Ääripäätön ihminen
Minulla on vaikeuksia arvioida, kuinka paljon ihmisen olisi hyvä liikkua päivittäin pysyäkseen kondiksessa (en tarkoita ulkomuotoa, vaan fyysistä kuntoa).
Minulta tuppaa lähtemään asiat lapasesta ja suhteellisuudentajukin on joissakin asioissa mitä on. Sopiva määrä liikuntaa päivässä on tietysti niin paljon kuin jaksaa. Sitten kun ei jaksa enää, on tullut liikunta-annos täyteen, heh. No, en ole niin paljon liikkunut ettenkö jaksaisi enemmänkin.
Sen verran kuitenkin, että olen onnistunut saamaan rasitusvamman jalkaan. Googletohtorin konsultaatiossa diagnoosiksi arvoin akillesjänteen rasitusvamman. Ehkä se on venähtänytkin, koska olen pompsahdellut viime aikoina tavallista enemmän. Olen nimittäin alkanut harjoittaa “vuori-parkouria”, koska ilmeisesti perinteinen liikkuminen ei riitä.
Joop, usein mietin mikä helvetti minua vaivaa kun pitää joka asia vetää överiksi.
Anyway, jalka sai eilen melkein levätä ja fillaroin Georgen kanssa louhosta pällistelemään.
 |
| Force Crag Mine |
Force Crag Mine lopetti kaivostoiminnan 1991. Se oli viimeinen louhos Lake Districtillä, joka suljettiin. Sen jälkeen ei ole millään Järvialueen kaivoksilla ollut toimintaa. Alue on jätetty valvomattomaksi (tai väittävät että siellä on kameravalvonta, mutta en usko että on) ulkoilmamuseoksi eli sinne voi kuka vain lampsia halutessaan. Rakennuksiin sisään ei pääse, ne on lukittu.
Louhokselta lähtee useita reittejä vuorille ja olen niitä kulkenut eli alue on minulle tuttua. Louhosta ei kuitenkaan ole tullut aiemmin tutkailtua sen kummemmin, koska aina on ollut niin kiire ylämaailmaan tai sitten on tultu alas aivokuolleena.
Olisi kovasti houkutellut "piipahtaa" ylämaailmassa, mutta parempi oli antaa jalalle lepoa. Vaikka mopo tuppaa minulla keulimaan, kuuntelen kyllä aika tarkasti kehoani. Varmaan siksi nämä pienet rasitusvammat yleensä paranee melko nopeasti.
Täällä on ollut tosi sateista koko heinäkuun, joten ei ole päässyt paljon fillaroimaan (en voi sateella harjoittaa satulahommia, koska pitää käyttää rillejä) ja se on varmaan myös osasyy miksi jalka on päässyt rasittumaan.
Rapistumisen estetiikkaa nuo seinät täynnä.
ReplyDeleteVarmaan ihan aiheellista antaa kropan välillä huilata. Rasitusvammat ovat tylsiä, mutta ovat kyllä hyvä merkki siitä, että pitää antaa mopolle jarrua, eikä vaan keulia eteenpäin.
On kyllä ja koko miljöö on suorastaan jännä erityisesti nyt, kun jäi sinne oikein tutkimaan. Harmillisesti pienet kuurot häiritsivät tutkimuksia, niin ei jaksettu lähteä erikseen putouksia katsomaan. Ne ovat todennäköisesti aika komeat, mutta minulle tuli kylmä (liian vähän vaatetta päällä).
DeleteRasitusvammat ovat rasittavia ja olen itse rasittava, kun pitää aina vetää överit asiassa kuin asiassa ennen kuin oppii ja sitten uusiksi :D
Voi miten upea paikka tuo louhos! Harmi toki, että sisään ei pääse, mutta onhan tuo nyt ihan valtavan kiinnostava tutkittava ulkoapäinkin!
ReplyDeleteÖveriasioissa olen hirveän huono neuvomaan, koska olen itse sellainen, että jos johonkin rupean, niin se pitää sitten tehdä kunnolla. :-D Mutta liikunnassa olen mennyt niin monta kertaa liian pitkälle (tavalla tai toisella), että viime vuosina on tullut vihdoin jokin järki tekemiseen. Tosin ehkä vielä suurempi syy on palautuminen, sillä jos liikun yhtään liikaa, en saa nukutuksi kunnolla, vaan saatan valvoskella neljäänkin. Ja sitten fyysiset rajoitteet (lähinnä se häntäluuongelma) asettavat myös aika tehokkaasti rajat, joissa voin liikkua. Ennemmin liikun kohtuudella kuin kuljen perse tulessa monta päivää. :-D
Toivottavasti murtumasti paranee pian! Yksipuolinen ja samanlaisena toistuva liikunta on kyllä omiaan aiheuttamaan rasitusmurtumia. Jos maltat ottaa vähän aikaa iisimmin, pääset taas pian vuori-parkourin pariin. <3
Tuossa olisi vielä muutama putouskin tutkittavana, mutta jäi nyt tutkimatta kun minulle tuli kylmä. Onneksi voin polkaista sinne milloin tahansa uudelleen :D
DeleteJuu, sitä kun innostuu niin tuppaa vähän kaikki lähtemään ainakin aluksi lapasesta. Tavallaan se on hauskaa, mutta lopulta alkaa rasittaa. Liikkumisen suhteen on hankalaa, kun minulla se on myös keino rauhoittaa itseäni ja “käsitellä” ahdistusta ja jos koko ajan on vaikea olo, niin on “pakko” liikkua. Toisaalta kehitän pakkomielteitä helposti asioihin ja sitten niitä on pakko tehdä, vaikka ei jaksaisi tai haluaisi :D
Jalka ei siis ole murtunut, vaan akillesjänne vissiin vain venähtänyt ja sitten rasittunut. Kova kivikkoinen maasto ja pomppiminen on aika kuluttavaa, kun sitä tekee päivittäin pitkiä jaksoja. Ja onhan se myös ykspiuolista pidemmän päälle etenkin kun olen tosi laiska venyttelemään. Monesti lähden ihan kylmiltään, vaikka tiedän että pitäisi lämmitellä lihakset ensin.
