Posts

Piikitysraportti ja sivuoireloton tulokset

Image
Eilen se sitten tapahtui eli askel kohti uutta uljasta ja toivottavasti tulevaisuudessa hieman vapaampaa elämää. Kävin siis koronapiikillä. Täällä piikitysajan voi varata netistä ja samalla kerralla varataan sekä ensimmäinen että toinen aika. Päivä- ja kellonaikavaihtoehtoja oli runsaasti tarjolla, samoin piikityspaikkoja. Meidän alueemme listalla oli muistaakseni about viisi paikkaa, joista valitsin itseäni toiseksi lähimmän koska sinne on mukavin pyöräillä. Kovin mukavaa ei fillarointi tosin eilen ollut, koska juuri sopivasti lähdön hetkellä alkoi sadella ja tuulikin yltyi ärsyttäväksi puuskaksi. Mikä kauhistuttava vastakohta tiistain ihastuttavan leudolle säälle, joka muistutti lempeydellään jo kesää. Alla olevat kuvat ovat siis tiistailta. Ihmiset nautiskelivat juomiaan pubin edustalla, koska terassille ei mahtunut. Pubien sisätilat eivät toistaiseksi saa olla auki. Kävin hammaslääkärissä tsekissä. Hammaslekurini sijaitsee ihan tässä Thamesin varrella. Tullessani ulos, oli maisema

Metsän tuoksuja haistelemassa ja haaveilemassa

Image
Queensmere Pond, Wimbledon Common, London Patikkajalkaa kutittaa niin pahasti, että on vaikea pysyä paikallaan. Toissapäivänä jolkotin metsään pällistelemään lampea ja haaveilemaan vuorista. Olisi ihan pakko päästä kiipeilemään. Aloin jo katsella puitakin sillä silmällä, että alan kohta niissä kiipeillä. Niin valtava kiipeilyvietti on nyt päällä. Haluaisin myös kiipeilemään köysiradoille: kerran tehtiin sellainen rata Järvillä ( Treetop Challenge ) ja alkukankeuden jälkeen ihastuin puhteeseen niin kovasti, että olisi voinut hillua radalla koko päivän. Patikkahimoon katsoimme miehen kanssa viime viikonloppuna Netflixistä ( en tiedä näkyykö Suomessa: jos jollain on Suomi-Netflix, kerro toki ) minisarjan ( 4 jaksoa ) nimeltä Safe house . Tosin vain ensimmäinen kausi on saatavilla, mutta se on ihan ehyt kokonaisuus eli sen voi katsoa, vaikkei kakkosta pääsisikään katsomaan. Safe House sijoittuu pääasiassa Lake Districtille ja oli kiva bongailla tuttuja mestoja. Sarjassa ei pahemmin vuori

Vaihtelu virkistää

Image
Kampaamot ovat kiinni, mutta jotain muutosta pitäisi saada. Ystävykset tutkivat ohjetta. - Ne laitetaan ensin kiehuvaan veteen. - Miten niitä voi käsitellä kuumina? Pitääkö käyttää patakintaita? Hankala rullata tumput kädessä. Teresa onkii paplarin kattilasta, alkaa rullata Jeminan hiuksia siihen. - Ei tämä kovin kuuma ole, Teresa sanoo jättäen mainitsematta että sormista irtosi nahkat ja ne kiertyivät paplarin mukana Jeminan tukkaan. Paplarit saadaan kuitenkin päähän ja Teresa huljuttelee nahkattomia sormenpäitään kylmässä vedessä. - Nämäkö pidetään päässä koko yön? Aamu. Rullat eivät ota irrotakseen. Tukka on takussa. Ei auta kuin leikata koko moppi pois. Noh, tulipahan sitä kaivattua uutta ilmettä.  Pitkästä aikaa mukana krapuilemassa. Viikon 14 sanat ovat kiehuva , yö , rulla . Säännöt ja lisää krapuja Susun blogissa !

Maakuntamatkailua

Image
  Kolmen päivän kesä päättyi tänään ja on kieltämättä haikea olo. Hyödynsin nuo kolme päivää tekemällä pitkiä fillarilenkkejä eri ilmansuuntiin. Tiistai oli päivistä lämpimin, Lontoossa mitattiin himpan päälle 24 astetta. Itse vietin tuon päivän seikkailemalla ”maaseudulla”, toisin sanoen lähdin polkemaan Thamesin vartta länteen päin eli pois Lontoon ydinalueilta ( asumme länsipuolella ). Suurin osa reitistä oli minulle tuttua ennestään, koska olen fillaroinut tuolla suunnalla ennenkin. Alla Sunbury Lock eli sulut. En muista olenko tästä ennen polkenut, koska viimeksi näillä suunnin taisin polkea isoja teitä pitkin.   Puista Itkupajut saavat lehtensä ensimmäisten joukossa ja maisema alkaa täyttyä hiljaksiin. Iso osa kevätkukista on jo kukkinut tai kukkii parhaillaan. Puista magnoliat ovat jo aloittaneet kukintansa, wisteriat ovat tulossa seuraavaksi, aah. Pääkohteeni oli Walton-on-Thames , jonne olen  fillaroinut ennenkin. Nyt poljin tosiaan pääasiassa vain Thamesin rantatietä, joka on

