Rupuilua Hylkysaaressa

En postannut mitään viime vuoden reissusta Suomeen, vaikka aikeissa oli. Syy bloggaamattomuuteen oli kuolemaa tekevä kannettava, jonka käyttäminen lähinnä itketti.

Haluan kuitenkin palata Suomeen näinkin pitkän ajan jälkeen, koska… no, tekee mieli fiilistellä. Ja on eräs muukin syy: kohde, jonka aion esitellä, muuttunee mahdollisesti pian muunlaiseksi. Eli palataan viime syksyyn, tarkemmin 19. syyskuuta.

Hylkysaari Korkeasaaresta katsottuna

 

Tykkään fillaroida, kuten joku saattaa tietää. Fillarointi ei minulle edusta pelkästään kuntoilua vaan myös liikkumista paikasta A paikkaan B. Viime kesänä teimme temput miehen kanssa ja vuokrasimme pahamaineiset Alepa-fillarit.

Matka alkoi Alppilasta, jossa minulla on pesä Helsingissä käydessäni. Fillaripisteitä on aika tiuhassa, joten ei tarvinnut kauas lampsia menopeliä hommaamaan. Mies latasi puhelimeen sovelluksen, jolla voi vehkeitä ottaa käyttöön. Minua vituttaa kaikki saatanan sovellukset ja se, että pitäisi puhelimella tehdä kaikki. Mitään ei voi saakeli tehdä ilman puhelinta enää ja nyyh nyyh.

Itsehän en viitsi kys. sovellusta ladata, koska en halua laittaa pankkitietojani puhelimeen. En halua mitään "arvokasta" puhelimeeni, koska jos satun sen hukkaamaan (en ole kyllä ikinä hukannut yhtään puhelintani), niin on karsea draama ja selvittely sitten edessä.

Päivämaksu on 5 euroa per naama, mutta rajoituksena on, että fillaroida saa max. 30 minuuttia kerrallaan. Sitten pyörä täytyy palauttaa johonkin pisteeseen tai alkaa pyöriä extraveloitus. Uuden pyörän (tai miksei samankin, kunhan palauttaa sen ensin) voi lainata samantien.

Laskeskelimme matkaa ja polkunopeutta ja arvelimme, että ehdimme ihan hyvin polkea Alppilasta Korkeasaareen (tai siis Mustikkasaareen) puolessa tunnissa, vaikka liikennevalot olisivat epäsuotuisat. Ja niin ehdimmekin. Menimme siis Korkeasaareen, josta en aio lätistä.

Hylkysaaressa, vastapäätä näkyy Korkeasaari.

 

Sen sijaan lätisen Korkeasaaren vieressä olevasta Hylkysaaresta, jonne pääsee kävellen Korkeasaaresta. Eläintarhalippu pitää ostaa päästäkseen Korkeasaareen alueelle, josta reitti Hylkikseen kulkee. Korkeasaaren edustalla oli/on massiivinen työmaa, koska siihen rakennetaan Kruunuvuorensiltaa. Ei ole hajua, missä vaiheessa rakentaminen nyt on.

Hylkysaari vaikutti nimensä mukaisesti hyljätyltä, mikä tietysti innosti minua. Saari on melko pieni eikä sen kiertämiseen kulu kauan. Saari kuitenkin havisee historiaa ja on muutenkin uskomattoman kaunis muutamine rupuisine rakennuksineen. Suunnitelma saaren elävöittämiseksi on tehty, mutta otaksun että se on edelleen vaiheessa (postauksen lopussa linkkejä kiinnostuneille). 

Taustalla näkyä rakennus on vanha luotsikasarmi, joka valmistui 1910. Myöhemmin siinä toimi merimuseo, joka kuitenkiin muutti 2007 uusiin tiloihin.

Vaikka sää oli kohtuullisen perseestä (olisi se toki voinut paskempikin olla: ei satanut kuin pari kertaa lyhytaikaisesti), niin saari oli aivan mahtava fiilistelymesta. Niin kauniita maisemia ja luontoa ja tietysti nuo vanhat rakennukset.

Tämä huvila on nimeltään Villa Ida. Se on päässyt aika rupsakkaaseen kuntoon, mutta ei näyttänyt niin pahalta, etteikö sitä voisi kunnostaa. Ja pitääkin, koska rakennus on suojeltu eli ei saa tuosta noin vain purkaa.

 Tällaiset päiväretket ovat ihan parhautta. Rakastan tutkailla sekä vanhoja että uusia huudeja aina Helsinkiin tullessani. Helsinki on synnyinkaupunkini ja se säilyy aina sydämessäni. Nykyään se on minulle myös jännittävä matkakohde, jossa yhdistyvät nostalgisuus ja uutuudenviehätys.

Linkkejä:

Helsingin kaupunki: Hylkysaarta kehitetään virkistys- ja matkailukohteeksi

Ilta-Lehti: Helsingin edustalla nököttää autiosaari – Näin se halutaan muuttaa kansainväliseksi hittikohteeksi.

Wikimapia: Entinen luotsikasarmi

Kruunusillat: Aikataulullinen kaavio Kruunuvuorensillan rakennusvaiheista

HSL: Kaupunkipyörät eli Alepa-fillarit

En jaksa enempää linkkejä laitella, Googlettamalla löytyy paljon lisätietoa.