Täällä en pyytele anteeksi

  Tässä se nyt on: piirakkaystävällinen Kerttu , varsinainen säihkyturpa. Olen ihan rakastunut ja polkenut Kerttua jo useamman kerran ja uskollisesti se kuljettelee minua, minne keksinkin mennä. Kertun kanssa Battersea Parkissa Pagodaa tutkimassa. The London Peace Pagoda Kerttu on dual sport eli kaksisuuntainen vehjes, joka sopii kaksisuuntaiselle ihmiselle, joka haluaa polkea skutassa ja asfaltilla ja minne nyt ajautuukaan. Kertun tangossa ns. jumppapallo-säädin (oikeasti tarkoitettu helpottamaan skutta-ajelua eli joustaa eikä täristä tankoa niin pajon, mutta täällä kaikki tiet ovat usein täynnä potholeja, joten...) ja kun sen laittaa päälle, muuttuu kulku kuin kumipallolla ratsastaisi. Aivan mahtavaa: perse ja ranteet kiittää! Se Kertusta, muihin asioihin. Munahaukka eli munis eli todennäköisesti ritarihaukka Nimittäin haukkaan, joka ei varmaankaan ole munahaukka mutta koska en runsaasta selvittelystä huolimatta osannut tehdä lajitunnistusta sataprosenttisesti, ristin sen munahaukaks

  Kävin eilen saamassa toisen koronapiikin. Alun perin piti piikittää heinäkuussa, mutta koska täällä sai halutessaan aikaistaa piikitysajankohtaa, aikaisin. Täällähän tartuntaluvut ovat taas pilvissä, eilen on tilastoitu 16135 uutta tartuntaa. Masentavaa, kolmannessa aallossa siis ollaan. Ainoa hyvä puoli näyttää olevan se, että kuolleisuus ei ole lähtenyt räjähdysmäiseen nousuun eivätkä sairaalat ole ainakaan toistaiseksi repeämässä liitoksistaan. Eli rokotukset selkeästi tehoavat.  Tällä kertaa selvisin sivuoireetta: ainoastaan pistoskohta on arka ja hieman siitä säteilee kipua muualle käteen, mutta ei niin pahasti että se minua erityisesti häiritsisi.   Pyöräliikkeestä ilmoitettiin eilen, että fillarini on nyt valmis. Tuli todella hyvään saumaan, sillä Repe reistaili todella pahasti matkalla piikille. Erityisesti vaihteiden ja ketjujen kanssa oli taas ongelmia ja hieman jo jännitti ehdinkö ajoissa piikille. En uskaltaisi Repellä enää ajella, joten oli iloinen ylläri että uusi menop

Tulikin pitkä tauko, jonka aikana harteillani levännyt yleinen maailmantuska ja tyhjyyden paino olivat litistää alleen. Olen polkenut itseäni pakoon, mutta nyt on aika pysähtyä ja huomata, että selvisin. Jälleen kerran. Pakkorauhoittumiseen vaikuttavat myös säät, jotka täällä dramaattisesti viilenivät perjantaina. En ole niistä iloinen, mutta otan tämän nyt pakkolevon kannalta. Olen nimittäin revitellyt kroppani kanssa äärirajoilla. Tosin rajat siirtyvät alati kauemmas ja minä niiden mukana. Olen tehnyt pitkiä fillarilenkkejä muun muassa Lontoon turistialueille, Surreyn maaseudulle, Grand Union -kanaalin vartta seuraillen sinne sun tänne, Box Hillille joka oli eräänlainen kuntotesti (läpäisin!). Mutta palataan viime maanantaihin, jolloin polkaisin Kensal Greenin hautausmaalle . En ole käynyt siellä vuosiin, joten päätin mennä sinne piknikille. Poljin sinne ”pitkällä kaavalla” eli kanaalinvartta, mutta siitä laittelen kuvat joku toinen kerta. Karttelin pitkään kanaaleja, koska niiden ra