Tänään pidin lepopäivän eli ei mitään varsinaista lenkkiä tai muutakaan hillumista. Että huomenna varmaan sitten “sokka irti” :D :D
Minulla on muuten pelko siitä, etten saa nukuttua ellen liiku “tarpeeksi” eli pitäisi väsyttää itsensä niin puhki, että kaatuu sänkyyn. Uniongelmia ei ole minulla toistaiseksi ollut, onneksi!
Jännä juttu, miten mulla liikunta tuntuu toimivan niin toisella tapaa kuin sinulla. Mulle kun ei tule liiallisen rasituksen seurauksena pelkästään nukahtamisvaikeuksia (ja jatkuvia heräämisiä keskellä yötä sekä aikaisin aamulla), vaan mulle tulee myös sellaisia säpsähtelyjä. Aina kun olen vaipumassa uneen, säpsähdän hereille – ja tätä saattaa jatkua tuntitolkulla. Tuo on niin karmeaa, että yritän välttää tuohon tilaan johtumista kaikin keinoin.
DeleteJäin miettimään, että johtuukohan tuo meidän ero mahdollisesti eri liikuntalajeista. Mä kun treenaan enimmäkseen salilla, ja osa liikkeistä on todella teknisiä, ja ne vaativat ihan koko kropan ja hermoston mukana olon. Jos keskittyminen herpaantuu hetkeksikään, painot ovat niskassa tms., ja siinä ei hyvin käy. Jospa tuo minun väsymykseni/ylirasitukseni onkin enemmän hermostollista kuin puhtaasti fyysistä. Taidankin lähteä tästä googlettamaan. ;-D
Mullekin liikunta on keino rauhoittaa itseäni, vaikkakaan ei ehkä ihan samassa määrin kuin sinulla. Mutta meditointi ja läsnäoloharjotukset ovat menneet rauhoituskeinoina oikeastaan jo jokin aika sitten liikunnan ohi.
Minulla aamuyöheräämisiä tapahtuu vain silloin kun olen tosi ahdistunut/masentunut/muuten vain sekaisin. Liikunnan määrä ei siihen kohdallani vaikuta. Jos olen muutenkin erityisen ahdistunut, liikunta helpottaa vain sen ajan kuin liikkuu eikä aina sitäkään. Tunteiden säätely liikunnalla ei suoranaisesti toimi pidemmän päälle eikä se mitään mielenterveysongelmia paranna, mutta auttaa sietämään. Näin kohdallani. :D
DeleteVarmasti moni asia vaikuttaa unen laatuun, myös liikunnan muoto. Itse tykkään aivan ehdottomasti liikkua ulkona (sisälajit eivät vain jaksa innostaa) ja mielellään siten, ettei tarvitse nähdä yhtäkään ihmistä, mikä onnistuu täällä mainiosti :D
Luonnossa oleminen itsessään on minulle meditaatiota ja omaa toimintaa siellä voi säädellä. Tykkään myös seikkailla. Keskittymistä tarvitsee reiteistä riippuen joko erittäin paljon tai ei juuri lainkaan. Jotkin reitit ovat sellaisia, joissa putoaminen on todennäköisesti melko fataalia. Lisäksi pitää osata lukea karttaa, maastoa, säätä jne. Monesti yhdistän pyöräilyn ja patikoinnin, mutta säiden takia ei ole oikein voinut fillaroida.
Minusta on tärkeintä, että kukin liikkuu itselle sopivalla tavalla ja noin yleisesti ottaen tekee mitä tekee. Se mikä yhdelle sopii, ei välttis sovi toiselle ja muut kliseet :D
Itse kyllä kaiketi tarvitsisin (lihas)treeniä yläkroppaan, erityisesti hauiksiin. Niiden treeni kun rajoittuu (jumpan lisäksi) lähinnä siihen, että nostelen itseäni ja käytän (käsiä) apuna kiipeilyssä. Mutta jaksan ainakin itseäni nostella. :D Minulla oli käsipainot, mutta harmikseni hankkiuduin niistä jo aikoja sitten eroon.