Posts

Showing posts from 2019

Tyhjää

Image
Lasken veneen vedenpinalle. Olen sen tehnyt kaarnasta, purjeena vihreä lehti. Irrotan otteeni, puhallan veneelle vauhtia.

Se on lastattu haaveilla ja unelmilla. Haaveilla, jotka ovat toteutuneet; haaveilla, jotka eivät. Suurimman osan tilasta vievät kuitenkin unelmat, joita en jaksa enää unelmoida ja haaveet joita en jaksa tavoitella.

Nousen kaikesta tyhjänä, taittelen pensaasta ruusun. Piikit raapivat sormeni verille. Tutustun tuoreisiin haavoihini. Haava, haave. Nehän ovat melkein kuin kaksi marjaa: sekä sanana että sisällöltään. Molemmista jää jälki – toisesta arpi, toisesta… Jaa, ei sittenkään mitään. Paitsi tyhjyys. Haaveet ja unelmat ovat vuotaneet minusta kuin veri haavoistani. Vuoda veri vielä vähän lisää, niin pääsen pois.

*
 Viikon 51 krapusanat ovat vene, ruusu, tutustua. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista.

Ihmisiä paossa

Image
Joulu tulla jolkottaa, minua ei kiinnosta. Ihanaa, kun voi ignorata joulun siinä missä muutkin ei-pakolliset asiat. En ole jouluvihaaja, ei vain kiinnosta. Kirjablogissani on muuten kuvia jouluisesta Lontoosta. Kannattaa katsoa, koska en aio niitä samoja kuvia tänne lätkiä. Jotain muita kyllä ajattelin, kunhan saan aikaiseksi.

Joulu on täällä sellaista aikaa, että kauppakeskuksista ja oikeastaan kaikista kaupoista kannattaa erityisesti viikonloppuisin pysytellä poissa. Arkenakin on ruuhkaa, mutta viikonloppuina homma räjähtää käsiin.

Mutta minä se tiedän, missä ei ole juuri ihmisiä. Thamesin hiljaisemmat rannat läntisessä Lontoossa, ne alueet joissa ei ole juuri asutusta saati rakennuksia.


Jos siellä kulkee erityisesti nousuveden aikaan, saa olla melko rauhassa sillä Thames kyläilee silloin ihmisten alueilla. Se vierailee terassilla ajaen potentiaaliset juopottelijat ja syöpöttelijät muualle.


Se katkaisee tien autoilta, joskus ihmisiltäkin jos oikein hurjaksi heittäytyy. Minä toki tie…

Hirven hanuri

Image
Jostain kumman syystä minuun iskee lähes aina joulukuussa siivousvimma. Tässä kuussa olen siivonnut ja konmarittanut (en ole lukenut kys. kirjaa) kamaa oikein ahkeralla kädellä. Iso kirjakassi odottaa, että saan raahattua sen hyväntekeväisyyteen. Mukaan lähtee hieman muutakin tavaraa, mm. vaatteita.

Jostain syystä olen säilönyt myös rikkinäisiä lenkkareita. Niitä löytyi iso läjä. Lenkkarit eivät käytössäni kestä kuin noin vuoden. Mielestäni melko paskalaatuista kamaa, vaikka ovat merkkilenkkareita olevinaan. Vaan eiköhän nekin ole tehty siellä Kiinassa niin kuin ne halpislenkkaritkin. On yleinen harhaluulo, että maksamalla merkistä saisi jotenkin eettisempää kamaa. Ei se ihan niin mene. Tapauskohtaisesti pitäisi tarkastella tuotteita.


Minulla oli pitkästä aikaa eilen kamera mukana puistossa. Saksanhirvet ja peurat olivat oikein aktiivisia. Oli lähellä, etten kävellyt hirven hanuriin.

Puiston kuninkaan lepotuokio.


Meilläpä on muuten toimiva kuumailmapuhallin nyt kylppärissä, ollut j…

Miljoonat kasvot

Image
Voit leikata kuvani lehdestä. Vaikka koko elämäni. Tässä juon shampanjaa, tässä on Alexander Suuri Rakkauteni.

