Täällä en pyytele anteeksi

Hyppäsin maanantaina dösään ja matkustin Thornthwaiteen. Keswickistä sinne on matkaa vain noin kuutisen kilsaa, mutta kun on menossa vaeltamaan, ei tee mieli kävellä ”turhia” matkoja teitä pitkin ( tosin takaisin kävelin ). Päätie, jonka varrella on dösäpysäkki. Fillarikautena olisin polkenut Kertulla sinne, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi korkata fillarikautta. Silmien vuotamisen takia tarvitsen kohtuulämpötilat voidakseni polkea suht. kuivin silmin eli että näkisikin jotain ( esim. lukuisat potholet teissä: osa on niin isoja, että niihin voi vaikka pudota! ). Mutta mitäpä on Thornthwaitessa? Kuulkaa, ei varsinaisesti mitään – ei edes pahemmin asukkaita. Tai no, ilmeisesti siellä on 187 vakiasukkia, mitä on kyllä vaikea uskoa, kun ei siellä mielestäni niin paljon ole edes rakennuksia ja iso osa rakennuksista on lomamökkejä tai -huoneistoja ja Bed&Breakfasteja tmv. Mutta uskokaamme lukua nyt kuitenkin, koska vuonna 1861 siellä on asunut kuulemma 153 ihmistä. Muuttovoittoa siis

Viimeiset ikuisesti yhdessä Päivä taittuu illaksi, syksy talveksi. Käsi kädessä seisomme kuten olemme vuosikymmenet seisseet toisiimme juurtuneina. Ympäriltä on kadonnut yksi sun toinen: aluksi kuin varkain ja sitten rytinällä. Valo lisääntyy, mutta värit haalenevat. Sulautuvat tyhjyyteen. Lopulta koko metsä katosi jättäen jälkeensä nysät, jotka myöhemmin revittiin irti juurineen. Jostain kummallisesta armon syystä juuri me olemme saaneet tähän jäädä. Metsä on muuttunut pelloksi, mutta saatamme jo kuulla kaivinkoneiden pauhun. Joka päivä on askel lähemmäs. Emme tiedä kauan meillä on aikaa, mutta sen tiedämme, että lähdemme yhdessä. Katso meitä siis viimeisen kerran. Jonakin päivänä, kun kuljet tästä ohi, ei meitä enää ole. * Viikon 12 kravussa on vuorossa kuvahaaste. Eli yllä oleva kuva on SusuPetalin tekemä ja minusta uskomattoman kaunis ja inspiroiva. Ohjeet krapuun ja linkkejä muiden krapuihin Susun blogissa .

Menin maanantaina Penrithiin kylppäriremontin viimeistelyä ( ei muuten tullut valmiiksi vieläkään: siitä ehkä itkut joskus toiste ) karkuun. Keswickistä sinne matkustaa dösällä noin tunnissa. Penrith on ennen muinoin ollut Cumbrian pääkaupunki. Olen käynyt useita kertoja Penrithissä, mutta vasta nyt viimoisilla kerroilla olen alkanut suorastaan rakastaa tuota pikkukaupunkia. Kyseessä ei siten ole rakkaus ensisilmäyksellä, vaan hitaasti kypsyvä ihastuminen, jonka uskon vielä kasvavan. Olen nimittäin tutkinut alueen karttaa paremmin ja havaitsin, että siellä voi tehdä mukavan maaseutukävelyn eräälle kukkulalle. Siitä sitten erillinen postaus, kun saan sen tehtyä! Koska olin juuri viime viikolla shopannut Workingtonissa , ei minulla varsinaisesti ollut mitään tarvetta shoppailla Penrithissä. Kirjat ovat poikkeus, koska niitä tykkään katsella ja etsiä mieluisia. Penrithissä on yksi varsinainen kirjakauppa ( The Hedgehog Bookshop, postaus kirjablogissani ) ja lukuisia chariteja ( charity sh

Hiiren oletettu ompelusessio Päässäni pyörii ihmeellisiä asioita aamusta iltaan, illasta aamun sekä usein öisinkin, mutta en koe tai ainakaan myönnä olevani sekaisin. Nautin pääkoppani ehtymättömästä runsaudensarvesta. Sieltä kuuluu fiksuja loruja kuten hupsis tupsis pimpeli pompeli vitut se hiiri mitään ompeli eikä varsinkaan sille helvetin kissalle mitään ommellut saati takkia, koska siitähän ei tullut takkia vaan siitä tulikin liivi josta ei tosin tullut liiviä koska ei hiirellä saatana mitään kangasta ollut vaikka karkauspäiväkin oli ja meni ja luuleeko joku että hiiri osaa ommella (LOL) kissa on hyvä ja tekee itsestään rukkaset. Hiiri on ihan tyhmä, sanoo kissa, ja pyyhkii itsellään pöytää. * Pitkästä aikaa mukana krapussa, jonka sanat viikolla 11 ovat sekaisin , tyhmä , fiksu . Ohjeet ja lisää krapuja SusuPetalin blogissa . Kuva toteutettu tekoälyn kanssa.

Jos esiintyy puutetta asiasta X, sitä ei yleensä saa muuta kuin tilaamalla ( tai matkustamalla jonnekin ). Se on ( täkäläisen ) maalaiselämän sääntö numero yksi. En pääsääntöisesti tykkää tilailla asioita, joten kun vaikkapa shampoo on finaalissa tai kulmakynä sentin pituinen, on harkittava IsolleKirkolle lähtemistä. IsojaKirkkoja on muutamia tässä ”lähellä” eli tunnin-puolentoistatunnin päässä. Lempparini on kaikista kaukaisin ( puolisentoista tuntia dösällä ) IsoinKirkko eli Carlisle, mutta en jaksanut sinne asti mennä. Päädyin menemään Workingtoniin, jota voisi pitää Järvien perseenä. Tosin teknisesti ottaen Workington ei ole Lake Districtiä, joten sanottakoon vaikka Cumbrian perse. Tosin en ole käynyt kaikissa Cumbrian kaupungeissa, joten voi olla että on olemassa vielä perseempi paikka. Joten miksi ihmeessä juuri Workington? Koska sieltä pääsee pois ( eli takaisin Keswickiin ) puolen tunnin välein. Suunnilleen samanpituinen ( eli tunnin) matka olisi Penrtihiin ( eräs toinen IsoKi

En postannut mitään viime vuoden reissusta Suomeen, vaikka aikeissa oli. Syy bloggaamattomuuteen oli kuolemaa tekevä kannettava, jonka käyttäminen lähinnä itketti. Haluan kuitenkin palata Suomeen näinkin pitkän ajan jälkeen, koska… no, tekee mieli fiilistellä. Ja on eräs muukin syy: kohde, jonka aion esitellä, muuttunee mahdollisesti pian muunlaiseksi. Eli palataan viime syksyyn, tarkemmin 19. syyskuuta. Hylkysaari Korkeasaaresta katsottuna   Tykkään fillaroida, kuten joku saattaa tietää. Fillarointi ei minulle edusta pelkästään kuntoilua vaan myös liikkumista paikasta A paikkaan B. Viime kesänä teimme temput miehen kanssa ja vuokrasimme pahamaineiset Alepa-fillarit. Matka alkoi Alppilasta, jossa minulla on pesä Helsingissä käydessäni. Fillaripisteitä on aika tiuhassa, joten ei tarvinnut kauas lampsia menopeliä hommaamaan. Mies latasi puhelimeen sovelluksen, jolla voi vehkeitä ottaa käyttöön. Minua vituttaa kaikki saatanan sovellukset ja se, että pitäisi puhelimella tehdä kaikki. Mitää