Täällä en pyytele anteeksi

Carlisle, Cumbria Muutto pähkinänkuoressa: Varaamamme Enterprisen ( paska vuokraano, ei enää ikinä käytetä sitä! ) paku peruttiin perjantai-iltana ( 17.6. ), lauantaina olisi se pitänyt hakea. Kauheassa kiireessä ( koska kaikki vuokraamot olivat menossa jo kiinni ) käytiin läpi sellaisia autovuokraamoja, joista saa pakuja ja jotka voi palauttaa Cumbriaan. Europcarilla sattui olemaan yksi keskikokoinen paku vapaana. Pienempi kuin olimme alun perin muualta varanneet, mutta eipä ollut paljon vaihtoehtoja. Kyseistä pakua piti lähteä heti lauantaiaamuna hakemaan toiselta puolelta Lontoota ( alkuperäisen pakun olisi saanut läheltä, lenkkimatkan päästä ).  Tubella autoa hakemaan. Taisikin olla vika tubematka toistaiseksi. Aikataulut meni uusiksi ja lastatessa sai pelailla tetristä, että saatiin kaikki kamat ahdettua pakuun. Perille uuteen kotoon päästiin kuitenkin maanantaina 20.6. ja täällä sitä nyt ollaan – oltu jo viikko. Todennäköisen koronapotilaan tuskien taival. Auto palautettiin keski

 Tässä meitä liki on upea historiaa hönkivä hotelli nimeltä The Petersham , jossa on iso parkkipaikka. Parkkipaikkahan se aina kiinnostaa, muulla ei niin väliä. Ei vaan, nyt on haussa hotelli, jossa majoittua yksi tai pari vikaa yötä ennen siirtymää vihreämmille niityille. Vaan mitä tekee autoton ihminen parkkipaikalla? No ei mitään, mutta muuttohommeli on saanut uuden käänteen: päätimme nimittäin muuttaa itse itsemme. Kaikkien osapuolten aikataulujen sovittaminen yhteen alkoi näyttää mahdottomalta eikä vähiten siksi, ettemme itsekään tiedä aikataulujamme. Jännittävän lisämausteen soppaan tarjoilee rautatieliikennelakko, joka toteutuessaan on juuri muuttoviikolla. Hieman vaikea päästä mestoille, jos ei junat kulje eli pitäisi joka tapauksessa hommata jonkin sortin menopeli. Ihan sinne asti ei viitsi fillaroida. Joten miksipä ei samantien hoitaisi koko roskaa itse! XL-kokoinen pakettiauto on jo varattu ja siinä on sellainen hyvä puoli, että varauksen voi perua jos emme voikaan muuttaa.

Pöllin kukkapilli-blogista tällaisen haasteen, jossa on tarkoitus kertoa omista lempijutuista liittyen annettuun sanaan. Hieman lomaa siis tästä kaaoksesta. Sen voin toki mainita, ettei mitään kummoista ole tapahtunut: samoja papereita odotellaan ja samat henkilöt syyttelevät toisiaan ja minulla silmät pyörivät niin lujaa, että varmaan kohta lentävät irti päästä. Mutta mennäänpä siihen haasteeseen. KULKUNEUVO Ehdottomasti fillari, oma rakas Kerttu-jumppapalloni . Kun joskus pääsemme muuttamaan ja olemme asettuneet kunnolla Järville, saatamme hommata sähköpyörät. Meillehän ei autoa tule eli toimimme samoin kuin nyt: vuokraamme auton, jos autoa tarvitsemme. Minulla ei edes ajokorttia ole, mikä on varmasti kaikkien onni. Olisin todennäköisesti kauhea road ragettaja, kun jo fillarilla ajaminen aiheuttaa yleensä parit kilarit per reissu. Tämä siis vain täällä Lontoossa. Luulen, että helpottaa uudessa paikassa kun liikenne on siellä hieman toisenlaista. Sähköpyörä laajentaisi reviiriä todel