Cis-naisen pohdintaa OMASTA sukupuolestaan
Olen varttunut ajassa, jolloin sukupuolia miellettiin olevan kaksi enkä muista että asiaa olisi tuolloin kyseenalaistettu mitenkään.
Olen ollut aina sinut sukupuoleni kanssa, vaikka lähes kaiken muun kanssa on ollut ongelmaa. Sukupuoltani en muista koskaan sen kummemmin miettineeni paitsi ihan viime vuosina, kun on tuotu esille sukupuolen moninaisuus
(mikä on hieno asia, mutta ei kosketa henkilökohtaisesti minua, mikä ei tarkoita ettenkö haluaisi yhtäläisiä oikeuksia ihan kaikille).
Sukpuoli-identiteetti voidaan määritellä esim. näin:
“Henkilön yksilöllinen käsitys omasta sukupuolestaan, joka voi vastata tai olla vastaamatta syntymässä määriteltyä biologista sukupuolta, mukaan lukien henkilökohtainen kehokokemus (johon voi sisältyä, jos sen voi vapaasti valita, kehon muokkausta lääketieteellisesti, kirurgisesti tai muulla tavalla) ja muut sukupuolen ilmaisutavat, kuten pukeutuminen, puhe ja tavat.”
Mahdollisesti minun ei ole tarvinnut ajatella sukupuoltani, koska en ole kokenut sitä koskaan erityisen merkittäväksi itselleni. Se taas voi johtua siitä, että olen syntynyt “oikeaan” kehoon
(sukupuolen kokemisen kannalta katsottuna – noin muuten minulle olisi voinut kelvata jokin muukin keho tai en tiedä onko sillä merkitystä, koska tuskin pitäisin erityisemmin siitäkään)
eikä minun siksi ole tarvinnut miettiä asiaa. Pakollinen huomio: tämä ei tarkoita sitä, että väheksyisin, halveksisin tai vieroksuisin niitä, joille asia ei ole näin mutkaton. En tietenkään väheksy, mutta minun on myöskään turha sönköttää, että tietäisin siitä jotain. Koska en tiedä. Otaksun, että jollakin tasolla voin ymmärtää.
Minulle sukupuoleni merkitsee sitä, että tiedän mitä olen, mutta sillä ei ole minkään kannalta varsinaisesti mitään merkitystä.
En ajattele aktiivisesti – paitsi nyt yritän – sukupuoltani. En näe siinä mitään ajateltavaa enkä koe sen määrittävän minua mitenkään. Voi johtua siitä, että olen saanut varttua kulttuurissa, jossa esim. 9-vuotiaita tyttöjä ei naitettu 100-vuotiaille äijille tai naisia piilotettu säkkeihin, etteivät miehen irstaat silmät herätä alakerran kalustoa juhlakuntoon.
Sukupuolen ilmaisutavat ovat tietyssä mielessä aika kulttuurisidonnaisia ja aikakauden muoti/ilmiöt luovat niille suuntaviivoja. Olen pukeutunut aina niin kuin huvittaa enkä ole (ainakaan tietoisesti) ajatellut sitäkään sukupuolen kautta (aloin mm. käyttää rintaliivejä vasta joskus 3-kymppisenä, koska aiemmin ei ollut tarvetta ja nytkin käytän vain urheiluliivejä ja mielellään sellaisia, jotka litistävät muutenkin aneemiset tissini, koska pidän pienistä rinnoista itselläni - muiden rinant eivät minua kiinnosta). Ehkä olenkin ensi tilassa aikakauteni ja kulttuurini tuote ja valinnut kaupoista tyttöjen/naistenosastolta niitä vaatteita, joita siellä on. Ei ole tarvinnut miettiä asiaa, kun asia on mietitty puolestani.
Tosin olen kyllä ostanut vaatteita miestenkin osastolta, muun muassa t-paitoja. Miehelle ostin kerran erään pitkähihaisen t-paidan, josta mies ei pitänyt. Minusta se oli niin hieno, että omin sen itselleni (kyseessä Ed Hardy -tuotemerkki, johon olin hulluna erääseen aikaan).
Mitä naiseus minulle merkitsee?
