Täällä en pyytele anteeksi

Matka jatkui Wasdalesta Buttermereen. Olen kirjoittanut Buttermerestä aiemminkin ja majoituimme tutusti samaan paikkaan eli The Bridge Hotelliin. Tällä kertaa yövyimme eri puolella hotellirakennusta huoneessa, jota voisi pitää romantikon märkänä päiväunena. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Briteissä matkatessa pääsee nukkumaan katossänkyyn. Minusta ne ovat viehättäviä. Huone on muutenkin suloisen persoonallinen ja juuri minun makuuni ( makuni on laaja ). Koimme mukavan yllätyksen saavuttuamme hotelliin. Respan herra ( muistan hänet viime kesältä ) kertoi hotellihintaamme kuuluvan perjantaille ( yövyimme hotellissa kolme yötä, ke-la ) illallinen hotellin aamiais- ja “fine dining” huoneessa. Pitäisi vain ilmoitella ajankohta, jolloin haluamme illallistaa. Loput postauksesta käsitteleekin sitten syömistä . Palaan takaisin patikointiin ja ehkä niihin keskitysleirin eläimiin seuraavassa postauksessa. Mahdollisesti elämäni ensimmäinen fine dining -kokemus Teimme varmaan

Pahoittelen heti alkuun näitä eritepitoisia otsikoita, mutta seepra ja raidat jne. Alkureissu ei tosiaan mennyt ihan putkeen osaltani, mutta ei se ihan reisillekään läsähtänyt. Ensimmäinen etappimme Järvillä (eli Lake Distrctillä) oli Wasdale Head, josta mainitsin tässä aiemmassa postauksessa . Rakastan kyseistä aluetta sen syrjäisen sijainnin ja miljöön takia. Valkoinen rakennus oikealla on varsinainen hotelli ja pubi, me majoituimme tällä kertaa kuvan vasemmalla olevassa lodgessa ( alakerrassa ), joka niinikään kuuluu hotellille. Sisäänkäynti päärakennukseen ja respaan. Koko rakennus on sisustettu ns. Wainwright -hengessä: on vanhoja buutseja, patikointiin ja vuorikiipeilyyn liittyviä varusteita, valokuvia jne. Kuvan oikean reunan pöydällä on kirja, johon voi - ja kannattaa - merkitä reitti (edes pääpiirteittäin), jolle on lähdössä patikoimaan. Näin respa voi tarvittaessa hälyttää Mountain Rescue -tiimin etsimään kadonneita, jos ei huoneen avainta tulla noutamaan ar

Tulipas pitkä blogitauko, vaan nyt on reissu kuljettu ja kotiin palattu. Oli hieman shokkeeraavaa palata maanantaina harmaasta alle kahdenkymmenen asteen säästä liki kolmenkymmenen asteen paisteeseen. Eilen asteita olikin jo yli 30 ja huomiselle on luvattu 37. Vaikka pidän lämpimästä, niin suuri kosteusprosentti ja noin korkea lämpötila alkavat olla minullekin hiukan liikaa. Mutta säät on mitä on, eivät ne valittamalla muutu. Kontrasti on silti suuri, sillä Järvillä asteet pyörivät kahdenkymmenen hujakoilla, usein hieman alempana. Periaatteessa siis ihan hyvät patikkasäät. Muutamana päivänä tosin esteri esitteli hanuriaan sen verran anteliaasti, että sai kulkea litimärkänä. Mutta sellaista se on – siihenkin tottuu. *** Poliisi pamputtaa, jos liian lähelle menee. Reissun alku perjantaina (5.7.) oli kuitenkin aurinkoinen ja hottis. Ensimmäinen etappimme oli Milton Keynes, jossa Rammstein keikkaili lauantaina. Heitimme matkapäivänä lenkin pääministerin maaseutuasunnon eli Ch