Täällä en pyytele anteeksi

Kaikkien unohtama Runoilija retkottaa sohvalla yrittäen houkutella inspiraatiota. Edessä ei ole mitään odotettavaa, takanakin vain epäonnistunutta näkyvyyttä, jota kukaan ei onneksi muista. Miten jatkaa huonosti alkanutta uraa? Runoilija on tutustunut Instagramiin ja postaa sinne ensimmäisen runonsa vanhan promokuvansa alle. On tähtitaivas niin kirkas tai ois jos pilvet sen yllä ei roikkua vois Vaan pimmee on taivas pimmee on maa pimmeessä kun kulkee tie katoaa Kuvan alle ilmestyy viisi sydäntä, Runoilija on tohkeissaan. Amerikkalainen aivokirurgi nimeltä Keanu Reeves ehdottaa treffejä. Marokkolainen prinssi on kirjoittanut "marry me!" ja englantilainen entinen rauhanturvaaja kertoo Runoilijan olevan HOT. Pertti69 pohtii Runoilijan näyttävän tutulta: "oletko se seksirunoilija?" -Tästä se taas lähtee!  Viikon 45 krapusanat ovat tutustua , kirkas , jatkaa . Ohjeet ja linkit muihin krapuihin Susun blogissa ! Kiinnostuneille muistin virkistämiseksi: Runoileva kannibaali

Enkelin siipi on juuttunut laudanrakoon. Siihen loppui liitely ja suojelus. Miten käy suojeltavan, kun suojelusenkeli on itse kiipelissä? Kun apu on suurin, on hätäkin lähellä. Eikun eihän se niin mennyt. Hän hakee tuolin, nousee sille. Ei silti yletä enkeliä vapauttamaan. Missä on jengi nyt kun sitä tarvitaan? Hän kuulostelee päänsä sisältöä: ihmeellisen hiljaista on. Tulkaa nyt joku, hän huutaa mielessään kurotellessaan enkeliä kohti. Vielä hän hieman kurottaa, parvekkeen reuna jää taakse eikä kinos pehmennä laskua. Lumi laskeutuu ruumiin peitoksi kuin hilse. Vasta aamulla hänet löydetään, mutta silloin on enkeli jo kaukana. - Täytyy etsiä uusi autettava, enkeli tyrskähtää. TAAS.  Pitkästä aikaa mukana krapuilemassa. Viikon 44 sanat ovat apu , jengi , tuoli . Lisää linkkejä krapuihin Susun blogista !

  Mahtava tunne, kun olo alkaa olla tervehtynyt. Pääsin kai aika helpolla Koronani kanssa, vaikka toisaalta olin kyllä aika huonovointinen mutta ignorasin kaikki oireet. Mikä mainio tapa sairastaa: kuvitella olevansa ”terve”!   Olen lenkkeillyt paljon tuossa lähikukkulalla, joka on nimeltään Walla Crag (vain 379 m), josta kaikki nämä kuvat ( eivät tosi samalta päivältä ). Sinne voi kulkea useita eri reittejä. Itse testailen nyt koronan takia aina samaa nousua, mutta alas tulen milloin mitäkin reittiä. Pidän lenkit maltillisen pituisina eli noin kymmenessä kilsassa. Vasta kun hengitysoireet ovat täysin poissa, siirryn korkeammille kukkuloille. Hengitysvaikeuksia esiintyy enää lähinnä jyrkissä nousuissa eli ensi viikolla lienen siinä kunnossa, että voi alkaa revitellä kunnolla. Muuten kotiutuminen on sujunut hyvin. Kämppä on vielä jokseenkin kaaos. Huomenna tulee patja ( hankkiuduimme edellisestä eroon ), niin pääsemme vihdoin nukkumaan sänkyyn ( joka on vielä osina ). Nyt olemme nukkune

Carlisle, Cumbria Muutto pähkinänkuoressa: Varaamamme Enterprisen ( paska vuokraano, ei enää ikinä käytetä sitä! ) paku peruttiin perjantai-iltana ( 17.6. ), lauantaina olisi se pitänyt hakea. Kauheassa kiireessä ( koska kaikki vuokraamot olivat menossa jo kiinni ) käytiin läpi sellaisia autovuokraamoja, joista saa pakuja ja jotka voi palauttaa Cumbriaan. Europcarilla sattui olemaan yksi keskikokoinen paku vapaana. Pienempi kuin olimme alun perin muualta varanneet, mutta eipä ollut paljon vaihtoehtoja. Kyseistä pakua piti lähteä heti lauantaiaamuna hakemaan toiselta puolelta Lontoota ( alkuperäisen pakun olisi saanut läheltä, lenkkimatkan päästä ).  Tubella autoa hakemaan. Taisikin olla vika tubematka toistaiseksi. Aikataulut meni uusiksi ja lastatessa sai pelailla tetristä, että saatiin kaikki kamat ahdettua pakuun. Perille uuteen kotoon päästiin kuitenkin maanantaina 20.6. ja täällä sitä nyt ollaan – oltu jo viikko. Todennäköisen koronapotilaan tuskien taival. Auto palautettiin keski

