Täällä en pyytele anteeksi

Holland House Hermon lepuuttelu ( ja lepyttely ) toimi ja toisella yrittämällä sain fillarin lukon auki . Pitkän tauon jälkeen minulle on syntynyt melko korkea kynnys fillaroida, joten olen nyt pari päivää totutellut taas ajamiseen. Itse polkemisessa ei tietenkään ole mitään totuteltavaa, vaan nimenomaan liikenteen seassa ajamisessa. Täällä on kyllä pyöräkaistoja, mutta monesti ne toimivat myös autoparkkeina, joten ne paikoin ovat melko turhia. Ja minua ärsyttää. Pitääkö autojen vallata joka ikinen paikka. Liikennesäännöt on minulla hallussa ( varmaan paremmin kuin monilla autoilijoilla ), joten niiden noudattaminen ei tuota päänvaivaa. Sen sijaan päänvaivaa tuottaa se, etteivät autoilijat välttämättä noudata niitä. Ärsyttää myös, etteivät kaikki vaivaudu edes vilkkua näyttämään kääntyessään. Itse käytän tunnollisesti käsimerkkejä ( enkä nyt tarkoita keskaria ) enkä vähiten oman turvallisuuteni takia. Holland Parkissa ei saa pyöräillä, mikä on ihan ok. Taluttelin fillaria

Ihme tapahtui ja fillarini on jälleen ajokunnossa. Siihen piti vaihtaa takakumi, koska se oli niin reikäinen ettei olisi ollut järkevää sitä enää paikata. Noin muuten se on ihan hyvässä kunnossa, vaikkakin ohjaustanko on hieman ruosteinen. Mutta ajattelen niiden olevan pyörän pisamia, mitäpäs niistä. Onhan tuo fillarikin jo about 9-vuotias esiteini, mutta pakko kehua että paras fillari, joka minulla on koskaan ollut. Pyöräni ei ole nähtävästi ollut lukossa noin vuoteen, mutta ihmeellistä kyllä sitä ei ole pöllitty. Olisin tänään ottanut miehen pyörästä toisen lukon ja siirtänyt sen omaani, mutta mikään kolmesta avaimestä ei sopinut lukkoon. Meni hermo ja poistuin paikalta. Hieman hankala muutenkin mennä ajelulle, jos en saa lukittua pyörää jalkautuessani jonnekin. Kun hermo on levännyt, menen uudelleen avainnipun kanssa sorkkimaan lukkoja. Tässä voisin kuitenkin samalla esitellä pihatienoomme. Fillareiden ( jotka ovat siis talon sivustalla ) takana olevasta lautaovesta mennää

Tämä veneiden hautausranta sijaitsee Barrow-in-Furnessissa , Cumbriassa. Kuviin olen luonnollisesti lisännyt dramatiikkaa – koska voin ja haluan. Omaan elämääni en lisädraamaa halua: olen saanut kokea sellaista enemmän kuin tarpeeksi, joten ei kiinnosta enää. Lisäksi oman pään kanssa eläminen sinällään on ihan tarpeeksi dramaattista kaivatakseni lisädraamoja. Let's sail away. Itse tosin en toistaiseksi seilaa yhtään minnekään. En, ennen kuin saan passini takaisin Brittilän Home Officesta. Kyseisen tahon kanssa asiointi on kuin työntäisi tikkuja kynsien alle. Taikuvat - Menopeli

...varjoa kannattelee. ...joka pulloa pitelee. ...joka toisen käden kanssa yhteistyössä toimii. ...joka ei jaksa soittaa. Makrotex in aiheena on käsi.

Taikakuvissa on aiheena työkalu . Valitsin työkaluksi tämän suloisen pinkin vasaraa muistuttavan kalun. Tämä taikakalu on naamaharja. Jynssään ( liioiteltu verbi, oikeasti hellästi hieron pyörivin liikkein ) sillä naamatauluni, jos olen käyttänyt meikkiä. Naamaharja on tärkeä työkalu, sillä se on vapauttanut minut käyttämästä kuorintavoiteita tai vastaavia. Harjan kanssa käytän vain mietoa puhdistusmaitoa eikä ihoni ole ollut näin hyvässä kunnossa aikoihin. Jopa couperosa on vähentynyt eikä naamani punoita enää edes suihkussakäynnin jälkeen. Otaksun, että olen puhdistanut ihoani aiemmin liian tujuilla aineilla. Atooppisen ihon pelastus tämä tällainen taikatyökalu!

Tykkään käydä antiikkikaupoissa: ne ovat kuin taidenäyttelyitä. Vanha rompe on mielestäni usein kaunista: muotoilu, yksityiskohdat jne. Luovuus ja taiteellisuus kukoistaa! Taide tarkoittaa minulle suunnilleen kaikkea sellaista, jonka katselu herättää ajatuksia ja/tai tunteita  – omistaa ei tarvitse. Ja onhan antiikkipuodeissa usein ihan suoranaista taidettakin myynnissä. Menin eilen Kingstoniin , missä tykkään käydä jos pitää ostella jotain tiettyä ( nyt oli hakusessa kengät, mutta ilman kenkiä palasin kotiin ). Se on paljon miellyttävämpi paikka kuin joku ruuhkainen Oxford Street tai ns. keskusta-alueen puodit. Lisäksi Kingstoniin on helppo kulkeutua: dösällä pääsee meiltä suunnilleen ovelta ovelle. Ehkä teen joskus erillisen postauksen Kingstonista, koska tykkään käydä siellä hengailemassa ihan noin huvin ja urheilun vuoksi ( fillarini ollessa kunnossa minulla oli tapana polkea sinne , nyt kävellään sinne toisinaan miehekkeen kanssa viikonloppuna hengailemaan ja asioimaan