Täällä en pyytele anteeksi

Vihdoin puolen vuoden suunnittelun ja ihmeellisen säätämisen jälkeen, meillä alkaa ( jos alkaa ) keittiöremontti maanantaina 5.6. Kirjaan alkutilanteen ja tämänhetkiset tunnelmat voudakseni sitten joskus vuosien päästä kun remppa on alkanut ja loppunut huokailla, miten kaameaa se kaikki oli, mutta onneksi selvisin ( jos selvisin ) hengissä. (Vähän samaan tapaan kuin kirjasin asunnonostoa ja muuttoa: oli nyt kiva kerrata, miten perseelleen kaikki meni, mutta lopulta kuitenkin selvisimme niistäkin draamoista) Keittiöremppa on täällä iso projekti, koska keittiöön pitää dumpata niin paljon kaikkea aina pyykinpesukoneesta lähtien. Varmasti sinne pitäisi sijoittaa myös poreallas, traktori, puimuri, lypsykoneet, navetan eläimet, just name it ja sen paikka on keittiössä. Olemme elelleet ilman pyykinpesukonetta kohta vuoden, niin ihan jännää kun vihdoin sellaisen saa. Olen rampannut pesulassa pyykillä ( ja tänään taas menen, hohhoijaa ). Sinne on suuntaansa vajaa kilsa. En hirveästi nauti pyykk

Tämän maalle muuttamisen melkein ainoa huono puoli on se, että pitää raivata rehuja. Lontoossa asuessamme meillä kävi puutarhuri, joten ei tarvinnut panna rikkaa ristiin pihan suhteen. Enkä olisi laittanut muutenkaan, kun ei sattunut olemaan oma piha. Toista se on täällä. Ainoa autuus on, että piha on tehty helpoksi: se on täynnä kiviä. Sellaisia liuskemaisia kiviä ( slate chippings ), en tiedä niiden suomenkielistä nimeä enkä jaksa googlettaa, sori ( eikun ei sori, täällä en saatana pyytele anteeksi ). Reunamilla kuitenkin yrittää jotain heinää kasvaa, varmaan naapurin pihalta karanneita ( naapurin piha on viidakko, koska naapuri käyttää asuntoa lähinnä kesäasuntona ja siinä oli talvella putkivuotokin, joten se on sisältä rempassa joka ei etene ikinä ). Maanantaina kitkin koko saatanan pihan eli siis reunamat, koska siisteyttä ja harmoniaa rakastava mieleni ei enää kestänyt moista kasvustoa ( ja olin niin väsynyt viikonlopun tappoliikuntasysteemien jäljiltä, että tarvitsin lepopäivän

Tuli tauko, koska oli ( on edelleen ) liikaa ideoita. Kun on liikaa ideoita tapahtuu sellaista, etten toteuta niistä yhtäkään. Toisin sanoen ei tapahdu mitään. Eräs ideani on, että perustan uuden blogin, koska tämä nykyinen ei oikein sovi uuteen tyyliini. Sitten mietin, että olen perustanut tässä elämäni aikana noin 78361 blogia enkä edes muista kaikkien niiden nimiä, joten haluanko taas kuopata yhden blogin ja perustaa uuden ja unohtaa lopulta molemmat? Minulla ei ole dementiaa, by the way. On vain ( ollut ) liikaa blogeja. Joten. Päätin, että vaihdan tämän blogin nimen ja kuvauksen ja jatkan likaiselta pöydältä. Ja mikä on uuden likaisen blogini pointti? Se on tarve kirjoittaa, avautua, purkautua, perata ideoita, harrastaa. Käyn vuorilla lähes päivittäin ja siellä alkaa ajatus lentää usein niin korkealle, että alan epäillä syöneeni sieniä tai olemaan syömättä lääkkeeni. Lisäksi (t ämä on pahin ) keittiöremontti alkaa ( jos alkaa ) parin viikon kuluttua ja taidan tarvita avautumiskan

Mitäs tänään syötäisiin? - Mitäs tänään syödään? Mennäänkö Herttuan olkapäähän syömään? - Ei sinne pääse ilman pöytävarausta. Ketussa ja ankassa näytti olevan aika hiljaista, kun kuljin siitä ohi. Sinne? - Eihän ne ole tarjoilleet ruokaa kuukausiin. - Mitä ihmettä, mistäs heillä kenkä puristaa? - Niillä ei ole kokkia eikä oikein henkilökuntaakaan. Sieltä saa vain viinaa. - Onpa vaikeaa. Jospa käydään vain kaupassa ostamassa jotain. - Se meni juuri kiinni. Sitä paitsi ei sielläkään ole juuri mitään. - Soitetaanpa kinkistä take away! Tuut tuut tuut - Ei sinne pääse läpi. - Jaa, no ehkäpä vaan kuollaan nälkään. Kiitos kaikesta ja hyvästi. ~~~ Tällä kertaa krapussa onkin kuvahaaste eli viikon 11 haastekuva yllä. Susun blogissa ohjeet ja linkit muiden krapuihin. Pakko taustoittaa sen verran, että turistisesonkina missään ei ole tilaa ja nyt viime aikoina on ollut pulaa muuten vain. Erityisesti rehut ovat kortilla, mikä on hieman rasittavaa, kun ruokavalioni kulmakivi ovat ne rehut. En kuite