Viimeiset ikuisesti yhdessä
Viimeiset ikuisesti yhdessä
Päivä taittuu illaksi, syksy talveksi. Käsi kädessä seisomme kuten olemme vuosikymmenet seisseet toisiimme juurtuneina. Ympäriltä on kadonnut yksi sun toinen: aluksi kuin varkain ja sitten rytinällä. Valo lisääntyy, mutta värit haalenevat. Sulautuvat tyhjyyteen.
Lopulta koko metsä katosi jättäen jälkeensä nysät, jotka myöhemmin revittiin irti juurineen. Jostain kummallisesta armon syystä juuri me olemme saaneet tähän jäädä.
Metsä on muuttunut pelloksi, mutta saatamme jo kuulla kaivinkoneiden pauhun. Joka päivä on askel lähemmäs. Emme tiedä kauan meillä on aikaa, mutta sen tiedämme, että lähdemme yhdessä.
Katso meitä siis viimeisen kerran. Jonakin päivänä, kun kuljet tästä ohi, ei meitä enää ole.
*
Viikon 12 kravussa on vuorossa kuvahaaste. Eli yllä oleva kuva on SusuPetalin tekemä ja minusta uskomattoman kaunis ja inspiroiva. Ohjeet krapuun ja linkkejä muiden krapuihin Susun blogissa.
Onneksi heitä on kaksi ennen kuin ei enää yhtäkään. Monta muodonmuutosta vanhat puut näkevät, vuodet eivät ole samanlaisia.
ReplyDeleteEi varmaan mene kauan kuin metsä on raivattu ja nämä viimeisetkin vihdoin kaadetaan. Siihen loppuu näkeminen.
DeletePaljon on tuo puukaksikko nähnyt elämänsä aikana. Surullista, että kaikki muu ympäriltä on tuhottu. Onneksi heillä on toisensa ja vielä ainakin vähän aikaa.
ReplyDeletePuiden elämä voisi olla pitkä, mutta usein ei anneta. Ihminen tarvitsee tilaa jatkuvasti lisää omille hapatuksilleen ja siinä ei pari metsäkaistaletta paljon paina.
DeleteElämä on...kaunis satu kuitenkin.
ReplyDeleteNiinhän se on, puidenkin elämä.
DeleteSama kohtalo ihmisellä ja puulla.
ReplyDeleteJep, toinen vain on jo oletuksena arvoton hyödyke.
Delete"Eeva-Liisa Mannerilla on ihana runo, joka alkaa muistaakseni näin (en jouda tarkistamaan): "Kun kaikki metsät kaadetaan, jää juuret, juuret jää..." Voi olla, että muistan ihan pieleen! Minua todella suretaa tämä jatkuva puiden kaataminen ja metsien tuohoaminen. Olen jotenkin ihan rakastanut puihin <3.
ReplyDeleteMinua harmittaa metsien ja luonnon raivaaminen pois ihmisen tieltä. Ikään kuin ihmiset eivät jo olisi raiskanneet luontoa tarpeeksi.
DeleteOlen onnekas, kun saan asua "perähikiällä", jossa ei niin vain mitään raivatakaan enää. Karmaisevaa ajatella, miltä tämä alue näyttäisi jos ihminen saisi rajoituksetta sitä muokata mieleisekseen ja rakentaa.
Ajankohtainen krapu, haikean surumielinen. Täällä kaadetaan metsää paljon. Se surettaa minua, toisaalta myös ihmetyttää, kun kovin pienetkin männyt kaadetaan. Kuitupuuta nurin, kohta isoja , vanhoja puita näkee vain kansallispuistoissa.
ReplyDeleteMinuakin kummastuttaa jatkuva uuden tilan ottaminen luonnosta. Ja sitten harva kuitenkaan haluaa oikeasti asua paikassa, jossa ei ole luontoa lainkaan. Luonnotonta.
DeletePitäisi muistaa että puut kasvavat hitaasti. Hakkuuaukea on pitkään rujo.
ReplyDeleteTuskinpa se kauan tyhjillään seisoo. Ennen kuin huomaakaan, alueella törröttää pari pilvenpiirtäjää ja maa on peitelty betonilla.
DeleteOlen usein miettinyt mikä on se piste kun rakentaminen esim. jonkun kaupungin kohdalla tulee päätepisteeseen. Pitääkö änkeä täyteen, täydennysrakentaa, vaikka tietoa vaikutuksista on jo nyt vaikka kuinka paljon. Missä raja menee? Sitten kun hiekka ja puu loppuu tai tulee sota ja kaikki pitää rakentaa uudelleen...auts!
ReplyDeleteOlen miettinyt samaa! Jossain Manhattanilla käydessäni mietin, että on ihan pitänyt rakentaa luonto (viittaan Central Parkiin, koska muuta luontoa on turha yrittää etsiä, ellei laske luonnoksi puuta siellä sun täällä), että ihmiset jaksavat. Todella hullunkurista.
DeleteHelsingissä arvostan sitä, että sieltä pääsee luontoon melko helposti ilman suuria ponnistuksia. Jopa keskustasta! Toivottavasti se säilyy. Hassu juttu, mutta edelleen aina kun tulen Helsinkiin, haluan lisätä listalleni luonnossa olemista.
Kaunis, samalla kertaa lohduttava ja lohduton teksti! Päässäni alkoi kiertää Raamatun lause "Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole..." Metsät ovat todellisia pyhättöjä.
ReplyDeleteSorry, kommentti tuli laitettua vahingossa nimettömänä.
DeletePysäyttävä sitaatti, vaikka en ole uskonnollinen ihminen. Silti uskonnoista(kin) löytyy paljon kauniita ja kuvaavia vertauksia. Kiitos, kun jaoit mieleesi tulleen <3
Delete