Posts

Runoileva Kannibaali

Image
(Hyvin vähän) tunnettua runoilijaa pyydetään kirjoittamaan runo ja esittämään se Gourmet-kerhon illallistilaisuudessa. Palkaksi luvataan näkyvyyttä illallistilaisuudessa.


Minä tykkään grillata,
leipoa ja paistaa
Kesken valmistuksen anna
en maistaa
(Sori vaan, en antaisi keskeneräistä runoakaan luettavaksi kenellekään)

Grillissä aivomies kolmas
niin rakas
(oikeasti viides, mutta kolmas on kohtalokkaampi luku)
En silti häntä
ottaisi takas
(juu en todellakaan. Jouti mennäkin, ei lainkaan kunnioittanut minua. Olisi kannattanut miettiä aikaisemmin)

Paloitellessa käytä
en esiliinaa
(tästä vähän seksiä runoon, sillä seksi myy ja on HOT)
Sen pesu kun on
yhtä piinaa
(Kuukautisveren peseminen vielä menettelee, mutta siihen jos lisätään suolenpätkät niin soppa on valmis).

***

 Viikon 46 krapusanat ovat esiliina, kunnioittaa ja rakas. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista!


Päiväni evakkona

Image
 Torstai 9.11.

Herään hieman ennen seiskaa ja painan nappia: kahvinkeitin alkaa jauhaa papuja ja sitten keittää niistä kahvia.

Unihiekkaisena mutta pirtsakkana (olen aamuihminen) siirryn vessaan jatkamaan homeenpoisto-operaatiota. Kalkkijäämiä en jaksa jynssätä suihkun seinälaatoista: jääkööt punertaviksi. Pitäisi kyllä niillekin tehdä joskus jotain. Ehkä huomenna…

--- asioita tapahtuu ---

Emman laskettu aika lähenee. Muistutan miestä, että mainitsee kuumailmapuhaltimesta. Eilen lähettämääni sähköpostiin ei nimittäin ole vastattu. Sitten heitän romut niskaan ja häivyn. Ulkona on rapea sää. Tai no, kymmenisen astetta mutta se tuntuu jotenkin kolealta.

Asumme kukkulalla Thamesin rannan kupeessa. Kiiruhdan puiston läpi ja laskeudun rannalle. Jään ihailemaan aamupäiväistä valoa, joka kimmeltää herkästi vedenpinalla. Alan heti kaivata menetettyä kesää ja LÄMPÖÄ.


Maleksin rantaa pitkin nauttien valosta ja ruskasta. Tykkään kulkeutua rantaa pitkin. Olen matkalla kirjastoon, sillä olen varann…

Raivokasta homeenpoistoa illan ratoksi

Image
Keskiviikko 6.11.

Puhelin soi iltasella puoli kahdeksan maissa. Kuka kehtaa soittaa siihen aikaan! Arvasin kyllä soittajan heti, sillä välittäjällämme* on tapana soittaa nimenomaan iltaisin.

Olin aamulla lähettänyt Välittämöön** mailia liittyen vessan kuumailmapuhaltimeen (tärkeä laite: imee kosteutta ja lämmittää), joka on ollut rikki reilun vuoden. Asiaa tutkittiin silloin vuosi sitten ja todettiin, että paskana on ja uusi laitetaan tilalle.

Sen jälkeen ei luonnollisesti ole mitään tapahtunut. Osittain saan syyttää itseäni, koska en tuolloin jaksanut pommittaa Välittämöä.

Täällä asioiden hoituminen on joskus uskomattoman hidasta ja vaikeaa. Tein kuvitteellisen mutta totuutta hivelevän “työvaihelistan”, joka sopii monenlaiseen asiaan.


1. Joku tulee katsomaan ja mahdollisesti koskettaa asiaa, joka on mahdollisesti rikki tai ei muuten vain toimi.

1a) toinen käyntikerta, jossa joku koskettaa asiaa jos ensimmäisellä kerralla ei syystä tai toisesta voitu koskettaa, vaan ainoastaan katsoa…

Tuskaisia parahduksia

Image
Luomisen tuska

Esmeralda on väsynyt, sillä ilta venyi pitkäksi. Jopa niin pitkäksi, että voidaan puhua yökylässä olemisesta. Parin tunnin unilta hän könysi suoraan ateljeehensa ehtimättä käydä kotona muuttumassa taideopettajan näköiseksi. Ei auta kuin vetää kurssi iltahynttyyt niskassa. Omituisen vaatetuksen voi pistää taiteilijuuden piikkiin: taiteilijathan ovat hieman outoja.

