakennukseen ja respaan. Koko rakennus on sisustettu ns. Wainwright-hengessä: on vanhoja buutseja, patikointiin ja vuorikiipeilyyn liittyviä varusteita, valokuvia jne.
Kuvan oikean reunan pöydällä on kirja, johon voi - ja kannattaa - merkitä reitti (edes pääpiirteittäin), jolle on lähdössä patikoimaan. Näin respa voi tarvittaessa hälyttää Mountain Rescue -tiimin etsimään kadonneita, jos ei huoneen avainta tulla noutamaan arvioituun paluuaikaan mennessä tai kohtuullisessa ajassa sen jälkeen.
Aamiaishuone.
Valloitimme tällä kertaa mm. Great Gablen ja muutaman muun huipun. Alla olevassa kuvassa olen "skrämbläämässä" Kirk Fell Cragsissa. Kuvasta ei näy jyrkkyys, mutta tuo kohta oli aivan kammottava irtokivineen. Melkoista siedätystä myös korkeanpaikankammoon heti alkuun.
Ylhäällä Kirk Fellillä.
Kuva alla: Great Gable Kirk Felliltä katsottuna. Nousimme sinne vasenta reunaa, joka oli mukavan kutkuttavaa skrämbläystä. Sieltä olisi saanut upeita kuvia, mutta olin liian keskittynyt ja suhteellisen jännittynytkin kaivaakseni kameran esiin. Tuon haluaisin kyllä kiivetä joskus uudelleen ja nautiskellen! Nyt en osannut nauttia, kun en tiennyt mitä kamaluuksia siellä voi tulla eteen (ei tullut mitään superpahoja kohtia minun mittapuullani).
Toiselta patikalta ei ole kuvia, koska sää oli niin sateinen etten viitsinyt edes kaivaa kameraa esille ja altistaa sitä sateelle.
Sadepäivän patikka oli muutenkin minulle hieman vaikea. Heräsin aamulla kurkku kipeänä ja hätäpäissäni vedin erään luontaistuotepillerin, jota minun ei pitäisi edes vetää. Pelkäsin kuitenkin saavani flunssan, joten siksi sekosin.
Mahakin sitten sekosi rinteessä ylös könytessä. Ensin alkoi omituiset vatsakivut ja sitten tuli tunne, että nyt täytyisi päästä vessaan. Luonnollisesti mitään vessaa ei ole, joten en voinut muuta kuin kiskaista housut alas kanervikossa ja ripuloida sinne. Olo alkoi heti helpottua sen jälkeen, mutta kylläpä oli kamala kokemus. Onneksi oli surkea ilma ja valitsemamme reitti hiljainen (emme kohdanneet yhtäkään ihmistä nousun aikana), koska muuten… eeh, en edes halua ajatella mitä.
Seuraavana päivänä olin sen verran flunssainen, ettei tullut kuloonkaan lähteä patikoimaan. Olin kuitenkin ylipirteä ja menimme eläinten keskitysleirille matkan varrella siirtyessämme Wasdalesta toiseen majoituspaikkaan Buttermereen.
Jatkuu seuraavassa postauksessa...
Olipa mielenkiintoinen reissu. Odotan innolla jatkoa :)
ReplyDeleteKiitos, ihana kuulla että kiinnostaa! <3
DeleteEi hittolainen näitä sinun otsikoitasi. :-D
ReplyDeleteAikamoinen hotellimiljöö! Minua saattaisi ruveta pelottamaan tuommoisessa paikassa, kun alkaisin kuvitella, että siellä kummittelee.
Hyvä, että laitoit linkin skrämbläämiseen, niin ei tarvinnut kysyä. :-) Ymmärsinkö oikein, että kiivetessä ei käytetä minkäänlaisia apu-/turvavälineitä?