Viimeistä kuvaa en näytä, sillä siinä kuoreni on hajonnut. Naamion takana asuvan ihmisen ei koskaan pitänyt tulla nähdyksi. Hän oli se, jota suojelin. Suojelin niin kovasti, että kadotin hänet. Ääriviivani ovat venyneet enkä tiedä olenko kivi, sakset vai paperi. Kuka tulee tänään ulos? Hello, oletko se sinä Britney Spears? Vai sekoitanko sinut Whitney Houstoniin? Tuijotan viiltojälkiä ranteissani. Kuka ne on tehnyt? Säikähdän, yritän nousta juostakseni karkuun, mutta mikään minussa ei liiku. Lepositeet kuiskivat hyvää yötä.

HYVÄÄ YÖTÄ huudan ja liu’un pois. Toivottavasti lopullisesti.


Viikon 49 krapusanat ovat sekoittaa, lehti ja leikata. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista.

Roskalaarit käytävillä

Image
Hyvästi marraskuu, ei tule ikävä vaikka et rumin kuukausi olekaan. Oikeastaan olet aika komea ruskasi kanssa, mutta... enpä silti ikävöi.


Nämä kuvat ovat viime vuodelta, tarkemmin ottaen 7.11. Oli tiistai, roskapäivä. Silloin roska- ja kierrätyslaarit asetellaan kadunvarteen tai laitetaan näytille etupihalle, jos sellainen talossa on.


Se roskista, tervetuloa joulukuu. Olisit varmasti rumin kuukausi, ellei joulukrääsä valloittaisi katukuvaa ja pihoja. Minä pidän joulukoristeista ja -valoista.

Osa koristelee pihansa niin suurella hartaudella, ettei sinne paljon muuta sitten mahdukaan. Joku voisi puhua överiksi vetämisestä, mutta minkäs teet, jos olet jouluihminen! Teen postauksen "överikoristeluista", kunhan käyn kuvaamassa ne ensin. Jollakin tasolla nuo överit ovat valtavan suloisia eli en tässä halveksi niitä.


Nämä vanhat kuvat halusin tunkea blogiini, koska rakastan ovia ja niille johtavia käytäviä. Käytäviä erityisesti silloin, kun ne on laatoitettu kauniisti. Minun mak…

Siedätystä

Image
Nukkuminen on vaikeaa, ajattelen vain Tellervoa. Missä se nyt on, mitä tekee? Pakkomielteisyyteni ärsyttää, sillä en varsinaisesti voi sietää Tellervoa. Mahtaakohan se nytkin olla keikistelemässä jossain kuin paraskin Instagram-influencer. Lehdessä oli puhetta influencereista. Alkoi sekin ärsyttää: miksei voi sanoa esimerkiksi vaikuttaja?

Entä Mall of Tripla, joka on niin käsittämättömän typerä nimi, että itkettää. Halutaan olla kansainvälisiä? Mistä maasta nimeen on otettu vaikutteita? Ei tuollaisia Mall of lässynläätä ole edes englanninkielisissä maissa.

Haen pullan ja menen katsomaan, mitä Tellervolle kuuluu. Napsautan valon vessaan ja kas – siellä se roikkuu seitin varassa.

- Hyvää yötä, Tellervo. Jos vielä kasvat, heitän sinut pellolle.

*
Viikon 48 krapusanat ovat pulla, nukkuminen ja sietää. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista!


En varsinaisesti pelkää hämähäkkejä, jos ne ovat luonnossa eivätkä tule iholleni. Sen sijaan sisälle tunkevat hämähäkit…

Tuonelan Susanna

Image
 Luovan lauantain aiheena on kasvi. Sivulla linkit muiden osallisten töihin, kannattaa käydä katsomassa!

Kukkia Susannalle!


Luova lauantai oli pitkään kesätauolla, mutta on jälleen palannut. Minä olen haasteen ylläpitäjä ja kutsun kaikki mukaan luomaan vaikka koko maailman uudelleen! Vain mielikuvitus (ja muutama tosi simppeli sääntö) on rajana luomistyössä. Tästä pääset tutustumaan sääntöihin.

Kylläpä hiertää

Image
Näyttelen olevani elossa, vaikka osa minusta maatuu mullassa kaatuneen hautapaaden alla. Lehdet marssivat päälläni, ne ovat saaneet upeat värinsä minun aurastani joka on haalistunut harmaaksi.

Vittu mitä ruikutusta.

Miten olisi prinsessa ja herne -tarina?