Kas, Lizaveta on tullut paikalle aamutakissa ja melko kalpeana. Olikohan hänelläkin märkä yö, haha? Vai onkohan hän löytänyt vihdoin taiteilijaimagonsa. Hieman oudohko, vaikka eipä minulla taida olla varaa sanoa, heh.

Gertrud itkee taas, hän liikuttuu niin herkästi. Enhän minä ole vielä edes tuikannut maalia kankaaseen.

Jestas kun sattuu päähän, oi tätä luomisen tuskaa.


Viikon 45 krapusanat ovat märkä, muuttua, yökylä. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista!


Lyön tässä jälleen kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja osallistun myös Luovan lauaintain haasteeseen, joka on Minusta tulee isona…

Kävelyllä eilisessä

Image
Tule kanssani päiväkävelylle eiliseen. Paistoi aurinko ja ruoho kimmelsi vihreämpänä kuin kesällä ollessaan silloin lähinnä kuivuuden kärvistämää keltaista, rapeaa tupsua.


Hiljaa virtaa Thames aamuauringon ylpeillessä säteillään. Olen matkalla ostoshelvettiin, joka ei ole helvetti pahimmasta päästä. Kyseessä on melko pieni ulko-ostari keskellä ei-mitään kummoista.


Useampikin tie veisi o-helvettiin, mutta minä valitsin maisemareitin, joka on pidempi kuin suorin tie. Yritin nähdä kauneuden arkisen tuttuuden läpi. Ja näin. Rakastan näitä taloja, niiden muotoja.


Rakastan sitä, miten valo tunkeutuu lehvistön läpi. Rakastan rakastan rakastan. Hmm. En muista rakastinko näin paljon suomen kielellä. Olenko kymmenessä vuodessa alkanut pitämisen sijasta rakastaa, kuten kulttuuriin kuuluu. Pitäminen olisi liian vaisua. Melkein loukkaus vain pitää jostakin. Epäkohteliastakin se olisi: melkein kuin vain pitäessään ei edes oikeasti pitäisi.


Rakastan näitä pastellinvärisiä taloja.


Luonto panee viel…

Sontsan alla

Image
Työryhmä: ihmisiä
Aihe: sateenvarjo-ongelman käsittely

- Mitään ongelmaahan ei olisi, jos ihmiset huomioisivat toisensa. Toiset huomioiva tekniikka on nostaa/kallistaa varjoa ihmisen lähestyessä. Problem solved.

- Miten saat tuon paukutettua ihmisten päähän? Ei ihmisiä kiinnosta. Kielletään varjot, problem solved.

- Sitten ihmiset kastuvat. Kieltäminen on tehokkain ja mielikuvituksettomin keino, mutta tätä asiaa voisi prosessoida toisinkin.

- Miksi? Johan meillä on ratkaisu tulilla.

- On muitakin mahdollisuuksia. Insinöörinä näkisin, että sateenvarjojen suunnitteluun voisi kiinnittää enemmän huomiota. Tehdä niistä sellaisia, ettei niistä ole haittaa muille.

- Se on eri ongelma...

- Se on mahdollisuus, joka…

- Höpsis, eiköhän tämä prosessointi ollut tässä. Kaljalle?

***
Viikon 44 krapusanat: tekniikka, käsittely, prosessointi. Lisää krapuja Susun ja Caran blogeissa! Postauksen otsikko ei ole kravun otsikko, kravullani ei ole otsikkoa (koska sata sanaa tuli täyteen ja oli vaikeaa muutenk…

Kirahvin kyyneleet

Image
Olen miettinyt paljon Lintua, ainoaa ystävääni. Ystävyytemme oli monimutkaista, sillä minä kaipasin alati sellaista mitä minulla ei ollut. Halusin kävellä kuunsiltaa pitkin nähdäkseni kestääkö se. Nyt tiedän. Vajotessani yhä syvemmälle veteen tunsin kuinka Lintu valmistautui irrottamaan otteensa turkistani ja nousemaan siivilleen. Jokivirrat kuljettivat minut kuolemaani, ilmavirrat Linnun jonnekin muualle.

Henkeni virtaa elekrtonisena hologrammina kuolleiden talossa, olen rauhaton ja yksinäinen. Olen etsinyt Lintua täältäkin, tuloksetta. Tarjonnut rahaa saadakseni apua, mutta täällä raha on merkityksentöntä. Ei sillä voi ostaa henkistä rauhaa, ei vastausta kysymykseen Miksi petit minut, Lintu?

Silti otan sinut takaisin, jos vain tulet. En jaksa enää olla yksin.

*
Viikon krapusanat ovat elektroninen, henkinen, raha. Lisää krapuja Caran blogissa.


Kirhavin kekkereissä pitelee hiljaista, melkoiset kekkerit joo.

Lyön tässä nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja osallistun yllä olevalla ku…