Haha, minä taas rakastan näitä persoonallisia ja idyllisiä INNejä, joista ei ikinä tiedä mitä nurkan takaa paljastuu :D Tavishotellit on niin tylsiä, niin kuin esim. Milton Keynesissä jossa yövyimme Premier Innissä, joka on ihan ok hotelliketju, mutta tylsä ja persoonaton. Tosin eipä siellä huoneessa ole tarkoitus yleensä kuin käydä nukkumassa, joten sinänsä ihan sama. :D
DeleteJuu, skrämplätessä ei tosiaan käytetä mitään turvaköysiä tai -valjaita eli reitin täytyy tietenkin olla sellainen, että se on tehtävissä (ei siis esim. pystysuoraa kalliota tmv.) vain käsiä apuna käyttäen. Täytyy siis luottaa itseensä ja hermoihinsa ja olla jonkinlaisia taitoja arvioida, mistä voi mennä ettei aja itseään umpikujaan.
Upeat maisemat siellä on! En tiedä pystyisinkö minä kiipeilemään kovin jyrkissä ja korkeissa rinteissä. No, en varsinkaan nyt enää, kun polveni ovat menneet pahasti epäkuntoon... Mutta korkeanpaikankammokin on tuttua :)
ReplyDeleteHarmillisia tuollaiset flunssat ja vielä varsinkin ripuloimiset reissussa. No, hyvä että helpotti... vaikka se "hotelli helpotus" oli mikä oli :)
Minua ei olisi vielä muutama vuosi saanut sellaisiin paikkoihin, joilla tänä vuona keikuin. Siedätyshoito toimii kohdallani ja uudet haasteet on jo katsottuna :D
DeletePolvet tällainen patikointi kyllä pistää koville, siis ihan kiivetessä mutta myös laskeutuessa. Jopa minulla tuntuu pitkäkestoiset laskeutumiset joskus polvissa, vaikka polvissani ei käsittääkseni ole mitään vikaa (palautuivat kuitenkin tosi nopeasti). :D
Flunssa oli onneksi lyhytikäinen ja todella mieto. Minuun eivät yleensä kulkutaudit ja flunssat tartu (en ole ollut kipeänä miesmuistiin) ja jos tarttuvat, niin pääsen yleensä melko helpolla niin kuin nytkin. Onneksi!
Ihana majapaikka, viihtyisin.
ReplyDeleteHyvä juttu, ettei tule kuvattua liian paljon reissussa/patikoidessa jne. Se kertoo siitä, että on kiinni hetkessä, eikä vain ajattele kaiken mahdollisen ikuistamista, jolloin kokemus jää objektin varaan.
Wasdale Head Inn on ihanan kotoisa ja vaikka on valkoista pöytäliinaa, niin ihan saattoi lampsia missä tahansa kuteissa aamiaiselle. Ympäristö on täynnä muita patikoijia ja telttailijoita (lähistöllä on pieni leirintäalue).
DeleteMinulla on reissussa mukana vain pokkari eli kuvaaminen on kyllä todella nopeaa. En edes järkkäriä ota mukaan näille reissuille. Näin jälkikäteen ehkä hieman harmittaa, ettei tullut kuvattua enemmän (siis ihan vain itselle muistiksi ja muistoksi), mutta ensi kerralla sitten uudet kuvat. :)
Upeissa maisemissa olet patikoinut ja melkoisia vastoinkäymisiäkin kohdallesi on osunut :) Luin myös ed. postauksen, heh! Minä sain kerran ruokamyrkytyksen Rhodoksella, mutta onneksi olin hotellilla kun show alkoi! Jatkoa odotellen.,,
ReplyDeleteMinä en ole muuten tietääkseni (sen varmaan tietäisi, haha) koskaan saanut ruokamyrkytystä. Toivottavasti ei tarvitse sellaista kokeakaan ikinä!
DeleteVatsani on muuten vain joskus sekaisin, koska olen ns. vatsajännittäjä. Ripuloinnin aiheuttamat pillerit heitin roskikseen (olivat vahinko-ostos enkä edes tajua, miksi olin ottanut ne mukaan reissulle!).