Ponderosan paljastukset

Image
  Avauduin marraskuussa hemikuisesta terkkarikäynnistä . Nyt on maaliskuu eli yli vuosi siitä, kun olin kyseisen ämmän (oops, sori) vastaanotolla. Ja pitäisi varata uusi aika, että terkkari voi tutkailla laardejani. Minähän siis uusin reseptini viimeksi varaamatta aikaa ja se uusittiin kiltisti etänä. Nyt oli kuitenkin reseptiin printattu viesti, että varaa aika vuotuiseen reseptinuusimiseen ( kerran vuodessa pitäisi siis naamaa näyttää paikan päällä ). Varatako vai ei. Olen jopa miettinyt, että alan puolitella lääkeannoksiani että riittävät pidempään. Ihan siltä varalta, etteivät uusi niitä enää käymättä paikan päällä. Koska en saa itseäni varaamaan aikaa. En kestä nähdä sitä ämmää. Käytänkin muuten tässä postauksessa laadutonta kieltä, sorit siitä. En jaksa olla korrekti tuuletellessa vinttiäni. Pelkään saavani paniikkikohtauksen tai muuten sekoavani pelkästään kyseisen ämmän näkemisestä. Se ämmä on jo vuoden asunut päässäni huokaillen ja maristen miten ihmeessä ihminen voi laihtua,

Pyörätelinedraama

Image
Tämä paska ( arvaatte varmaan mikä ) tilanne on varastanut yleensä mainion keskittymiskykyni. Siinä syy, miksen ole saanut aikaiseksi blogata enkä oikein käydä muissakaan blogeissa, vaikka haluja olisi. The Classic Bridge Uskaltauduin vihdoin eilen fillarin selkään. Minullehan kasvaa aina kynnys, jos olen vähänkin aikaa polkematta. Eka kerta tauon jälkeen on pahin, mutta jännitystä ei tällä kertaa kestänyt kuin muutaman minuutin. Sitten huristin taas tuttuun tapaan eli jee kivaa. Ajelin lämmittelyksi reittejä, jotka tunnen kuin taskuni eli pehmeä lasku pyöräkauteen. Polkaisin Chiswick House and Gardensiin , josta siis kaikki nämä kuvat ovat. Olen saattanut paikasta joskus aiemminkin laittaa kuvia, mutta tuskin niitä kukaan enää muistaa joten tässäpä tuoreita taltiointeja. Ja tietenkin hieman kitisen tässä, sillä kauhistuttava draama odotti minua takapihalla. Alimman kerroksen naapurit ovat nimittän survoneet fillarinsa jokseenkin omituisesti MINUN ostamaani pyörätelineeseen. Sain työsk

Liekehtivä torni*

Image
  Jos tutustuisi Lontooseen vain minun kuvieni/blogini perusteella, voisi luulla että täällä kukoistaa ainoastaan arkkitehtuurin komeimmat helmet ( paitsi että olen aiemmin esitellyt hieman arkisempiakin asumuksia, kas tässä ). Haluan romuttaa tällaiset mielikuvat, joita ei varmasti kenellekään ollut muutenkaan.   Alkuhuomio: Muistetaanpa taas, että kauneus on katsojan silmämunassa ja kukin preferoi asumisessa erilaisia asioita eikä kaikkeen voi itse vaikuttaa muutenkaan. Itse preferoin matalalla asumista, vaikka toisaalta Suomessa voisin mieluusti asua kerrostalossakin. Täällä en, koska kun halvalla rakennetaan, niin julkisivun materiaalina ja eristyksessä on mahdollisesti käytetty vähän mitä sattuu – ja homma tehty vähän miten sattuu. Grenfell Tower on surullisen kuvaava esimerkki tästä. Vastaavia ei-paloturvallisia ratkaisuja on monissa muissakin tornitaloissa. Muistin virkistykseksi: Grenfellin tulipalossa kuoli 72 henkilöä ja yli 70 loukkaantui. Edelleen käydään keskustelua siit