Ei vittu mitään. Olen ensi sijaisesti ihminen, sentään. Elämässäni oli pitkä ajanjakso, kun en kokenut olevani ihminen, vaan jokin ihmistä jäljittelevä kone, androidi. Vasta pitkällisen terapian tuotoksena muutuin ihmiseksi ja samalla vapauduin lähes kokonaan edellisessä postauksessa mainitsemistani vessaongelmista, joiden juurisyy liittyi nimenomaan epäihmisyyteen (koneet eivät syö eivätkä käy vessassa).
Mitä naiseus edes on?
Toni Wirtasen mukaan nainen on parhaimmillaan, “sen jälkeen, kun hän on tietyllä tavalla täyttänyt erään syvimmistä tarkoituksistaan eli tullut äidiksi.”
Voi yrjö mitä paskaa, sori vaan (tai ei sittenkään sori, koska täällä en pyytele anteeksi ja onhan tuo nyt vitun älyvapaa kommentti – valitettavasti ei erityisen harvinainen ajatusmalli)
Lisääntyminen on kohdallani aina tuntunut vastenmieliseltä ja luonnottomalta. En ole koskaan kokenut siihen tarvetta ja tunne on vain vahvistunut – mikäli mahdollista – iän myötä. Naiseus ja äitiys ovat aivan eri asioita. Ei naiseuttani vähennä se, etten tullut “hankkineeksi” lapsia (enkä “hanki”, vaikka periaatteessa “vielä ehtisin”).
Vaikka naiseus ei merkitse minulle sinänsä mitään, koen silti olevani nainen. En esim. koe että olisin muunsukupuolinen.
Ehkä minulle sukupuoleni eli naiseus onkin yksinertaisesti sitä, että olen mitä olen – ei siihen sen kummempaa tarvita. Sukupuoleni on asia, joka kiinnostaa minua yhtä paljon kuin kokkaaminen tai lihan syöminen – eli ei ollenkaan.
Olen tietoinen sukupuolirooleista (kukapa ei olisi), mutta ne ovat yhteiskunnan luomia odotuksia/käsityksiä ja normeja, jotka nekin muuttuvat ajan saatossa. Minua ei vittuakaan kiinnosta, miten minun pitäisi tätä naiseuttani “toteuttaa” tai “tuoda esille” täyttääkseni naiseuden “vaatimukset”.
Siksi tekeekin mieli kysyä juuri sinulta (en halua laajentaa keskustelua koskettamaan globaalia sukupuolten eriarvoisuutta) pari kysymystä.
Koetko sukupuolesi merkittävänä itsellesi? Voitko toteuttaa itseäsi haluamallasi tavalla sukupuolestasi riippumatta. Oletko sinut sukupuolesi kanssa? Mitä sukupuoli sinulle merkitsee vai merkitseekö mitään?
Mitä naiseus (tai mieheys, jos joku mies tänne eksyy ja haluaa kertoa) sinulle merkitsee?
Erään kirurgisen korjaustoimenpiteen olisin halunnut keholleni tehdä ollakseni täysin sinut identiteettini kanssa: nimittäin sterilisaation. Sitä yritin kolmikymppisenä ruikuttaa (itse asiassa ensimmäisen kerran otin asian esille parikymppisenä, kun minulle tehtiin abortti), mutta en jaksanut tapella asiasta, joten se jäi.
Lapsettomuus (kun se ei ole traagista ja tahatonta) on muuten asia, joka tuntuu olevan monille vaikea hyväksyä. Tiedoksi: minun lapsettomuuteni ei ole mikään statement/kannanotto/mielenosoitus ketään kohtaan. En ole lapseton siksi, että halveksun toisten elämäntapoja tai niitä, jotka lapsia haluavat. Minä vain OLEN TÄLLAINEN. En ole sitä vittuillakseni niin kuin varmaan kukaan ei tee lapsia vittuillakseen lapsettomille.
Nyt mietin, mikä tämän kirjoituksen pointti on enkä osaa siihenkään vastata. Ehkä tajuan sen joskus myöhemmin.
Paitsi että tätä kirjoittaessani tajusin, että ehkä halusin vain tuoda esille, että on ihmisiä joita ei paskaakaan kiinnosta oma sukupuolensa. Eikä suoraan sanottuna muidenkaan. Pääasia olisi, että kaikki saisivat olla sitä, mitä ovat ilman ulkopuolisten tarvetta tuomita ja arvostella ja määritellä.
