Tuskaisia parahduksia
Luomisen tuska
Esmeralda on väsynyt, sillä ilta venyi pitkäksi. Jopa niin pitkäksi, että voidaan puhua yökylässä olemisesta. Parin tunnin unilta hän könysi suoraan ateljeehensa ehtimättä käydä kotona muuttumassa taideopettajan näköiseksi. Ei auta kuin vetää kurssi iltahynttyyt niskassa. Omituisen vaatetuksen voi pistää taiteilijuuden piikkiin: taiteilijathan ovat hieman outoja.
Kas, Lizaveta on tullut paikalle aamutakissa ja melko kalpeana. Olikohan hänelläkin märkä yö, haha? Vai onkohan hän löytänyt vihdoin taiteilijaimagonsa. Hieman oudohko, vaikka eipä minulla taida olla varaa sanoa, heh.
Gertrud itkee taas, hän liikuttuu niin herkästi. Enhän minä ole vielä edes tuikannut maalia kankaaseen.
Jestas kun sattuu päähän, oi tätä luomisen tuskaa.
Viikon 45 krapusanat ovat märkä, muuttua, yökylä. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista!
Lyön tässä jälleen kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja osallistun myös Luovan lauaintain haasteeseen, joka on Minusta tulee isona… Näistä neideistä on siis tulossa taidemaalareita. Ehkä.
Alla vielä alkuperäinen kuva (public domain) eli kyseessä on ranskalaisen Adélaïde Labille-Guiardin maalaus ”Self-Portrait with Two Pupils”.
Esmeralda on väsynyt, sillä ilta venyi pitkäksi. Jopa niin pitkäksi, että voidaan puhua yökylässä olemisesta. Parin tunnin unilta hän könysi suoraan ateljeehensa ehtimättä käydä kotona muuttumassa taideopettajan näköiseksi. Ei auta kuin vetää kurssi iltahynttyyt niskassa. Omituisen vaatetuksen voi pistää taiteilijuuden piikkiin: taiteilijathan ovat hieman outoja.
Kas, Lizaveta on tullut paikalle aamutakissa ja melko kalpeana. Olikohan hänelläkin märkä yö, haha? Vai onkohan hän löytänyt vihdoin taiteilijaimagonsa. Hieman oudohko, vaikka eipä minulla taida olla varaa sanoa, heh.
Gertrud itkee taas, hän liikuttuu niin herkästi. Enhän minä ole vielä edes tuikannut maalia kankaaseen.
Jestas kun sattuu päähän, oi tätä luomisen tuskaa.
Viikon 45 krapusanat ovat märkä, muuttua, yökylä. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista!
Lyön tässä jälleen kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja osallistun myös Luovan lauaintain haasteeseen, joka on Minusta tulee isona… Näistä neideistä on siis tulossa taidemaalareita. Ehkä.
 |
| Gertrudin kyyneleet |
Alla vielä alkuperäinen kuva (public domain) eli kyseessä on ranskalaisen Adélaïde Labille-Guiardin maalaus ”Self-Portrait with Two Pupils”.
Onneksi on taitelijuus, jonka avulla voi selittää oudot vaatteensa ja dagen efter-tuoksunsa...muistan kyllä itsekin menneeni töihin suoraan yökylästä, nukkumatta laisinkaan.
ReplyDeleteMärät yöt, jepjep :D
Mahtava kuvamuokkaus, nuo oppilaat ovat hyytävän kauniita.
DeleteMinä taas en ole koskaan harrastanut kuvattua viikkotoimintaa paitsi eräässä työpaikassani, mutta silloin yleensä könyttiin työkavereiden kanssa samasta paikasta samalle työpaikalle ja työ oli muutenkin, hmmm… melko luovaa. Meidän yksikköä ei tosin hyvällä silmällä katsottu :D
Tämä kuvamuokkaus on ollut minulla keskeneräisenä jo vuosia, nyt vihdoin viimeistelin sen. Tosin tuli mieleeni toiselainen versio, jonka voisi tästä tehdä. Ehkä joskus teenkin.
Hmmm, aamuyölle venyvä vierailu lienee jo yökyläilyä :-) Märän yön jälkeinen päivä... onneksi kunto ei enää iän vuoksi salli aamuun kestävää juhlintaa.
ReplyDeleteHauska krapu ja upeat kuvanmuokkaukset.
Kyllä, noin minäkin sen tulkitsen: oli kyseessä sitten tahaton tai tahallinen tapahtuma :D
DeleteMinulla kunto varmasti sallisi aamutunneille hillumisen, mutta ihan turha olisi kuvitella että seuraavana päivänä (tai viikkona) saisin aikaiseksi mitään järkevää. :P
Minunkin mieleeni tuli, että tässä iäössä ei enää jaksaisi :)
ReplyDeleteTässä iässä vielä jaksaisi, jos huvittaisi. Ei tosin huvita :D
DeleteHah, Esmeraldalla melkoinen painajainen :)) Mieletön editointi!
ReplyDeleteJep, Esmeralda ehkä miettii ensi kerralla kannattaako lopettaa ajoissa tai peräti olla aloittamatta :D
DeleteHauska, mahtavasti kuvitettu krapu. Olen alkanut odottaa näitä.
ReplyDeleteKiitos ihanista sanoistasi! <3
DeleteHeh, tämä on hauska ja upeasti kuvitettu krapu. Elääköhän joku oikeasti näin boheemia elämää?
ReplyDeleteKiitos! En tiedä mahtaako elää, itse elin nuorempana jossain määrin näin. Se oli tietynlainen vaihe, joka ei kestänyt liian kauan. :D
DeleteOmpas upeat taidemaalarit ja taidetta syntyy.
ReplyDeleteKiitokset!
DeleteTämä on kyllä tosi hieno! Muakin sattuu päähän luovuuden tuska. Tai ehkä useimmiten se, ettei ole luovuudesta tietoakaan.
ReplyDelete