Posts

Showing posts from 2023

Vitun nuoriso

Image
  Riitta huokaisee syvään eteisessä aukoessaan pomppansa nappeja. Taas uusi päivä ja saa kuunnella ihmisten typeriä solmuja. Pelkkää valitusta eikä edistystä ikinä. Riitta ei jaa neuvoja, vaan esittää kysymyksiä: ihmisen täytyy itse oppia ja löytää vastaukset. Eräskin teini aina valittaa, kun vanhemmat juovat ja riitelevät. Sitä pitää sitten lähteä ulos pakoon. Alkoholiakin kuulemma juo siellä ulkona viikonloput läpeensä. Riitta on useasti kysynyt eikö teinistä tunnu pahalta jättää ryyppäävät vanhemmat keskenään kotiin, kun itse häipyy paikalta. Että entäs jos jotain kauheaa tapahtuu? Teini sanoi kerran, että hänen tekisi mieli tönäistä vanhemmat alas portaita. Parempi siksi olla muualla. Nykyajan nuoret, horrible.   *   Pitkästä aikaa mukana krapussa! Viikon 48 krapusanat ovat huokaista, solmu, eteinen . Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää.   Lue lisää krapuista Susupetalin blogista . Siellä myös linkit muiden osallistujien krapuihin.

Paskan sään lenkkimaisemat

Image
River Greta Preferoin aurinkoisia säitä enkä innostu sateesta, mutta en myöskään jaksa liikaa ( aina voi vähän kuitenkin ) vinkua säästä. Sää on mitä on eikä siihen voi vaikuttaa, joten parempi sopeutua. Täällä on sadellut enemmän kuin vähemmän viime aikoina, tänään oli tarjolla kaatosadetta. En viitsi kaatosateella lähteä vuorille, koska ylhäällä odottaa todennäköisesti melkoinen kylpy. Toisaalta mitäpä sillä olisi väliä, kun olisi joka tapauksessa jo valmiiksi märkä. Toisaalta näkyvyys ylhäällä on yleensä melko heikko, jos on sadetta ja joskus muutenkin. Esittelenkin nyt tämän päivän lenkkimaisemat ( kaikki kuvat siis tältä päivältä ). Keswick to Threlkeld Railway Path Keswickistä Threlkeldiin vievä Railway Path on mainio paskan sään valinta. Sieltä voi poiketa monenlaisille reiteille ja intresseistä riippuen pysytellä päällystetyillä teillä, jos eivät mutakylvyt kiinnosta. Tarkoitukseni oli nousta pitkän kaavan kautta Latriggille (jota en laske vuoreksi, koska se on arkilenkkipaik

Vitun turistit ja jouluspesiaalikuvat

Image
Tervetuloa Hayesin puutarhamaailmaan!   Kävin miehen kanssa parisen viikkoa sitten hakemassa puutarhainspiraatiota Amblesidessa sijaitsevassa puutarhamaailmassa nimeltä Hayes. Amppariin matkustaa täältä meiltä dösällä himpan vajaassa tunnissa . Kilometrillisesti matka ei ole erityisen pitkä, mutta koska tiet ovat paikoin todella kapeita ei dösällä voi oikein kaahailla. Olen tosin jo niin maalaistunut, että minulle tunti on ihan kohtuumatka. Delfiinit toivottavat teretulleeksi. Varsinaista inspiraatiota ei sillä kertaa löytynyt, sillä puutarhamaailma oli täynnä joulumaailmaa. Sujuvasti katselen koristuksia ja valoja, vaikka himaan en sellaista krääsää halua enkä muutenkaan tykkää ostella mitään ( mielestäni ) turhaa. Maailma hukkuu paskaan ihan ilman minun panostanikin. Puutarhainspiraation puuttuessa kerron, miltä kaupunkilaisihmisestä (joka ei ole ikinä asunut pienessä kylässä ) tuntuu asua böndellä. Joulukrääsää metritolkulla. Kaduttaako? Ei todellakaan ( mutta senhän tiesin jo enne

