Täällä en pyytele anteeksi

Ystävykset muistelevat menneitä. - Muistatko kun nähtiin ekan kerran. Ihailin, miten olet saanut itsesi niin hyvään kuntoon. En rohjennut sanoa mitään. - Olisit vaan tullut juttelemaan, oli ankeaa maata yksin letkuissa. - Minulla oli kiire piilottaa ruokaa housuihin ja sukkiin. - Siellä oli kova komento. Voi niitä aikoja. - Ei ole ikävä. Yrittivät tehdä meistä syöttöporsaita. - Jep, vaikea ymmärtää miksi pitää pakottaa kaikki samaan muottiin. Emmehän mekään arvostelleet heidän syömisiään ja painojaan. - Vapaata riistaa oltiin. - Onneksi kuoltiin, ei kukaan enää vaani käytävällä. Näin kauniita ei olla koskaan aiemmin oltu! - Eikä tarvitse houkutella oksennusta ulos. Saati syödä. Viikon 44 krapusanat ovat käytävä , oksennus , komento . Lisää krapuja Susun blogissa !

Eräänä päivänä Keswickissä ollessamme vuokrasimme e-pyörät antaaksemme jalkapohjille lepopäivän. Muutenkin hyvä pistää välillä hieman eri lihaksia koitokselle. Meillä oli mukana omat kypärät voidaksemme jauhaa sontaa polkiessa. Kokopäivävuokra (kuusi tuntia) pyörästä maksoi 40 euroa. Pikaopastuksen jälkeen päästiin matkaan. Pyörä tuntui aluksi omituiselta, koska se on huomattavasti jykevämpää tekoa kuin omani.  Omassa pyörässäni on ns. naisten runko eli se kaareutuu matalalle. Näissä e-pyörissä runko on korkeammalle ja kaareutuu vain hieman alas, mikä lyhyelle ihmiselle on aika haastavaa. Siis varsinkin, jos ei ole tottunut korkearunkoista pyörää käyttämään niin kuin minä en ole. Pyörän selkään piti nousta taiteellisesti heittämällä jalka takakautta satulan yli. Tunsin itseni balettitanssijaksi taiteillessani itseäni satulaan. Pyörässä on kolme aputasoa: eco, medium ja high. Eco ei tee oikeastaan mitään, silloin on vain sähköt päällä. Medium avustaa hieman ja high sitten hieman enemmä

  Nyt sinne Keswickiin, kuten edellisessä postauksessa uhkailin. Vaihteeksi en laittelekaan kuvia ”ylämaailmasta”. Kutsun siis huippujen maailmoja ylämaailmaksi , sillä niissä on aivan toisenlainen tunnelma kuin ”alamaailmassa”. Kuten varmaan kuvista on voinut päätellä, ylämaailmassa on mahdollista kulkea huipuilta toisille käymättä alamaailmassa . Sitten paradoxi: maastosta riippuen laskeutuminen on joskus hitaampaa ja työläämpää kuin nouseminen. Itse tykkään enemmän nousemisesta, ihan sama mikä milloinkin on raskaampaa.  Kaikki nämä kuvat ovat Keswikistä, jossa viivyimme niinikään viikon. Keswikissä vietimme myös reissun ainoan lepopäivän: siis päivän, jona emme tehneet mitään varsinaista patikkaa tai muuta urheilua. Ainoastaan täytimme vesivarastot ja ostimme muuta, mitä tarvitsimme. Minulta oli mm. unohtunut pipo kotiin, joten sellainen piti hommata ( ylämaailmassa voi olla ja monesti olikin huomattavasti kylmempi kuin alhaalla etenkin syys- ja talviaikaan ). Mieheltä unohtui pu

  Kolme viikkoa on kuljettu ylös ja alas kukkuloita, joita vaatimattomiksi vuoriksi voi myös kutsua. Minulle juuri sopivia ja haastettakin saa reiteistä riippuen. Ja säästä: sää tuo muassaan omat haasteet. Matkaan lähdimme varhain perjantaiaamuna ( 18.9. ). Ajomatka Järville kestää viitisen tuntia. Heitimme matkan puolivälissä lenkin Peak Districtillä ( kuvia Instassani @eleinaw ), ettei pylly ihan puudu penkkiin. Siitä sitten jatkoimme ensimmäiseen kohteeseemme eli Buttermereen. Olen Buttiksesta aiemminkin kirjoittanut ( pähkinänkuori: ei juuri mitään keskellä ei mitään ). Tämän potauksen kaikki kuvat ovat Buttermerestä tekemiltämme patikoilta. Viivyimme Buttermeressä viikon ja joka päivä patikoitiin. Korona on muuttanut sen verran käytäntöjä, että aamiaisaika piti varata edellisenä päivänä ( otimme kaikille päiville varhaisimman kattauksen ), samoin piti täyttää lappu johon rastittaa mitä haluaa. Systeemi ei oikein toiminut, sillä laput tuppasivat mystisesti katoamaan. Joskus ne löy