Täällä en pyytele anteeksi

Tässä odottelen vuotuista sähkötarkastusta. Joku tulee 9:30 am. Jos tulee (kello on nyt 9:23) Täytyy mainita, että kylppärin kuumailmapuhallin on taas mennyt rikki. Se uusittiin vajaa vuosi sitten oltuaan paskana yli vuoden. Tekisi mieli sanoa, että hommaavat kunnon vehkeen eikä sitä samaa paskaa taas. Kun ei se kestä. Suihkusessiot talviaikaan ovat kammottavia, jos ei se puhallin toimi: tulee niin kosteaa eikä oikein viitsi ikkunaa avata kun muuten kuolee hypotermiaan. Ikkuna toki on vetoinen, joten kylppärikin on ällön kylmä, jos ei ole puhallin päällä ( kylppärissä on toki patteri, mutta se on eri puolella kylppäriä eikä se poista kosteutta ). Ärsyttää nämä tarkastukset, koska aamut ja aamupäivät on minulle tärkeintä aikaa. Ja huomenna tulevat sitten boilerintarkastajat. En tiedä, milloin kun ei ole aikaa ilmoitettu vaikka on luvattu. Toivottavasti tulevat joskus päivällä, niin karkaan pois alta. Inhottaa kun kotiin tulee vieraita. Siis ei vieraita vieraita, vaan oikeasti vieraita i

Palaan vielä kerran Järville. Tai voi olla, että palaan useammankin kerran, koska kuvia olisi vaikka muille jakaa.  Aira Force , kauhea turistirysä. Ei kuvasta niinkään huomaa, mutta selkäni takana huohotti lauma ihmisiä. Äkkiä piti kuvata ja häipyä pois toisten tieltä. Eräs äijä oikein yskäisi merkiksi, että voitko painua helvettiin siitä, että hän pääsee kuvaamaan. Alkoi ärsyttää. Etäisyyksiä ei pidellyt kukaan. Tai siis toki ne pari senttiä pidettiin hajurakoa eli ei ihan kosketuspinnalle tultu.   Pällisteltiin putousta pikaisesti     ja siirryimme ylämaailmaan, ei kovin ylös tuolla reissulla.   Ihmisiä oli maltillinen määrä. Se on mukavaa: moni ei jaksa kävellä kuin ns. nähtävyyksille. Saapi olla rauhassa. Ja aina ei tarvitse mennä kovin korkealle nähdäkseen kauas ja kaunista.   Voi miten kaipaan Järviä ja patikointia. Aika ehti jo kullata muistot ja jopa sateessa ja tuulessa rämpiminen houkuttelisi kummasti. Ihan sama vaikka sataisi rakeita kunhan pääsisi jonnekin pois. Aurinko ku

South Kensington eli jatkossa SK. Olen taas käynyt vaanimassa Lontoon ydinalueilla ( kaikki kuvat tiistailta ). Ihana rauha, kun autoliikenne on vähentynyt eikä ihmisiäkään ole riesaksi asti. Fillarointi ei silti aina ole leppoisaa puuhaa. Siinä missä jotkut autoilijat ovat melkoisia road rageilijoita, voi fillaroidessakin saada otsasuonensa pullottamaan. Hurjaa menoa SK:ssa. Piti täällä pysähtyä tutkimaan karttaa, koska poikkesin reitiltä.  Riippuu tietty polkijastakin. Itse olen yleensä varsin lauhkea paitsi silloin kun en ole. Normaalisti tämä pullistelee ihmisiä, mutta nyt ei ole normaalisti. Fillaroidessa minua aivoon ottaa muun muassa 1. pyöräkaistoille parkkeeraavat autot: mitä helvettiä niillä pyöräkaistoilla tekee, jos ne toimittavat lähinnä parkkipaikan virkaa? 2. autoilijat jotka pysähtelevät kadunvarteen ja sitten avaavat oven suoraan pyörätielle katsomatta ollenkaan tuleeko sieltä joku. Ei taida kiinnostaa kuin oma perse? 3. autot, jotka ajavat niin lähellä tien vasenta re

  Hei, olisiko sinulla hetki aikaa puhua lockdownista. Meillä on nimittäin sellainen taas tulilla niin kuin varmasti kaikki, jotka eivät ole kaivautuneet maan alle, tietävät. Lockdown alkoi viime torstaina 5.11. Silloin oli myös vuotuinen Bonfire Night/Guy Fawkes Night , joka on täällä tavallisesti melkeinpä suurenpi ilotulitusjuhla kuin uusi vuosi. Luonnollisesti ne kinkerit oli peruttu, mutta mikäänhän ei estä pamauttamasta raketteja taivaalle ( toivottavasti, eikä esim. omaan tai naapurin seinään ) omalta takapihalta. Täällä raketteja saa tosiaan lähettää omalta takapihalta ja kyllä niitä lähetettiinkin – vielä eilenkin. Minua ei muuten haittaisi, mutta hieman huolettaa ihmisten kyky saada ne raketit sinne taivaalle eikä jonnekin muualle. Mutta henkiin jäätiin. Palataan lockdowniin ja Koronaan, joihin olen lopen kyllästynyt. En usko olevani ainoa. Haluan silti tehdä postauksen aiheesta osittain myös itselleni muistiin. Ajatukset hortoilevat päässäni pähkinöitä etsivien oravien laill