 Tässä meitä liki on upea historiaa hönkivä hotelli nimeltä The Petersham , jossa on iso parkkipaikka. Parkkipaikkahan se aina kiinnostaa, muulla ei niin väliä. Ei vaan, nyt on haussa hotelli, jossa majoittua yksi tai pari vikaa yötä ennen siirtymää vihreämmille niityille. Vaan mitä tekee autoton ihminen parkkipaikalla? No ei mitään, mutta muuttohommeli on saanut uuden käänteen: päätimme nimittäin muuttaa itse itsemme. Kaikkien osapuolten aikataulujen sovittaminen yhteen alkoi näyttää mahdottomalta eikä vähiten siksi, ettemme itsekään tiedä aikataulujamme. Jännittävän lisämausteen soppaan tarjoilee rautatieliikennelakko, joka toteutuessaan on juuri muuttoviikolla. Hieman vaikea päästä mestoille, jos ei junat kulje eli pitäisi joka tapauksessa hommata jonkin sortin menopeli. Ihan sinne asti ei viitsi fillaroida. Joten miksipä ei samantien hoitaisi koko roskaa itse! XL-kokoinen pakettiauto on jo varattu ja siinä on sellainen hyvä puoli, että varauksen voi perua jos emme voikaan muuttaa.

Pöllin kukkapilli-blogista tällaisen haasteen, jossa on tarkoitus kertoa omista lempijutuista liittyen annettuun sanaan. Hieman lomaa siis tästä kaaoksesta. Sen voin toki mainita, ettei mitään kummoista ole tapahtunut: samoja papereita odotellaan ja samat henkilöt syyttelevät toisiaan ja minulla silmät pyörivät niin lujaa, että varmaan kohta lentävät irti päästä. Mutta mennäänpä siihen haasteeseen. KULKUNEUVO Ehdottomasti fillari, oma rakas Kerttu-jumppapalloni . Kun joskus pääsemme muuttamaan ja olemme asettuneet kunnolla Järville, saatamme hommata sähköpyörät. Meillehän ei autoa tule eli toimimme samoin kuin nyt: vuokraamme auton, jos autoa tarvitsemme. Minulla ei edes ajokorttia ole, mikä on varmasti kaikkien onni. Olisin todennäköisesti kauhea road ragettaja, kun jo fillarilla ajaminen aiheuttaa yleensä parit kilarit per reissu. Tämä siis vain täällä Lontoossa. Luulen, että helpottaa uudessa paikassa kun liikenne on siellä hieman toisenlaista. Sähköpyörä laajentaisi reviiriä todel

On alkanut vahvasti tuntua, että elän jossain melodramaattisessa farssissa. Oma rooli tuntuu tässä olevan lähinnä silmien pyörittely ja epätoivoinen yritys esiintyä kapellimestarina ( yhdessä miehen kanssa ). Tähän mennessä tapahtunut. Kaksi ihmistä karannut: Ensimmäinen on se kuuluisa tenaan karannut virtsa ( mortgage broaker numero 1 ) ja hyvänä kakkosena eräs muuttofirma. Onneksi emme ole yhden muuttofirman varassa, vaan olen häiriköinyt useampia ja tulosta on tullut. Tänään tehdään parikin muuttoarviota. Että tässä ihan kilpailutetaan muuttofirmoja. James ( The Lakimies ) on saatu kiinni karkuteiltä ja vaadittu raporttia. Edelleen julistaa, että odottaa ”jotain paperia” myyjäpuolelta. Nyt jo Välittäjäkin on alkanut kysellä, missä James on, kun ei ole kuulemma pitänyt yhteyttä myyjän lakimieheen. James väittää, että on pitänyt ( joo, tämän kuun alussa ilmeisesti kerran ) ja moittii myyjän lakimiestä, kun hän ei kuulemma tee mitään. Minusta tuntuu, ettei kumpikaan tee mitään muuta

