Täällä en pyytele anteeksi

  Kynnys postata nousi vuoren korkuiseksi suunnittelemattoman blogitauon takia. Kiipesin vuorelle ja tässä sitä nyt ollaan. Ei uutena ja uljaana vaan varkaana valepuvussa, sillä käänsin Sadun Kukkapilli-blogista tällaisen kysymyspatterin , koska siitä tuli nostalginen olo. Näitä vastaavia väännettiin blogien alkuaikoina joskus sata vuotten sitten runsaasti, nykyään kai ei juuri lainkaan. Kuvituksena ( paitsi varoituskyltti ) tekoälyn kanssa tekemääni “taidetta”. Saatan palata keinoälyjuttuihin joskus toiste, sillä aihe ei ole ihan ristiriidaton. Mutta nyt niihin kysymyksiin.   1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin ohjelmaan osallistuisit? Joku Viidakon tähteet vai mikä se nyt olikaan tai onkaan, jos sellainen edelleen on. Siinä mennään jonnekin paikkaan, eletään luonnossa ja tehdään jotain juttuja ja kilpaillaan. Voisin skipata ne kilpailut ja muut jutut ja olla mielellään omissa oloissani. Ei tarvi siten myöskään kuvata minua, koska sellainen...

Haluan esitellä kaikenkarvaiset ystäväni. Rakastan katsella elukoita ja juttelen niille myös. Mahtavaa, kun kukaan ei intä vastaan saati ala väittelemään. Saa ihan rauhassa horista ja kuuntelijajoukon korvat heiluvat ikään kuin heitä kovastikin kiinnostaisi asiani. Aloitetaan highlandeista ( Highland Cattle ), joita kutsutaan myös karvalehmiksi ( hairy cow ).   Hieman pelottavasta ( ainakin minun mielestäni ) ulkonäöstään huolimatta ne ovat lempeitä ja säyseitä, säikkyjäkin. Preferoin kuitenkin aitaa erottamaan meidät toisistamme. Aina ei erota eli eräällä vaelluksella ollessani remonttievakossa jouduin sivuuttamaan alla olevat karvalehmät ilman suojelevaa aitaa. Heitä ei tosin kiinnostanut olemassaoloni järin paljon ja oikeastaan luulen, että he pelkäsivät minua enemmän kuin minä heitä – mikäli se on mahdollista. Lehmiin saattaa myös törmätä eikä aina ole sitä erottavaa aitaa välissä. Minulla on jonkin sortin lehmäkammo, koska on käynyt niin että erään kerran muistaakseni Walesiss...

Vinguin reilu vuosi sitten kesken muuttopöhineiden huonoa onnea saadessani osoituksen suorittaa Jury Service. Sain siirrettyä ajankohtaa ja tietenkin paikkaa, koska oli muutto vaiheessa. Uudeksi paikaksi määräytyi Carlisle, jonne täältä matkustaa julkisilla reilut pari tuntia. Nopeampi suora bussi kulkee peräti kaksi kertaa päivässä suuntaansa, mutta nuo ajankohdat eivät sopineet minulle. Siksi kiertoajelu kahdella dösällä. Carlisle Courts of Justice Tämä tapahtui tammikuussa, tarkemmin maanantaina 9.1. Paikalla piti olla kello 9, joten suunnistin ensimmäiseen bussiin joka vei minut Penrithiin: siellä vaihdoin Carlisleen menevään dösään. Penrithin bussi oli märkä ja kylmä, kuin olisi pakastinarkussa matkustanut. Ilmeisesti säästettiin lämmityskuluissa tai sitten kuski ei osannut lämmittää tai oli muuten vain sadisti. Carlisleen saavuin etuajassa, koska valittavana oli myöhästyä tai olla liian ajoissa. Suomalaisena tunnollisena valitsin etuajan. Muutenkin vituttaa myöhästelijät – erity...

Pöllin kukkapilli-blogista tällaisen haasteen, jossa on tarkoitus kertoa omista lempijutuista liittyen annettuun sanaan. Hieman lomaa siis tästä kaaoksesta. Sen voin toki mainita, ettei mitään kummoista ole tapahtunut: samoja papereita odotellaan ja samat henkilöt syyttelevät toisiaan ja minulla silmät pyörivät niin lujaa, että varmaan kohta lentävät irti päästä. Mutta mennäänpä siihen haasteeseen. KULKUNEUVO Ehdottomasti fillari, oma rakas Kerttu-jumppapalloni . Kun joskus pääsemme muuttamaan ja olemme asettuneet kunnolla Järville, saatamme hommata sähköpyörät. Meillehän ei autoa tule eli toimimme samoin kuin nyt: vuokraamme auton, jos autoa tarvitsemme. Minulla ei edes ajokorttia ole, mikä on varmasti kaikkien onni. Olisin todennäköisesti kauhea road ragettaja, kun jo fillarilla ajaminen aiheuttaa yleensä parit kilarit per reissu. Tämä siis vain täällä Lontoossa. Luulen, että helpottaa uudessa paikassa kun liikenne on siellä hieman toisenlaista. Sähköpyörä laajentaisi reviiriä todel...