Mietin, että oon enemmänkin naaras ku nainen. Niinku eläimet on uroksia ja naaraita. Jos taas kattoo mun pään sisälle, niin oon sukupuoleton ja jonkin verran nainen. Ainaki mua kohellaan naisena ja kyllähän se on vaikuttanu ja vaikuttaa mun elämään. Sitte jos kattoo mun seksuaalista suuntautumista niin oon omniseksuaali eli sukupuolella ei oo väliä mulle seksuaalisen kiinnostuksen suhteen.
ReplyDeleteMä olen kyllä ihminen enkä muu eläin, vaikka ihmisenä oleminen joskus takkuaakin ja rakastan eläimiä.
DeleteMiten näkyy se, että kohdellaan nimenomaan naisena?
Itse kohtelen kaikkia ihmisiä suunnillen samoin periaattein eli ystävällisesti (ellei toinen ole mulkku) Voin aukoa ovia miehille ja naisille. Itse asiassa täällä auon portteja jäljessä tuleville (sukupuolella ei väliä), jos ovat lähellä koska olisi röyhkeää paiskata portti kiinni nenän edestä. :D
Lapsena leikin sekä “tyttöjen” että “poikien” leluilla eikä siitä tehty numeroa. Moni leikki lapsena oli kyllä liikunnallinen eli ulkona leikittiin ja seikkailtiin sekaporukassa.
Voi tietty olla, että totaalinen kiinnostuksen puute omaan sukupuolikokemukseen vaikuttaa myös siihen, etten kiinnitä huomiota näihin asioihin ja ehkä minulle siksi oma sukupuoli-identiteetti onkin niin mutkaton eikä sitä tarvitse erikseen pohtia, mistä olen suunnattoman iloinen. Jää aika vatvoa niitä muita ongelmia, lol :D
Oon määki ihminen, mutta tuo sukupuolen kokemus on tommonen omituinen. :D Eniten tätä kohtelua on tullu lapsuudessa ja nuoruudessa, ne odotukset naimisiinmenosta ja äitiydestä ja vastaavaa. Vieläkö se näkyy tossa äitiys-hommassa yms.
DeleteKai miehiltäkin jossain määrin odotetaan ”vaimon hankkimista ja asettumista aloilleen”. Typeriä odotuksia kaikki tuollaiset sukupuoliin katsomatta.
DeleteOlen iloinen, ettei minulta kukaan läheinen ole lapsia odottanut, vaan on annettu olla rauhassa. Sen sijaan yhteiskunnan paine vauvatalkoineen ja huoltosuhdelässytyksineen vituttaa: ei tänne kukaan lapsia hanki yhteiskunnan takia eikä siihen pidä painostaa. Itsehän nauran räkäisesti tuollaisille, mutta laajemmassa mittakaavassa tuollainen viestintä ottaa päähän – antakaa nuorten varttua rauhassa ja päättää itse, mitä haluavat ilman tuollaista älyvapaata syyllistämistä.
AAMEN!!! Voin allekirjoittaa ihan kaiken. Naiseus ei merkitse mullekaan yhtään mitään, eikä mun ole tarvinnut (onneksi?) koskaan pohtia asiaa omalla kohdallani eikä korostaa/vaimentaa naiseuttani millään lailla. Olen mielessäni ensisijaisesti IHMINEN, kuten ovat kaikki muutkin, enkä tarkastele ihmisiä sillä silmällä, että katos tossa tulee nyt nainen tai mies.
ReplyDeleteOlen toki joutunut kohtaamaan toisenlaisia asenteita, kuten nuorena likkana, kun olin merillä, ja vanhat merikarhut heittivät vähän kaksimielistä ja ehkä jonkun mielestä naista alentavaa läppää. En osannut pahoittaa mieltäni, koska mun mielestä tollainen käytös kertoo enemmän siitä toisesta tyypistä kuin minusta.
Ja tästä tuli mieleeni, että vituttaa nykyaikana muutenkin se, että kaikki ihmiset pitää lokeroida jollakin helvetin perusteella (tyyliin introvertti/ekstrovertti; valkokaulustyöntekijä/duunari jne.). Miksi ihmeessä?
