Posts

Melkein vuosi elämää ilman pesukonetta

Image
Vihdoin puolen vuoden suunnittelun ja ihmeellisen säätämisen jälkeen, meillä alkaa ( jos alkaa ) keittiöremontti maanantaina 5.6. Kirjaan alkutilanteen ja tämänhetkiset tunnelmat voudakseni sitten joskus vuosien päästä kun remppa on alkanut ja loppunut huokailla, miten kaameaa se kaikki oli, mutta onneksi selvisin ( jos selvisin ) hengissä. (Vähän samaan tapaan kuin kirjasin asunnonostoa ja muuttoa: oli nyt kiva kerrata, miten perseelleen kaikki meni, mutta lopulta kuitenkin selvisimme niistäkin draamoista) Keittiöremppa on täällä iso projekti, koska keittiöön pitää dumpata niin paljon kaikkea aina pyykinpesukoneesta lähtien. Varmasti sinne pitäisi sijoittaa myös poreallas, traktori, puimuri, lypsykoneet, navetan eläimet, just name it ja sen paikka on keittiössä. Olemme elelleet ilman pyykinpesukonetta kohta vuoden, niin ihan jännää kun vihdoin sellaisen saa. Olen rampannut pesulassa pyykillä ( ja tänään taas menen, hohhoijaa ). Sinne on suuntaansa vajaa kilsa. En hirveästi nauti pyykk

Kaikki ja erityisesti puutarhanhoito on turhaa

Tämän maalle muuttamisen melkein ainoa huono puoli on se, että pitää raivata rehuja. Lontoossa asuessamme meillä kävi puutarhuri, joten ei tarvinnut panna rikkaa ristiin pihan suhteen. Enkä olisi laittanut muutenkaan, kun ei sattunut olemaan oma piha. Toista se on täällä. Ainoa autuus on, että piha on tehty helpoksi: se on täynnä kiviä. Sellaisia liuskemaisia kiviä ( slate chippings ), en tiedä niiden suomenkielistä nimeä enkä jaksa googlettaa, sori ( eikun ei sori, täällä en saatana pyytele anteeksi ). Reunamilla kuitenkin yrittää jotain heinää kasvaa, varmaan naapurin pihalta karanneita ( naapurin piha on viidakko, koska naapuri käyttää asuntoa lähinnä kesäasuntona ja siinä oli talvella putkivuotokin, joten se on sisältä rempassa joka ei etene ikinä ). Maanantaina kitkin koko saatanan pihan eli siis reunamat, koska siisteyttä ja harmoniaa rakastava mieleni ei enää kestänyt moista kasvustoa ( ja olin niin väsynyt viikonlopun tappoliikuntasysteemien jäljiltä, että tarvitsin lepopäivän

TÄÄLLÄ EN PYYTELE ANTEEKSI

Image
Tuli tauko, koska oli ( on edelleen ) liikaa ideoita. Kun on liikaa ideoita tapahtuu sellaista, etten toteuta niistä yhtäkään. Toisin sanoen ei tapahdu mitään. Eräs ideani on, että perustan uuden blogin, koska tämä nykyinen ei oikein sovi uuteen tyyliini. Sitten mietin, että olen perustanut tässä elämäni aikana noin 78361 blogia enkä edes muista kaikkien niiden nimiä, joten haluanko taas kuopata yhden blogin ja perustaa uuden ja unohtaa lopulta molemmat? Minulla ei ole dementiaa, by the way. On vain ( ollut ) liikaa blogeja. Joten. Päätin, että vaihdan tämän blogin nimen ja kuvauksen ja jatkan likaiselta pöydältä. Ja mikä on uuden likaisen blogini pointti? Se on tarve kirjoittaa, avautua, purkautua, perata ideoita, harrastaa. Käyn vuorilla lähes päivittäin ja siellä alkaa ajatus lentää usein niin korkealle, että alan epäillä syöneeni sieniä tai olemaan syömättä lääkkeeni. Lisäksi (t ämä on pahin ) keittiöremontti alkaa ( jos alkaa ) parin viikon kuluttua ja taidan tarvita avautumiskan