Ongelma: Kenkä tuntuu ikävältä jalassa. Ihminen riisuu kengän ja ravistelee sitä varmistuakseen, ettei siellä ole hiekkaa. Kenkä takaisin jalkaan ja matka jatkuu – samoin epämukava tunne jalkapohjassa. Kenkä pois, sukka pois, armotonta pudistelua. Sukka jalkaan samalla tarkistaen, että sauma on oikeassa paikassa. Kenkä jalkaan. Hiertää edelleen! Mitäs helvettiä, taas tällainen päivä kun kaikki hiertää! Ihminen kaivaa kirveen käsilaukustaan ja hakkaa jalan irti. Ei hierrä enää.

***
Viikon 46 krapusanat ovat näytellä, ongelma ja marssia. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista!


Krapu perustuu tositapahtumiin. Minulla on viime aikoina ollut sellaisia päiviä, että kaikki todellakin hiertää. Se on vaikuttanut …

Brittiläkö Euroopan kehitysmaa?

Image
Hain muutama viikko sitten kanta-asiakaskorttia Waitrose-ketjun ruokakauppaan päästäkseni testaamaan Quick Check -laitetta. Olen utelias ja kokeilunhaluinen, en siis ihan dinosaurus joka asiassa.

Kauppa-asioissa olen muutenkin varsin moderni, sillä preferoin itsepalvelukassoja aina kuin vain mahdollista (en jaksa puhua turhaan, tosin joskus huomaan vastaavani itsepalveluvehkeelle).

Ip-kassa: Thank you at shopping with Waitrose and Partners!
Minä: Thank you for letting me!

Quick Check -ostoksia tehdessä ostos skannataan heti hyllystä otettaessa ja sen voi laittaa suoraan omaan kassiin. Skannauslaite otetaan telineestä vilauttamalla asiakaskorttia, jolloin telineestä vapautuu laite. Vapautuvan laitteen voi asettaa vaikkapa ostoskärryssä olevaan pidikkeeseen.


Shoppailu on todella kätevää, kun voi paiskata skannatut tuotteet suoraan omaan kassiin (en käytä ikinä muovikasseja). Ostokset maksetaan itsepalvelukassalla ja that's it - helppoa kuin heinänteko.

Tällainen Quick Check -mahdolli…

Runoileva Kannibaali

Image
(Hyvin vähän) tunnettua runoilijaa pyydetään kirjoittamaan runo ja esittämään se Gourmet-kerhon illallistilaisuudessa. Palkaksi luvataan näkyvyyttä illallistilaisuudessa.


Minä tykkään grillata,
leipoa ja paistaa
Kesken valmistuksen anna
en maistaa
(Sori vaan, en antaisi keskeneräistä runoakaan luettavaksi kenellekään)

Grillissä aivomies kolmas
niin rakas
(oikeasti viides, mutta kolmas on kohtalokkaampi luku)
En silti häntä
ottaisi takas
(juu en todellakaan. Jouti mennäkin, ei lainkaan kunnioittanut minua. Olisi kannattanut miettiä aikaisemmin)

Paloitellessa käytä
en esiliinaa
(tästä vähän seksiä runoon, sillä seksi myy ja on HOT)
Sen pesu kun on
yhtä piinaa
(Kuukautisveren peseminen vielä menettelee, mutta siihen jos lisätään suolenpätkät niin soppa on valmis).

***

 Viikon 46 krapusanat ovat esiliina, kunnioittaa ja rakas. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista!


Päiväni evakkona

Image
 Torstai 9.11.

Herään hieman ennen seiskaa ja painan nappia: kahvinkeitin alkaa jauhaa papuja ja sitten keittää niistä kahvia.

Unihiekkaisena mutta pirtsakkana (olen aamuihminen) siirryn vessaan jatkamaan homeenpoisto-operaatiota. Kalkkijäämiä en jaksa jynssätä suihkun seinälaatoista: jääkööt punertaviksi. Pitäisi kyllä niillekin tehdä joskus jotain. Ehkä huomenna…

--- asioita tapahtuu ---

Emman laskettu aika lähenee. Muistutan miestä, että mainitsee kuumailmapuhaltimesta. Eilen lähettämääni sähköpostiin ei nimittäin ole vastattu. Sitten heitän romut niskaan ja häivyn. Ulkona on rapea sää. Tai no, kymmenisen astetta mutta se tuntuu jotenkin kolealta.

Asumme kukkulalla Thamesin rannan kupeessa. Kiiruhdan puiston läpi ja laskeudun rannalle. Jään ihailemaan aamupäiväistä valoa, joka kimmeltää herkästi vedenpinalla. Alan heti kaivata menetettyä kesää ja LÄMPÖÄ.