Jep, sukupuoli on mitä on ja tokihan sitä automaattisesti rekisteröi kaikenlaista vaikkapa vastaantulevasta ihmisestä (jos sattuu vastaantulijoita katselemaan) ihan hiusten- ja takinväriä myöten ja kyllä se sukupuolikin (jos on “näkyvä”) rekisteröityy. Mutta onko sillä varsinaisesti mitään merkitystä? Tulee ainoastaan mieleen, että voi olla jos sattuu olemaan nainen ja kävelemään yksin pimeällä syrjäisellä kadulla. Noin muuten ehkä ei. Ei minua ainakaan vastaantulijoissa kiinnosta erityisesti heidän sukupuolensa. Jos on jännät hiukset tmv. niin huomio voi niihin kiinnittyä. Mutta aika joutavanpäiväistä tietoa ihmissilmä havainnoi jatkuvasti. :D
DeleteMiesten typerät kaksimieliset “vitsit” voivat kyllä olla ahdistavia ja olen itsekin niitä saanut kuulla, mutta onneksi en työpaikoilla. Sinne ne eivät mielestäni kuulu eikä kyllä muuallekaan. minäkään en jaksa niistä pillastua, koska sellainen kielii tosiaan vain kyseisen ihmisen idioottimaisuudesta. Eri asia on, jos lähennellään ja häiriköidään tmv. Se ei ole missään hyväksyttävää.
Tietyt määritelmät voivat olla ihan hyviä itsetuntemuksen kasvattamisessa tai vertaistukena, mutta yleisesti kaikenlainen lokerointi on kyllä turhaa. Mietin myös, miksi kukaan edes haluaa survoa itseään ja muita kaiken maailman lokeroihin.
Todella hyvä, mietitty kirjoitus hauskoine kuvineen. Kiitos myös Nyt-kuvasta, jossa oikea kaunis Elegia. Haluaisin osata tehdä rajaukset silmiin kuten sinä. En ole koskaan oppinut, ja nykyinen verenpainelääke vapisuttavat käsiä, niin ettei onnistu.
ReplyDeleteMinä en myöskään ole koskaan miettinyt sukupuoltani. Olen tykännyt olla nainen ja olen tiedostanut sen aina. Miehenä olisi paljon tylsempää.
Tykkään kaikesta sellaisestakin, mistä monet naisena olemisessa valittavat, kuten kauneuden hoito. Minusta on ollut aina myös hurjan hauskaa harrastaa pientä flirttailua miesten kanssa, mutta ei siis mitään iskemistä ja riettailua vaan sivistynyttä viestiä siitä, että huomaan sinun olevan muuta kuin minä. Jos joku mies on lähestynyt kömpelösti, niin en ole nolannut häntä, koska onhan se nyt vaikeaa olla se osapuoli, jonka odotetaan tekevän aloitteita.
Miesten kanssa on myös kiva keskustella ihan kuten naistenkin. Ei siinä aina tarvitse mikään flirttimoodi olla päällä.
Tuo Satun kommenttinsa lopussa mainitsema lokeroiminen on asia, joka raivostuttaa minua lähes päivittäin mediassa. Se on pahempaa kuin ennen ja näkyy esim lasten leikeissä. Ennen leikittiin yhdessä, kuten Elegia toteaa, nykyään näkyy ainakin 6-vuotias pojantyttäreni ja hänen kamunsa erottelevan pojat joksikin väkisin siedettäväksi kastiksi, synttäreille kutsutaan vain tyttöjä jne.
Toni Wirtanen ei tiedä mitä puhuu. Eihän miehiltäkään vaadita isyyttä, jotta he olisivat parhaimmillaan.
Sterilisaatiosta on tehty jossain määrin jotain myyttistä. Minä hankin sen kolmannen lapsen syntymän jälkeen osittain siksi, että olin niin uupunut ja siihen aikaan toimenpide tehtiin pienellä viillolla ja siitä sai sairauslomaa. Selitin kaikille syyksi sen, että lapseni syntyivät toinen toistaan keskosempina, mutta ei se ollut oikea syy, osasimme kyllä ehkäisyn. Kun mies lähti töihin ja lapset oli hommattu kouluun ja hoitoon, niin minä nautin omasta olostani suunnattomasti, vaikka tikit hieman kiristivätkin. Jälkeenpäin olen ajatellut, että kyllä se työ yhdistettynä pienten lasten vanhemmuuteen oli raskasta, kun piti tällä tavalla hankkia stressilomaa.
