Posts

Idän ihmeitä pällistelemässä

Image
  Emirates Air Line, cable cars Katsottiin tuossa keväällä Misfits -niminen sarja, joka on kuvattu ja esitetty vuosina 2009-2013. Ei siis mikään ihan uusi sarja, mutta bongasin sen sattumalta Netflixistä ja kiinnostuin. Miehen kanssa sitten katselimme sen. Emmepä silloin arvanneet, minkälaisen ”perhosefektin” se saisi aikaiseksi. Kiinnostuimme nimittäin nimenomaan sarjan kuvauspaikoista ( sarja itsesasäänkin oli tosi hauska, erityisesti pari ekaa kautta mutta kokonaisuutenakin ). Selvisi, että eräät kohdat on kuvattu aika liki meitä, Boston Manor Parkissa ( edellisen postauksen eka kuva on sieltä ). Teimme sinne kävelylenkin keväällä ja tutkailimme ”teeveestä tuttua” paikkaa, jonne nuorilla oli tapana haudata probation workerit , jotka he vahingossa murhasivat. Olen käynyt kyseisessä paikassa useita kertoja myöhemminkin Kertun kanssa, koska olen ihastunut siihen. Erityisesti kiehtoi kuitenkin sarjan pääkuvauspaikka, jonka selvitimme olevan Lontoon itäpuolella, Thamesmeadissa . Sinne o

Passidraama ja muuttohousut

Image
Kertun kanssa sillan alla maanantaina.   Matka- ja muuttohousut ovat taas jalassa, mutta molempien saralla pitelee hiljaista. Molempien kohdalla innostusta löytyy, mutta kaikenlaista ongelmaa esiintyy. Matkustaminen pitäisi saada ensin pois alta, niin voisi sitten rauhassa muuttaa. Matka kohdistuu tietysti Suomeen, jossa ei ole tullutkaan sattuneesta syystä pariin vuoteen käytyä. Kyllä olisi jo kiva nähdä esim.omia vanhempiakin. Kummipojan ristiäiset tuli ja meni, ei päästy jne. Myös passin voimassaoloaika on menossa, mutta täällä sitä näyttää olevan turha uusia. Nimittäin suurlähetystön palvelut ovat... eeh, mitä ovat. suurlähetystöllä saattaa olla ruuhkaisempaa Koronan ja Brexitinkin takia, mutta mitäpä tekee suurlähetystö. No rajoittaa vielä enemmän asiakaskäyntiaikoja. Lisäksi ajat on laitettu haettavaksi online-järjestelmään, jossa voi varata aikoja vain seuraavalle kuulle ja varauskin avautuu edellisen kuun puolivälin tienoilla. Asiasta ei tietenkään kerrota missään. Toisin sanoe

Munahaukan lentonäytös

Image
  Tässä se nyt on: piirakkaystävällinen Kerttu , varsinainen säihkyturpa. Olen ihan rakastunut ja polkenut Kerttua jo useamman kerran ja uskollisesti se kuljettelee minua, minne keksinkin mennä. Kertun kanssa Battersea Parkissa Pagodaa tutkimassa. The London Peace Pagoda Kerttu on dual sport eli kaksisuuntainen vehjes, joka sopii kaksisuuntaiselle ihmiselle, joka haluaa polkea skutassa ja asfaltilla ja minne nyt ajautuukaan. Kertun tangossa ns. jumppapallo-säädin (oikeasti tarkoitettu helpottamaan skutta-ajelua eli joustaa eikä täristä tankoa niin pajon, mutta täällä kaikki tiet ovat usein täynnä potholeja, joten...) ja kun sen laittaa päälle, muuttuu kulku kuin kumipallolla ratsastaisi. Aivan mahtavaa: perse ja ranteet kiittää! Se Kertusta, muihin asioihin. Munahaukka eli munis eli todennäköisesti ritarihaukka Nimittäin haukkaan, joka ei varmaankaan ole munahaukka mutta koska en runsaasta selvittelystä huolimatta osannut tehdä lajitunnistusta sataprosenttisesti, ristin sen munahaukaks