Vastaan kysymyksiin, joita minulta ei kysytty

Image
  Kynnys postata nousi vuoren korkuiseksi suunnittelemattoman blogitauon takia. Kiipesin vuorelle ja tässä sitä nyt ollaan. Ei uutena ja uljaana vaan varkaana valepuvussa, sillä käänsin Sadun Kukkapilli-blogista tällaisen kysymyspatterin , koska siitä tuli nostalginen olo. Näitä vastaavia väännettiin blogien alkuaikoina joskus sata vuotten sitten runsaasti, nykyään kai ei juuri lainkaan. Kuvituksena ( paitsi varoituskyltti ) tekoälyn kanssa tekemääni “taidetta”. Saatan palata keinoälyjuttuihin joskus toiste, sillä aihe ei ole ihan ristiriidaton. Mutta nyt niihin kysymyksiin.   1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin ohjelmaan osallistuisit? Joku Viidakon tähteet vai mikä se nyt olikaan tai onkaan, jos sellainen edelleen on. Siinä mennään jonnekin paikkaan, eletään luonnossa ja tehdään jotain juttuja ja kilpaillaan. Voisin skipata ne kilpailut ja muut jutut ja olla mielellään omissa oloissani. Ei tarvi siten myöskään kuvata minua, koska sellainen ei varsi

Paskamysteeri

Image
Haluan esitellä kaikenkarvaiset ystäväni. Rakastan katsella elukoita ja juttelen niille myös. Mahtavaa, kun kukaan ei intä vastaan saati ala väittelemään. Saa ihan rauhassa horista ja kuuntelijajoukon korvat heiluvat ikään kuin heitä kovastikin kiinnostaisi asiani. Aloitetaan highlandeista ( Highland Cattle ), joita kutsutaan myös karvalehmiksi ( hairy cow ).   Hieman pelottavasta ( ainakin minun mielestäni ) ulkonäöstään huolimatta ne ovat lempeitä ja säyseitä, säikkyjäkin. Preferoin kuitenkin aitaa erottamaan meidät toisistamme. Aina ei erota eli eräällä vaelluksella ollessani remonttievakossa jouduin sivuuttamaan alla olevat karvalehmät ilman suojelevaa aitaa. Heitä ei tosin kiinnostanut olemassaoloni järin paljon ja oikeastaan luulen, että he pelkäsivät minua enemmän kuin minä heitä – mikäli se on mahdollista. Lehmiin saattaa myös törmätä eikä aina ole sitä erottavaa aitaa välissä. Minulla on jonkin sortin lehmäkammo, koska on käynyt niin että erään kerran muistaakseni Walesissa pa

Ääripäätön ihminen

Image
Minulla on vaikeuksia arvioida, kuinka paljon ihmisen olisi hyvä liikkua päivittäin pysyäkseen kondiksessa ( en tarkoita ulkomuotoa, vaan fyysistä kuntoa ). Minulta tuppaa lähtemään asiat lapasesta ja suhteellisuudentajukin on joissakin asioissa mitä on. Sopiva määrä liikuntaa päivässä on tietysti niin paljon kuin jaksaa. Sitten kun ei jaksa enää, on tullut liikunta-annos täyteen, heh. No, en ole niin paljon liikkunut ettenkö jaksaisi enemmänkin. Sen verran kuitenkin, että olen onnistunut saamaan rasitusvamman jalkaan. Googletohtorin konsultaatiossa diagnoosiksi arvoin akillesjänteen rasitusvamman. Ehkä se on venähtänytkin, koska olen pompsahdellut viime aikoina tavallista enemmän. Olen nimittäin alkanut harjoittaa “vuori-parkouria”, koska ilmeisesti perinteinen liikkuminen ei riitä. Joop, usein mietin mikä helvetti minua vaivaa kun pitää joka asia vetää överiksi. Anyway, jalka sai eilen melkein levätä ja fillaroin Georgen kanssa louhosta pällistelemään. Force Crag Mine Force Crag Mine

