Täällä en pyytele anteeksi

  Richmond Park Lontoossa ei juuri ikinä sada lunta ja jos sataakin, niin lumi harvemmin jää maahan. Viime sunnuntaina satoi sen verran runsaasti, että lunta löytyy vieläkin erityisesti puistoista ja viheralueilta. Kaupunkialueilla se on tietysti sulanut loskaksi ja nyt vedeksi. Näin runsaasti lunta pyrytteli sunnuntaina. En ole ikinä nähnyt Richmond Parkissa näin paljon lunta! Tai no, näin paljon lunta oli Lontoossa vuonna 2009 eli juuri sinä vuonna kun muutimme tänne. Muistan silloin kironneeni eikö tätä lunta pääse minnekään pakoon ! Richmond Park Nyt kun on saanut olla lumetonna näin kauan, niin hieman riehaannuinkin. On jännä nähdä tuttuja maisemia lumivaipan peitossa: näyttävät ihan eriltä. En viitsinyt viipyä Richmond Parkissa kauan, koska se oli tupaten täynnä ja nyt vielä enemmän kuin yleensä viikonloppuisin. Lumiukkoja tehtiin ja pulkalla laskettiin. Hieman ihmettelen, miksi niin monilla on pulkka, vaikka Lontoossa on niille käyttöä noin päivän verran kerran kymmenessä vuodes

KEEP CLEAR, lol Viime vuosi oli poikkeuksellinen, sillä silloin menetin älypuhelinneitsyyteni . Voinee todellakin puhua menettämisestä, sillä vastoin tahtoani niin kävi. Nykyään olen kuitenkin sinut luurini kanssa ja jopa iloinen sen olemassaolosta: en enää osaisi olla ilman! Suurista peloistani huolimatta en ole koukuttunut sen räpläämiseen ( ainakaan paljon ) enkä ole ( vielä ) muuttunut digizombieksi, joka tukkii kadulla kaikkien kulun puhelinta sormettaessaan. Jos pitää hiplata puhelinta ulkomaailmassa, menen jonnekin nurkkaan pois jaloista ja mielellään myös silmistä niin tekemään. Välihuomio: postauksen irtolaiskuuset olen kuvannut tässä parin viikon sisällä. Ovat perinteinen ja tuttu näky täällä tammikuisin ja usein myös helmikuisin ja joskus vielä maaliskuisin.  Vihermiinat valmiina kamppaamaan Ja sitten asiaan, latasin jokunen aika sitten puhelimeen appsin, joka laskee ottamiani askeleita ja kilometrejä sun muuta todella tärkeää. Halutessani ( ja usein haluan ) se myös piirtä

Keskiviikon sää: sumusadetta tasaisessa harmaudessa   Löysin keskiviikkona kaupan, joka ei ollutkaan kiinni. Luulin, että kaikki turhiskaupat ovat kiinni, mutta nähtävästi Puntapuoti ( Poundland ) ei ole turhakauppa ( mielestäni se kyllä on , mutta minun mielipiteelläni ei ole merkitystä ). Saa kaiketi pitää ovensa auki, koska siellä myydään myös ruokaa. En edes muista, milloin täällä on päässyt käymään muissa kuin ruokakaupoissa ( enkä jaksa tarkistella päivämääriä milloin mitäkin rajoitettiin, koska en niissä pysy enää mukana ). Bridge over troubled water... Meinasikin polla mennä sekaisin bongatessani Puntapuodin avoimet ovet. Ei muuta kuin rätti naamalle ja sisään. Ja voi jestas kun tuntui hassulta olla shoppaamassa jossain muussa kuin muonapuodissa. Ihan meinasi kyynel vierähtää silmäkulmaan ( NOT ). Miten ihmeessä olen missannut Puntiksen auki olemisen! Grhm, no varmaan siksi ettei tässä ihan liki ( tai no, liki ja liki ) ole Puntista eli satuin asian huomaamaan lenkin yhteydess

Odottavalla on aikaa Kolme päivää kuulemma kestää. Kohta on poro irti. Vai oliko se piru. Ihan sama, lähtee ku muna kennosta. Mitenköhän pärjään siihen asti. Nipistän käsivartta, se alkaa punottaa mutta mustelmaa siihen tuskin tulee. Vaan tuleeko lautuma. Olenkohan kuollut. Olisi hyvä pitää poro tallissa. POROJA EI PIDETÄ TALLISSA. Ikinä. Ne juoksevat missä juoksevat. Joulupukin mielestä Petteri vois nenällään valon tuoda pimeään. Petterin mielestä Joulupukki valaiskoon itse pimeytensä. Petterillä on omakin pimeys valaistavana, vieläkö pitäisi muille lyhtynä toimia. Avaan ikkunan. En jaksa odottaa kolmea päivää. Vai joko ne päivät meni. Nytkö voi mennä Apteekkiin hakemaan lääkkeet. Hyppään, maalaan lumen punaiseksi.  Krapu on palannut lomilta. Viikon 2 sanat ovat kolme, pärjätä, mustelma . Lisää krapuja ja ohjeet Susun blogissa .

Hupsista, tuli ennalta suunnittelematon paussi. Olen ollut olemassa päivä kerrallaan, mutta nyt yritän muuttaa olemiseni elämiseksi, nousta lamauttavasta horroksesta. Olen toki tässä olemassaoloni aikana tehnyt asioita niissä puitteissa, mitä täällä voi tehdä. Hieman huolettaa, että ne loputkin puitteet ( eli ulkona liikkuminen – kaikki muu on jo poissa ) kohta viedään. Kaikki jotka eivät ole majoittuneet tynnyriin tai elä maakuopassa tietänevät, mikä täällä on koronatartuntatilanne. En siis siitä jaksa nyt jauhaa. Vuoden ensimmäisenä päivänä jolkotin Kingstoniin katselemaan tyhjää keskustaa. Olen muutenkin liikuskellut aktiivisesti, mutta haluan kuvittaa postaukseni nimenomaan Kingstonin kuvilla. Täällä on tällä hetkellä liikkumisrajoitus eli ulos ei saisi mennä ilman pätevää syytä. Lisäksi ensimmäisen eli maaliskuisen lockdownin tapaan ulkoilua on rajoitettu yhteen kertaan päivässä ja mielellään tunti saisi riittää. En noudata tuota sääntöä, vaan menen ulos kun menen ja viivyn siellä