Täällä en pyytele anteeksi

On alkanut vahvasti tuntua, että elän jossain melodramaattisessa farssissa. Oma rooli tuntuu tässä olevan lähinnä silmien pyörittely ja epätoivoinen yritys esiintyä kapellimestarina ( yhdessä miehen kanssa ). Tähän mennessä tapahtunut. Kaksi ihmistä karannut: Ensimmäinen on se kuuluisa tenaan karannut virtsa ( mortgage broaker numero 1 ) ja hyvänä kakkosena eräs muuttofirma. Onneksi emme ole yhden muuttofirman varassa, vaan olen häiriköinyt useampia ja tulosta on tullut. Tänään tehdään parikin muuttoarviota. Että tässä ihan kilpailutetaan muuttofirmoja. James ( The Lakimies ) on saatu kiinni karkuteiltä ja vaadittu raporttia. Edelleen julistaa, että odottaa ”jotain paperia” myyjäpuolelta. Nyt jo Välittäjäkin on alkanut kysellä, missä James on, kun ei ole kuulemma pitänyt yhteyttä myyjän lakimieheen. James väittää, että on pitänyt ( joo, tämän kuun alussa ilmeisesti kerran ) ja moittii myyjän lakimiestä, kun hän ei kuulemma tee mitään. Minusta tuntuu, ettei kumpikaan tee mitään muuta

Richmond Riverside eli nykyiset himahuudit Kuvituksena satunnaisia kuvia parin viikon sisältä. Noin muuten postaus sisältää päivityksen kämppätilanteesta ja ruskea kirjekuori -draaman.   Asunnonosto eli lastentarhan pyörittäminen Se on edennyt huimasti: kuntokartoitus on tehty eikä rotisko ole romahtamassa ihan heti, joten sen uskaltanee ostaa. Pientä huoltoa se kaipaa, mutta se nyt oli tiedossa ennestään eli ei mitään yllättävää sillä saralla. Ensimmäinen mortgage broaker karkasi kuin virtsa tenaan eikä häntä sen koommin nähty, joten piti etsiä toinen. Toinen osoittautui päteväksi ja lainapaikka ja -päätös on jo saatu. Rasti siihen boxiin. James (lakimies) on taas kadonnut. Hän ei osaa ollenkaan pitää asiakkaita ajan tasalla. Hän kyllä tekee jotain, mutta vähän vaikea tietää mitä ja missä vaiheessa mikäkin asia on, koska hän ei vaivaudu infoamaan mitään eikä vastaa maileihin ( vaikka ”suhteen” alussa oikein kysyi, mitä yhteydenpitometodia preferoimme ja vastasimme mailin. Emme todella

Uniikki Asiakaskato vaivaa ravintola Uniikkia. Ruokalistan uusiminen ei lisännyt kävijämäärää toivotulla tavalla eli ollenkaan. - Ihmisille ei riitä pelkkä ruoka, ruokailusta halutaan spektaakkeli jota esitellään somessa. Jospa uusimme astiaston? Hommataan näiden Tiimarista ostettujen tilalle kunnon porsliinit. Omistaja nyrpistää nenäänsä kokin ehdotukselle muistuttaen, ettei ole varaa ostaa mitään hienoja astioita. Nehän voivat mennä rikkikin! - Me olemme Uniikki ravintola. Olen kuullut, että joissakin syöttölöissä ruuat tarjotaan lippalakista. Mehän voisimme tarjota ateriat vanhojen vaatteiden päältä. Ainakin nämä minun kengät joutavat kierrätykseen. Niissä voi tarjoilla hunajamarinoidun lampaankoiven. Ja sinullahan on paljon turhia vaatteita, tuo tänne ne. Minäkin katson, mitä muuta turhaa kotoota löytyy. * Viikon 18 krapu kirjoitetaankin poikkeuksellisesti kuvan ( by Cara ) inspiroimana. Säännöt ja ohjeet voipi lukea Susun blogista .