Maleksin rantaa pitkin nauttien valosta ja ruskasta. Tykkään kulkeutua rantaa pitkin. Olen matkalla kirjastoon, sillä olen varann…

Raivokasta homeenpoistoa illan ratoksi

Image
Keskiviikko 6.11.

Puhelin soi iltasella puoli kahdeksan maissa. Kuka kehtaa soittaa siihen aikaan! Arvasin kyllä soittajan heti, sillä välittäjällämme* on tapana soittaa nimenomaan iltaisin.

Olin aamulla lähettänyt Välittämöön** mailia liittyen vessan kuumailmapuhaltimeen (tärkeä laite: imee kosteutta ja lämmittää), joka on ollut rikki reilun vuoden. Asiaa tutkittiin silloin vuosi sitten ja todettiin, että paskana on ja uusi laitetaan tilalle.

Sen jälkeen ei luonnollisesti ole mitään tapahtunut. Osittain saan syyttää itseäni, koska en tuolloin jaksanut pommittaa Välittämöä.

Täällä asioiden hoituminen on joskus uskomattoman hidasta ja vaikeaa. Tein kuvitteellisen mutta totuutta hivelevän “työvaihelistan”, joka sopii monenlaiseen asiaan.


1. Joku tulee katsomaan ja mahdollisesti koskettaa asiaa, joka on mahdollisesti rikki tai ei muuten vain toimi.

1a) toinen käyntikerta, jossa joku koskettaa asiaa jos ensimmäisellä kerralla ei syystä tai toisesta voitu koskettaa, vaan ainoastaan katsoa…

Tuskaisia parahduksia

Image
Luomisen tuska

Esmeralda on väsynyt, sillä ilta venyi pitkäksi. Jopa niin pitkäksi, että voidaan puhua yökylässä olemisesta. Parin tunnin unilta hän könysi suoraan ateljeehensa ehtimättä käydä kotona muuttumassa taideopettajan näköiseksi. Ei auta kuin vetää kurssi iltahynttyyt niskassa. Omituisen vaatetuksen voi pistää taiteilijuuden piikkiin: taiteilijathan ovat hieman outoja.

Kas, Lizaveta on tullut paikalle aamutakissa ja melko kalpeana. Olikohan hänelläkin märkä yö, haha? Vai onkohan hän löytänyt vihdoin taiteilijaimagonsa. Hieman oudohko, vaikka eipä minulla taida olla varaa sanoa, heh.

Gertrud itkee taas, hän liikuttuu niin herkästi. Enhän minä ole vielä edes tuikannut maalia kankaaseen.

Jestas kun sattuu päähän, oi tätä luomisen tuskaa.


Viikon 45 krapusanat ovat märkä, muuttua, yökylä. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista!


Lyön tässä jälleen kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja osallistun myös Luovan lauaintain haasteeseen, joka on Minusta tulee isona…

Kävelyllä eilisessä

Image
Tule kanssani päiväkävelylle eiliseen. Paistoi aurinko ja ruoho kimmelsi vihreämpänä kuin kesällä ollessaan silloin lähinnä kuivuuden kärvistämää keltaista, rapeaa tupsua.


Hiljaa virtaa Thames aamuauringon ylpeillessä säteillään. Olen matkalla ostoshelvettiin, joka ei ole helvetti pahimmasta päästä. Kyseessä on melko pieni ulko-ostari keskellä ei-mitään kummoista.


Useampikin tie veisi o-helvettiin, mutta minä valitsin maisemareitin, joka on pidempi kuin suorin tie. Yritin nähdä kauneuden arkisen tuttuuden läpi. Ja näin. Rakastan näitä taloja, niiden muotoja.


Rakastan sitä, miten valo tunkeutuu lehvistön läpi. Rakastan rakastan rakastan. Hmm. En muista rakastinko näin paljon suomen kielellä. Olenko kymmenessä vuodessa alkanut pitämisen sijasta rakastaa, kuten kulttuuriin kuuluu. Pitäminen olisi liian vaisua. Melkein loukkaus vain pitää jostakin. Epäkohteliastakin se olisi: melkein kuin vain pitäessään ei edes oikeasti pitäisi.


Rakastan näitä pastellinvärisiä taloja.


Luonto panee viel…