Richmond Riverside eli nykyiset himahuudit Kuvituksena satunnaisia kuvia parin viikon sisältä. Noin muuten postaus sisältää päivityksen kämppätilanteesta ja ruskea kirjekuori -draaman.   Asunnonosto eli lastentarhan pyörittäminen Se on edennyt huimasti: kuntokartoitus on tehty eikä rotisko ole romahtamassa ihan heti, joten sen uskaltanee ostaa. Pientä huoltoa se kaipaa, mutta se nyt oli tiedossa ennestään eli ei mitään yllättävää sillä saralla. Ensimmäinen mortgage broaker karkasi kuin virtsa tenaan eikä häntä sen koommin nähty, joten piti etsiä toinen. Toinen osoittautui päteväksi ja lainapaikka ja -päätös on jo saatu. Rasti siihen boxiin. James (lakimies) on taas kadonnut. Hän ei osaa ollenkaan pitää asiakkaita ajan tasalla. Hän kyllä tekee jotain, mutta vähän vaikea tietää mitä ja missä vaiheessa mikäkin asia on, koska hän ei vaivaudu infoamaan mitään eikä vastaa maileihin ( vaikka ”suhteen” alussa oikein kysyi, mitä yhteydenpitometodia preferoimme ja vastasimme mailin. Emme tod...

Suomireissu alkaa olla sillä mallilla, että on loppudraaman aika. Draamaa ei tältä reissulta olekaan puuttunut - vähempikin olisi riittänyt. Passiasia on kuitenkin nyt kunnossa eli kotiin voi matkustaa voimassa olevalla asiakirjalla. Tosin settled-status on vanhassa passissa, joten pientä draamaa saattaa Lontoon päässä esiintyä. Siitä en kuitenkaan jaksa stressata, koska asia on melko mitätön. Enempi päänvaivaa tuottaa pakollisten covid-testien järjestäminen. Ei riitä, että testaa Suomen päässä, vaan kotipuolessa pitää tehdä ns. second day -test, josta pitää olla tiedossa referenssinumero ennen lentoa täytettävää locator-lomaketta varten. Luonnollisesti mitään testiä ei meillä ole, koska pelkkä lähteminen oli niin hankalaa vanhoine passeineen ettei siloin jaksanut ajatella tulemista. Täytynee tilata joku testi kotiin ja toivoa, että sen saapuminen ajoittuu jotenkin hyvin ja että se mahtuu postiluukusta.  Kroppakin alkaa lahota. Tai ehkä ei mitenkään pahasti, mutta otaksun että minu...

Vain yksi lounge oli auki ja sekin ihan hiljattain avautunut. Terveiset Helsingistä! Vanhentuneella passilla matkustaminen onnistui melko lailla ilman draamaa eikä saatu edes sakkoja. Mukana oli suurlähetystöstä saatu e-kirje, jossa puollettiin lennolle päästämistä. Se sujuikin aika jouhevasti. Suomen rajalla hieman syynättiin, mutta runsas hymyily ja vuolas pahoittelu auttoivat. Jonkin huomautuksen ehkä saimme, en tosin tiedä kirjattiinko sitä minnekään. Heathrow'n kenttää en ole ennen nähnyt niin hiljaisena. Kolmosterminaalista lähti vain viitisen lentoa eli tyhjää oli. Ihmeekseni lennolle jonotettaessa turvavälejä pidettiin oikein mallikkaasti. Varmaan johtui siitä, että iso osa oli suomalaisia matkustajia: minä kun olen tottunut britteihin, joista monille parin metrin turvaväli tarkoittaa noin kahta senttiä. Majapaikkaan saavuimme joskus puolenyön jälkeen. Viereinen Alepa on 24h auki, joten sieltä menimme vielä hakemaan prepaid-liittymiä. Niitä ei siellä tosin ollut, joten läh...

  Kävin eilen saamassa toisen koronapiikin. Alun perin piti piikittää heinäkuussa, mutta koska täällä sai halutessaan aikaistaa piikitysajankohtaa, aikaisin. Täällähän tartuntaluvut ovat taas pilvissä, eilen on tilastoitu 16135 uutta tartuntaa. Masentavaa, kolmannessa aallossa siis ollaan. Ainoa hyvä puoli näyttää olevan se, että kuolleisuus ei ole lähtenyt räjähdysmäiseen nousuun eivätkä sairaalat ole ainakaan toistaiseksi repeämässä liitoksistaan. Eli rokotukset selkeästi tehoavat.  Tällä kertaa selvisin sivuoireetta: ainoastaan pistoskohta on arka ja hieman siitä säteilee kipua muualle käteen, mutta ei niin pahasti että se minua erityisesti häiritsisi.   Pyöräliikkeestä ilmoitettiin eilen, että fillarini on nyt valmis. Tuli todella hyvään saumaan, sillä Repe reistaili todella pahasti matkalla piikille. Erityisesti vaihteiden ja ketjujen kanssa oli taas ongelmia ja hieman jo jännitti ehdinkö ajoissa piikille. En uskaltaisi Repellä enää ajella, joten oli iloinen ylläri e...