Kiitos kuvahuomioista, en koe olevani erityisen taitava meikkaaja. Rajaukset onnistuvat, koska olen niitä tehnyt teinistä asti :D Mutta noin muuten olen aika surkea meikkaamaan, mutta eipä se haittaa niin paljon, että olisin ainakaan toistaiseksi jaksanut opetella sitä kunnolla. :D
DeleteItse en nauti ihonhoidosta, koska atooppisen ihon kanssa se on ollut yhtä taistelua pennusta lähtien. Nykyään pääsen kyllä helpolla, koska ilmasto täällä on niin kostea, ettei ihoni juuri oireile. Suomessa asuessa olin talvet ja joskus kesätkin naama ruvella. Ihon hoitamista minun on siis täytynyt ihan opetella, että olen löytänyt omalle iholleni sopivat tuotteet.
Itse en ole koskaan ollut flirttailijatyyppiä enkä edes nuorempana sitä taitoa osannut. Minun on myös vaikea tajuta, jos minulle flirttaillaan koska ei ole tullut mieleeni että ketään kiinnostaisi. Olen flirttaillut vain parisuhteessa kulloisenkin kumppanin kanssa ja sitä teen edelleen. :D
Minulla on useita miespuolisia ystäviä, varmaan saman verran yhtä läheisinä kuin naisia. Osan kanssa on ollut sutinaa joskus sata vuotta sitten ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, mutta sutina vahvistui ystävyydeksi. Minusta on luontevaa, että ystävinä on kaikenlaisia ihmisiä sukupuoleen katsomatta koska ihmisen kanssahan sitä ystävystyy – ei sukupuolen.
Täytyy tunnustaa, että olen melko pihalla nykyisestä lasten ja nuorten maailmasta, koska elämässäni on aika vähän lapsia ja nuoria. Sisaren lapset ovat läheisimpiä, mutta välimatkan takia emme niin usein näe.
Itse en näe sterilisaatiota myyttisenä, vaan erittäin järkevänä toimenpiteenä naiselle, joka ei lapsia halua ja siksi sen ikärajaa pitäisi laskea. Sterin myötä nainen vapautuu hormonaalisesta ehkäisystä, mikä on minusta todella merkittävä asia. Lisäksi siinä olisi vapautunut ajattelemasta yhtään mitään lisääntymiseen liittyvää. Itsekin olen vedellyt ja vedän edelleen pillereitä naamariin 19-vuotiaasta lähtien muutamia taukoja lukuun ottamatta, joten aika paljon on tullut vedeltyä tässä elämän aikana hormoneja. Hormonaalisen ehkäisyn sivuoireista on myös puhetta, mutta sitä vähätellään.
Luulen, että käytän sanaa flirtti kevyemmästä toiminnasta kuin miksi se yleensä käsitetään.
DeleteKevytflirtti on usein vain kohteliaisuutta sukupuolen huomioivalla tavalla. Joskus tytöksi kutsuminen on flirttiä, riippuu tilanteesta mitä sillä tarkoitetaan.
Naisia neuvotaan edelleen (tai varsinkin nykyään, tässä välillä oli paljon paremmin) vastaamaan kylmyydellä miesten kohteliaisuuteen, enkä tarkoita karkeuksia tai fyysistä lähestymistä, vaan hymyä, katseita ja kohteliaisuuksia.
Käytin ehkäisypillereitä kaksi viikkoa, en halunnut kärsiä niistä sivuoireista. Pessaarit (joita ei paljo käytetä) ja kondomit on ihan hyviä ehkäisyvälineitä.
Ok, itse en miellä kohteliaisuuksia flirtteinä. Ovat toisen huomioimista ja kohteliaisuutta, jota täällä itse asiassa esiintyy paljon eikä se ole sukupuolisidonnaista. Ehkä minulle flirttailu merkitsee jotain muuta, en edes tiedä mitä. En ilmeisesti ole flirttailijatyyppiä.
DeleteHienoa, että teillä on toiminut hormoniton ehkäisy. Kaikille se ei sovi esim. minulle syihin sen kummemmin menemättä, koska ovat henkilökohtaisia asioita. Myös sterilisaatio ja vasektomia ovat hyviä ehkäisykeinoja erityisesti niille, jotka eivät lapsia enää tai ollenkaan halua. En koe olevani oikea henkilö määrittelemään, mikä ehkäisymuoto kenellekin on sopivin.