Kanaalipoljentaa ja lisää Astraa suoneen

Image
  Kävin eilen saamassa toisen koronapiikin. Alun perin piti piikittää heinäkuussa, mutta koska täällä sai halutessaan aikaistaa piikitysajankohtaa, aikaisin. Täällähän tartuntaluvut ovat taas pilvissä, eilen on tilastoitu 16135 uutta tartuntaa. Masentavaa, kolmannessa aallossa siis ollaan. Ainoa hyvä puoli näyttää olevan se, että kuolleisuus ei ole lähtenyt räjähdysmäiseen nousuun eivätkä sairaalat ole ainakaan toistaiseksi repeämässä liitoksistaan. Eli rokotukset selkeästi tehoavat.  Tällä kertaa selvisin sivuoireetta: ainoastaan pistoskohta on arka ja hieman siitä säteilee kipua muualle käteen, mutta ei niin pahasti että se minua erityisesti häiritsisi.   Pyöräliikkeestä ilmoitettiin eilen, että fillarini on nyt valmis. Tuli todella hyvään saumaan, sillä Repe reistaili todella pahasti matkalla piikille. Erityisesti vaihteiden ja ketjujen kanssa oli taas ongelmia ja hieman jo jännitti ehdinkö ajoissa piikille. En uskaltaisi Repellä enää ajella, joten oli iloinen ylläri että uusi menop

Kuolleiden siirtolapuutarhassa

Image
Tulikin pitkä tauko, jonka aikana harteillani levännyt yleinen maailmantuska ja tyhjyyden paino olivat litistää alleen. Olen polkenut itseäni pakoon, mutta nyt on aika pysähtyä ja huomata, että selvisin. Jälleen kerran. Pakkorauhoittumiseen vaikuttavat myös säät, jotka täällä dramaattisesti viilenivät perjantaina. En ole niistä iloinen, mutta otan tämän nyt pakkolevon kannalta. Olen nimittäin revitellyt kroppani kanssa äärirajoilla. Tosin rajat siirtyvät alati kauemmas ja minä niiden mukana. Olen tehnyt pitkiä fillarilenkkejä muun muassa Lontoon turistialueille, Surreyn maaseudulle, Grand Union -kanaalin vartta seuraillen sinne sun tänne, Box Hillille joka oli eräänlainen kuntotesti (läpäisin!). Mutta palataan viime maanantaihin, jolloin polkaisin Kensal Greenin hautausmaalle . En ole käynyt siellä vuosiin, joten päätin mennä sinne piknikille. Poljin sinne ”pitkällä kaavalla” eli kanaalinvartta, mutta siitä laittelen kuvat joku toinen kerta. Karttelin pitkään kanaaleja, koska niiden ra

Piikitysraportti ja sivuoireloton tulokset

Image
Eilen se sitten tapahtui eli askel kohti uutta uljasta ja toivottavasti tulevaisuudessa hieman vapaampaa elämää. Kävin siis koronapiikillä. Täällä piikitysajan voi varata netistä ja samalla kerralla varataan sekä ensimmäinen että toinen aika. Päivä- ja kellonaikavaihtoehtoja oli runsaasti tarjolla, samoin piikityspaikkoja. Meidän alueemme listalla oli muistaakseni about viisi paikkaa, joista valitsin itseäni toiseksi lähimmän koska sinne on mukavin pyöräillä. Kovin mukavaa ei fillarointi tosin eilen ollut, koska juuri sopivasti lähdön hetkellä alkoi sadella ja tuulikin yltyi ärsyttäväksi puuskaksi. Mikä kauhistuttava vastakohta tiistain ihastuttavan leudolle säälle, joka muistutti lempeydellään jo kesää. Alla olevat kuvat ovat siis tiistailta. Ihmiset nautiskelivat juomiaan pubin edustalla, koska terassille ei mahtunut. Pubien sisätilat eivät toistaiseksi saa olla auki. Kävin hammaslääkärissä tsekissä. Hammaslekurini sijaitsee ihan tässä Thamesin varrella. Tullessani ulos, oli maisema

Metsän tuoksuja haistelemassa ja haaveilemassa

Image
Queensmere Pond, Wimbledon Common, London Patikkajalkaa kutittaa niin pahasti, että on vaikea pysyä paikallaan. Toissapäivänä jolkotin metsään pällistelemään lampea ja haaveilemaan vuorista. Olisi ihan pakko päästä kiipeilemään. Aloin jo katsella puitakin sillä silmällä, että alan kohta niissä kiipeillä. Niin valtava kiipeilyvietti on nyt päällä. Haluaisin myös kiipeilemään köysiradoille: kerran tehtiin sellainen rata Järvillä ( Treetop Challenge ) ja alkukankeuden jälkeen ihastuin puhteeseen niin kovasti, että olisi voinut hillua radalla koko päivän. Patikkahimoon katsoimme miehen kanssa viime viikonloppuna Netflixistä ( en tiedä näkyykö Suomessa: jos jollain on Suomi-Netflix, kerro toki ) minisarjan ( 4 jaksoa ) nimeltä Safe house . Tosin vain ensimmäinen kausi on saatavilla, mutta se on ihan ehyt kokonaisuus eli sen voi katsoa, vaikkei kakkosta pääsisikään katsomaan. Safe House sijoittuu pääasiassa Lake Districtille ja oli kiva bongailla tuttuja mestoja. Sarjassa ei pahemmin vuori