Richmond Riverside eli nykyiset himahuudit Kuvituksena satunnaisia kuvia parin viikon sisältä. Noin muuten postaus sisältää päivityksen kämppätilanteesta ja ruskea kirjekuori -draaman.   Asunnonosto eli lastentarhan pyörittäminen Se on edennyt huimasti: kuntokartoitus on tehty eikä rotisko ole romahtamassa ihan heti, joten sen uskaltanee ostaa. Pientä huoltoa se kaipaa, mutta se nyt oli tiedossa ennestään eli ei mitään yllättävää sillä saralla. Ensimmäinen mortgage broaker karkasi kuin virtsa tenaan eikä häntä sen koommin nähty, joten piti etsiä toinen. Toinen osoittautui päteväksi ja lainapaikka ja -päätös on jo saatu. Rasti siihen boxiin. James (lakimies) on taas kadonnut. Hän ei osaa ollenkaan pitää asiakkaita ajan tasalla. Hän kyllä tekee jotain, mutta vähän vaikea tietää mitä ja missä vaiheessa mikäkin asia on, koska hän ei vaivaudu infoamaan mitään eikä vastaa maileihin ( vaikka ”suhteen” alussa oikein kysyi, mitä yhteydenpitometodia preferoimme ja vastasimme mailin. Emme todella

Uniikki Asiakaskato vaivaa ravintola Uniikkia. Ruokalistan uusiminen ei lisännyt kävijämäärää toivotulla tavalla eli ollenkaan. - Ihmisille ei riitä pelkkä ruoka, ruokailusta halutaan spektaakkeli jota esitellään somessa. Jospa uusimme astiaston? Hommataan näiden Tiimarista ostettujen tilalle kunnon porsliinit. Omistaja nyrpistää nenäänsä kokin ehdotukselle muistuttaen, ettei ole varaa ostaa mitään hienoja astioita. Nehän voivat mennä rikkikin! - Me olemme Uniikki ravintola. Olen kuullut, että joissakin syöttölöissä ruuat tarjotaan lippalakista. Mehän voisimme tarjota ateriat vanhojen vaatteiden päältä. Ainakin nämä minun kengät joutavat kierrätykseen. Niissä voi tarjoilla hunajamarinoidun lampaankoiven. Ja sinullahan on paljon turhia vaatteita, tuo tänne ne. Minäkin katson, mitä muuta turhaa kotoota löytyy. * Viikon 18 krapu kirjoitetaankin poikkeuksellisesti kuvan ( by Cara ) inspiroimana. Säännöt ja ohjeet voipi lukea Susun blogista .

Derwentwater, paatilla pääsee toiselle rannalle. Koska asunnon ostaminen ja muutto ovat nyt tapetilla, niistä tulee jauhettua jonkin verran. Haluan nyt dokumentoida joitakin asioita itselleni muistiin, koska jälkeenpäin asiat unohtuvat niin nopeasti ja suhde niihin muuttuu, kun niistä tulee arkisia. Tiedossa siis kuivakka postaus, joka sisältää lähinnä asunnon ostamiseen liittyviä käytännön asioita. Jos ei lätinät kiinnosta, niin voi katsella vain kuvat, jotka ovat viime reissulta. Kaikki nuo paikat ( plus paljon muuta ) ovat käden ulottuvilla, kunhan muutto joskus toteutuu! Derwentwater, Keswick sijaitsee sen toisessa päässä (kuvasta oikealle). Täällä on kämpän ostaminen tosiaan melkoisen byrokraattinen puhde. Samoja asioita pitää todistella moneen eri paikkaan: ei ihme, että prosessi voi kestää kauan. Meillä tämä hankintavaiheen alku sujui todella joutuisaan, mutta nyt homma taas jumittaa kun pitää haalia kaikenlaisia lippusia ja lappusia. Ei ole vaikeaa, mutta aikaavievää ja helveti

Keswickin keskustaa Blogissa on pidellyt hiljaista, koska en ole jaksanut blogata. Haluja olisi ollut, mutta joskus täytyy vain ottaa oma aikansa. Nyt olen mahdollisesti uuden äärellä, sillä edessä on kenties muutto. Ja nyt on kyseessä muutto hieman pidemmälle eli kuten kirjablogissani jo kerroin , olemme tehneet tarjouksen kämpästä Järvillä. Jos kaikki sujuu niin kuin pitää, muutamme Lake Districtille Keswick-nimiseen tuppukylään. Olen tästä haaveillut vuosia, mutta muuttaminen Järville on monesta syystä täytynyt hylätä. Pääasiassa siksi, että sieltä on todella vaikea saada kämppää. Moni kämppä vietiin nenämme edestä hitautemme takia. Siinä vaiheessa, kun pääsisimme katsomaan huoneistoa, se on jo mennyt. Keswickin keskustaa, uusi koto sijaitsee parin minuutin kävelymatkan päässä. Siispä kokeilimme erilaista lähestymistapaa: menimme viikoksi patikoimaan ja katsomaan tarjontaa. Taas meni eräs havittelemamme kämppä nenän edestä, mutta sattui sopivasti tulemaan eräs toinen kiinnostava ma