Posts

Ihmisroska

Image
Sisälläni on ikuinen talvi eikä vankilassani ole kaltereita. Mitäpä mieli kaltereilla – se on vapaa anyway. Lukitse minut kellariin enkä minä ole siellä.


Luovassa lauantaissa on haasteena roska. Jotkut ihmiset ovat joidenkin mielestä roskia, jotka saastuttavat katukuvaa. Ennen sellaiset roskat pruukattiin lakaista laitoksiin. Nykyään nämä roskat kuleksivat jopa vastoin tahtoaan turuilla ja toreilla pilaten kunnon ihmisten maiseman.

Teoksen pohjakuva on SusuPetalin (terkkuset!) ottama (ja minulla on luonnollisesti lupa kuvan käyttämiseen ja muokkaamiseen). Kulkeuduimme kesällä Lapinlahteen ja siellä oikeastaan sattumalta Lapinlahden Mental Museumiin, joka on kooltaan pieni mutta anniltaan sitäkin runsaampi. Kannattaa käydä!

Hesari on kirjoittanut jutun ns. Lapinlahden kakaroista. Me olimme Susun kanssa samaan aikaan mestoilla ja luonnollisesti salakuuntelimme korvat höröllä toisten tarinoita.

Omakuva eläimenä

Image
Luovan lauantain haaste on omakuva eläimenä. Kas tässä minä, terve.

Muistovaras

Image
Ovesta sisään käydessäni en riisu kenkiäni, mutta ne muuttuvat toisiksi. Sellaisiksi joista ei jää jälkiä tähän tupaan, joka on tyhjillään toisten muistoja.



 Älä käänny, sinun kasvosi eivät kuulu minulle.


Nämä eivät ole minun muistojani, en kuulu tänne. Haluan silti ottaa ne itselleni kuin osana omaa todellisuuttani. Jokin täällä muuttuu minun muistoksi, jonka otan mukaan poistuessani.


On aika sulkea ovi ja jättää elämä, jota hetken aikaa elin. Värit haalistuvat kuin kuluneet henget, jotka horrostavat nurkissa. Kiitos kun sain hetken hengittää kanssanne.

Kuka heittää sut himaan tänä iltana?

Image
Kuka kertoo sulle, milloin on liian myöhäistä (Enköhän tiedä ihan itsekin)
Kuka kertoo sulle, ettei asiat ole niin hyvin (Varmaan huomaan sit itsekin)

Et voi vaan jatkaa noin luullen, ettei mikään ole vikana (Ai miksen?)
Kuka heittää sut himaan tänä iltana (Ilmeisesti et ainakaan sinä?)

Kuka nostaa sut ylös, kun kaadut (JOS kaadun, en välttis kaadu. Riippuu paljo otan)

Ketä kiinnostaa sun asias, kun soitat (Yleensä soittelen vaan kännissä, niin iha sama)
Kuka jaksaa kuunnella sun unelmias (Mitä unelmia?)
Kuka peittää korvansa, kun huudat (Varmaan kaikki)

Et voi vaan jatkaa noin luullen, ettei mikään ole vikana (Miten niin en, miksi jankutat?)
Kuka heittää sut himaan tänä iltana (No heitätkö? Vai määnkö taksilla)

Mikäs biisi?

Korkeanpaikankammon siedätystä

Image
Havaitsin, ettei kronologisen matkajutun vääntäminen innosta minua. Eivät ajatuksetkaan ole päässäni kronologisina, vaan pyörivät miten ja milloin sattuu.

Muutan siis mieleni enkä teekään mitään päiväkohtaista selontekoa patikkareissusta. Päivät noudattelivat kohtalaisen samaa kaavaa: herätys kukonlaulun aikaan, aamiainen, aamutoimet, kamat päälle/reppuun ja vuorille. Eipä siinä paljon muuta ehtinyt tekemään eikä ollut tarkoituskaan paitsi niinä muutamina “lepopäivinä”, joita oli pakko pitää, että kroppa (lähinnä jalkapohjat) ehtii palautua.

Vuorilla patikointi on nimittäin raskasta nimenomaan jalkapohjille, vaikka olisi kuinka hyvät bootsit ja sukat. Yleisesti ottaen nimenomaan laskeutuminen on rankempaa: maastosta riippuen kutsun laskeutumisia varvasmurskajaisiksi (polvetkin ovat usein koetuksella).


Patikointi vuorilla ei myöskään ole mitään leppoisaa kuljeskelua selkeillä poluilla. Se on joskus kiipeämistä kivikasojen yli, joskus nousemista irtokivikasassa jossa pitää olla varova…

Päivät 3 ja 4: Bowness-on-Windermere

Image
3. päivä, maanantai: Bowness-on-Windermere, Lake District

Ajoimme Derbystä Bownessiin, jätimme auton majoitusmestamme (The Angel Inn) parkkipaikalle ja häivyimme satamaan tarkoituksenamme veneillä järven toiselle puolelle ja heittää siellä rento noin 15 kilsan pituinen country walk.


Windermere on Englannin suurin järvi, mikä suomalaisen silmään ei ole järin suuri. Kaunis toki.




4. päivä, tiistai: Kentmere horseshoe

Vihdoin niille oikeille vuorille (vaikka joidenkin mielestä nämäkään eivät ole oikeita vuoria, mutta kutsun niitä vuoriksi kun täälläkin niin tehdään)! Vaikka lähdimme aikaisin liikkeelle, oli autopaikan saaminen hankalaa. Kirkonpiha, jonne saa auton jättää, on pieni ja jo heti aamusta täynnä. Löysimme sitten tienvarsipaikan muualta ja aloitimme reitin vain eri paikasta kuin alun perin piti.


Bownessista on Kentmereen vain muutamia maileja matkaa, mutta kuitenkin sen verran, ettei sinne viitsinyt kävellä, kun patikka jo itsessään oli parikymmentä kilsaa, mikä on melko paljon v…