Cis-naisen pohdintaa OMASTA sukupuolestaan

Image
Olen varttunut ajassa, jolloin sukupuolia miellettiin olevan kaksi enkä muista että asiaa olisi tuolloin kyseenalaistettu mitenkään. Olen ollut aina sinut sukupuoleni kanssa, vaikka lähes kaiken muun kanssa on ollut ongelmaa. Sukupuoltani en muista koskaan sen kummemmin miettineeni paitsi ihan viime vuosina, kun on tuotu esille sukupuolen moninaisuus ( mikä on hieno asia, mutta ei kosketa henkilökohtaisesti minua, mikä ei tarkoita ettenkö haluaisi yhtäläisiä oikeuksia ihan kaikille ). Sukpuoli-identiteetti voidaan määritellä esim. näin: “Henkilön yksilöllinen käsitys omasta sukupuolestaan, joka voi vastata tai olla vastaamatta syntymässä määriteltyä biologista sukupuolta, mukaan lukien henkilökohtainen kehokokemus (johon voi sisältyä, jos sen voi vapaasti valita, kehon muokkausta lääketieteellisesti, kirurgisesti tai muulla tavalla) ja muut sukupuolen ilmaisutavat, kuten pukeutuminen, puhe ja tavat.” Mahdollisesti minun ei ole tarvinnut ajatella sukupuoltani, koska en ole kokenut sitä

Päiväni lautamiehenä

Image
Vinguin reilu vuosi sitten kesken muuttopöhineiden huonoa onnea saadessani osoituksen suorittaa Jury Service. Sain siirrettyä ajankohtaa ja tietenkin paikkaa, koska oli muutto vaiheessa. Uudeksi paikaksi määräytyi Carlisle, jonne täältä matkustaa julkisilla reilut pari tuntia. Nopeampi suora bussi kulkee peräti kaksi kertaa päivässä suuntaansa, mutta nuo ajankohdat eivät sopineet minulle. Siksi kiertoajelu kahdella dösällä. Carlisle Courts of Justice Tämä tapahtui tammikuussa, tarkemmin maanantaina 9.1. Paikalla piti olla kello 9, joten suunnistin ensimmäiseen bussiin joka vei minut Penrithiin: siellä vaihdoin Carlisleen menevään dösään. Penrithin bussi oli märkä ja kylmä, kuin olisi pakastinarkussa matkustanut. Ilmeisesti säästettiin lämmityskuluissa tai sitten kuski ei osannut lämmittää tai oli muuten vain sadisti. Carlisleen saavuin etuajassa, koska valittavana oli myöhästyä tai olla liian ajoissa. Suomalaisena tunnollisena valitsin etuajan. Muutenkin vituttaa myöhästelijät – erity

Pakkoajatuksia (avautuminen)

Image
  Olisiko teillä hetki aikaa kuunnella remonttihorinoita. Ai ei vai, no menkääpä sitten muualle. Remontti alkaa olla finaalissa niin kuin minun hermoni ja kuntoni. On pidellyt rankkoja evakkopäiviä vuorilla. Onneksi säät ovat suosineet eli on kuivaa ja kuumaa, ylhäällä on ollut viileämpää joten ihan kiva. On helppo olla liesussa, kun tarkenee. (Välihuomio: Kaikki postauksen kuvat ovat evakkoretkiltäni.) Herään yleensä aamuviiden ja -kuuden välillä, kaadaan pari kuppia kahvia naamariin ja alan valmistella päiväreppua menokuntoon. Sinne sujahtaa parin litran vesipussi, samoin aamiainen ja eväs. En voi syödä kotona, koska en kykene syömään niin aikaisin. Olen ovesta ulos yleensä kahdeksan jälkeen. Voisin nukkua pidempäänkin, mutta en pysty, koska suoli herättää aikaisin eikä sen jälkeen tule uni enää, koska alan stressata, milloin joku paukkaa sisään ja vatsa kurailee. Haluan impata kahvini rauhassa ja hoidella vessarutiinit ilman ylimääräisiä ihmisiä talossa. Kurailukin loppuu, kun poist