Täällä en pyytele anteeksi

Pilvet ovat alkaneet kerääntyä, ne piilottavat pian taivaan näkyvistä. Ne kadottavat taivaan jättäen jäljelle vain mustaa, yön joka ei enää vaihdu päiväksi. Rakas taivaan isä, annan minun ojentaa siipeni ja lentää vapauteen. En jaksa enää istua vankilassa, jonka rajat sinä olet piirtänyt. Lukea sanoja, joita en ymmärrä. Kitua elämässä, joka on minulle vieras. Isä, olen surullinen ja vain sinä voit irrottaa kahleeni. Ei kai rakkauden kuulu kahlita, vaan vapauttaa? Sinä olet itse saatana, maailmanlopun messias! Sinä voit kahlita minut, mutta mieltäni et koskaan. Sillä se on jo kaukana, liihotteli ulos kryptan ikkunasta ja nyt se polttaa siltoja jäljessään. Viikon 30 krapusanat: surullinen, musta isä . Lue lisää krapu-haasteesta SusuPetalin tai Caran blogista. Siellä myös linkit toisten osallistujien kirjoituksiin. kannattaa tutustua haasteeseen, se on ihana ja luovuuteen kutkuttava! *** Tämä minun krapuni perustuu jälleen väljästi tositapahtumiin. Kuinka väljästi, sitä

Siskoni perheellä on irlanninsetteri, johon olen lääpälläni. Se on kaunis ja kiiltävä ja haluaa kiivetä syliini. Suukotan setterin karvaista ohimoa ja haluaisin olla samanvärinen. Perhana, vaikka samanlainen! Olisin terhakas, nuori koiranaaras joka jaksaa juosta väsymättä miljoona kilometriä. Siispä värikaupoille ideoimaan. Tarkkailen peilistä karvaani, joka muistuttaa väritykseltään ketunpersettä kellertävine ja punaisensävyisine raitoineen. Jos yhdistan mahonkia ja kastanjaa, varmaan tästä kulahtaneesta mopista saisi setterin? Sekoitan kaksi pussia mahonkia ja yhden kastanjan, heitän mömmön päähäni. Keitos saa muhia puolitoista tuntia suihkumyssyn alla ennen kuin muutun setteriksi. Sillä minä muutun. Konttaan suihkusta ja ravistan pisarat harteiltani. Hau, sanon miehelleni jota konttaan vastaan eteiseen. *** Osallistun tällä viikon 39 krapuhaasteeseen, jossa sanoina on kiivetä , ohimo , peili . Krapua ylläpitää SusuPetal ja Cara . Krapuni perustuu tositapahtumiin. Värjäsi