Mitäs tänään syötäisiin

Image
Mitäs tänään syötäisiin? - Mitäs tänään syödään? Mennäänkö Herttuan olkapäähän syömään? - Ei sinne pääse ilman pöytävarausta. Ketussa ja ankassa näytti olevan aika hiljaista, kun kuljin siitä ohi. Sinne? - Eihän ne ole tarjoilleet ruokaa kuukausiin. - Mitä ihmettä, mistäs heillä kenkä puristaa? - Niillä ei ole kokkia eikä oikein henkilökuntaakaan. Sieltä saa vain viinaa. - Onpa vaikeaa. Jospa käydään vain kaupassa ostamassa jotain. - Se meni juuri kiinni. Sitä paitsi ei sielläkään ole juuri mitään. - Soitetaanpa kinkistä take away! Tuut tuut tuut - Ei sinne pääse läpi. - Jaa, no ehkäpä vaan kuollaan nälkään. Kiitos kaikesta ja hyvästi. ~~~ Tällä kertaa krapussa onkin kuvahaaste eli viikon 11 haastekuva yllä. Susun blogissa ohjeet ja linkit muiden krapuihin. Pakko taustoittaa sen verran, että turistisesonkina missään ei ole tilaa ja nyt viime aikoina on ollut pulaa muuten vain. Erityisesti rehut ovat kortilla, mikä on hieman rasittavaa, kun ruokavalioni kulmakivi ovat ne rehut. En kuite

Masentunut Runoilija

Image
Kaikkien unohtama Runoilija retkottaa sohvalla yrittäen houkutella inspiraatiota. Edessä ei ole mitään odotettavaa, takanakin vain epäonnistunutta näkyvyyttä, jota kukaan ei onneksi muista. Miten jatkaa huonosti alkanutta uraa? Runoilija on tutustunut Instagramiin ja postaa sinne ensimmäisen runonsa vanhan promokuvansa alle. On tähtitaivas niin kirkas tai ois jos pilvet sen yllä ei roikkua vois Vaan pimmee on taivas pimmee on maa pimmeessä kun kulkee tie katoaa Kuvan alle ilmestyy viisi sydäntä, Runoilija on tohkeissaan. Amerikkalainen aivokirurgi nimeltä Keanu Reeves ehdottaa treffejä. Marokkolainen prinssi on kirjoittanut "marry me!" ja englantilainen entinen rauhanturvaaja kertoo Runoilijan olevan HOT. Pertti69 pohtii Runoilijan näyttävän tutulta: "oletko se seksirunoilija?" -Tästä se taas lähtee!  Viikon 45 krapusanat ovat tutustua , kirkas , jatkaa . Ohjeet ja linkit muihin krapuihin Susun blogissa ! Kiinnostuneille muistin virkistämiseksi: Runoileva kannibaali

"Suojelusenkeli"

Image
Enkelin siipi on juuttunut laudanrakoon. Siihen loppui liitely ja suojelus. Miten käy suojeltavan, kun suojelusenkeli on itse kiipelissä? Kun apu on suurin, on hätäkin lähellä. Eikun eihän se niin mennyt. Hän hakee tuolin, nousee sille. Ei silti yletä enkeliä vapauttamaan. Missä on jengi nyt kun sitä tarvitaan? Hän kuulostelee päänsä sisältöä: ihmeellisen hiljaista on. Tulkaa nyt joku, hän huutaa mielessään kurotellessaan enkeliä kohti. Vielä hän hieman kurottaa, parvekkeen reuna jää taakse eikä kinos pehmennä laskua. Lumi laskeutuu ruumiin peitoksi kuin hilse. Vasta aamulla hänet löydetään, mutta silloin on enkeli jo kaukana. - Täytyy etsiä uusi autettava, enkeli tyrskähtää. TAAS.  Pitkästä aikaa mukana krapuilemassa. Viikon 44 sanat ovat apu , jengi , tuoli . Lisää linkkejä krapuihin Susun blogista !

Kotiutumiskuuluminen

Image
  Mahtava tunne, kun olo alkaa olla tervehtynyt. Pääsin kai aika helpolla Koronani kanssa, vaikka toisaalta olin kyllä aika huonovointinen mutta ignorasin kaikki oireet. Mikä mainio tapa sairastaa: kuvitella olevansa ”terve”!   Olen lenkkeillyt paljon tuossa lähikukkulalla, joka on nimeltään Walla Crag (vain 379 m), josta kaikki nämä kuvat ( eivät tosi samalta päivältä ). Sinne voi kulkea useita eri reittejä. Itse testailen nyt koronan takia aina samaa nousua, mutta alas tulen milloin mitäkin reittiä. Pidän lenkit maltillisen pituisina eli noin kymmenessä kilsassa. Vasta kun hengitysoireet ovat täysin poissa, siirryn korkeammille kukkuloille. Hengitysvaikeuksia esiintyy enää lähinnä jyrkissä nousuissa eli ensi viikolla lienen siinä kunnossa, että voi alkaa revitellä kunnolla. Muuten kotiutuminen on sujunut hyvin. Kämppä on vielä jokseenkin kaaos. Huomenna tulee patja ( hankkiuduimme edellisestä eroon ), niin pääsemme vihdoin nukkumaan sänkyyn ( joka on vielä osina ). Nyt olemme nukkune