Täällä en pyytele anteeksi

Pikaruuan ei tarvitse olla epäterveellistä ja sen voi tehdä itse. Siis jopa minä, jota ei voi missään tapauksessa kutsua keittiövelhoksi. Noidaksi voi kutsua, jos haluaa. Esittelen tässä parit pikaruuat, joita olen erityisesti nyt remontin aikana nauttinut ja joita tosin syön muutenkin. Nyt historiallinen kurkistus Vege-Ellun keittiöön. Tai tarkemmin sanottuna vessaan, sillä siellä niitä ruokia nyt esivalmistelen ennen mahdollista ( olohuoneessa sijaitsevassa ) mikrossa nuketusta. Aineksia.   Moroccan lentils a’la Elegia 1 purkki linssejä ½ purkkia kikherneitä x kpl. tomaattia mausta puristetulla sitruunalla ja celerysaltilla ( tai millä tahansa, itse maustan mainitsemallani tavalla ) Huuhtele linssit ja kikherneet ja heitä ne lautaselle, johon olet paloitellut tomaatin tai -tit. Sekoita. Syö kylmänä tai tunge koko roska mikroon ja lämmitä niin kauan kuin huvittaa. Lisukkeeksi salaattia ja paprikaa.   Epähavainnekuva - liittyy ja ei liity reseptiin. Ei nyt ole asianmukaista ku...

Matka jatkui Wasdalesta Buttermereen. Olen kirjoittanut Buttermerestä aiemminkin ja majoituimme tutusti samaan paikkaan eli The Bridge Hotelliin. Tällä kertaa yövyimme eri puolella hotellirakennusta huoneessa, jota voisi pitää romantikon märkänä päiväunena. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Briteissä matkatessa pääsee nukkumaan katossänkyyn. Minusta ne ovat viehättäviä. Huone on muutenkin suloisen persoonallinen ja juuri minun makuuni ( makuni on laaja ). Koimme mukavan yllätyksen saavuttuamme hotelliin. Respan herra ( muistan hänet viime kesältä ) kertoi hotellihintaamme kuuluvan perjantaille ( yövyimme hotellissa kolme yötä, ke-la ) illallinen hotellin aamiais- ja “fine dining” huoneessa. Pitäisi vain ilmoitella ajankohta, jolloin haluamme illallistaa. Loput postauksesta käsitteleekin sitten syömistä . Palaan takaisin patikointiin ja ehkä niihin keskitysleirin eläimiin seuraavassa postauksessa. Mahdollisesti elämäni ensimmäinen fine dining -kokemus Teimme varmaan...

Jos minun pitäisi kuvailla itseäni keittiöhommissa, niin… eeh, voin katsella kun joku tekee ruokaa, mutta en mielelläni itse kyseiseen toimeen osallistu – en edes aseella uhattuna. Rehuja voin paloitella ja paloittelenkin, mutta lähinnä siis salaattirehuja tyyliin paprikaa. Joskus jos innostun, saatan raastaa porkkanaa tmv. Mutta ehdottomasti en kypsennä mitään. Jos minun pitäisi kuvailla itseäni ruokailijana, asettuisin varmaan jonnekin ennakko- ja epäluuloinen kaavoihin melko lailla jämähtänyt kauhistunut kulinaristi -asteikolle. Mieheni sen sijaan on täysin vastakohtani eli ennakkoluuloton kaikki tänne vaan mikä liikkuu tai ei liiku -kulinaristi. Siksi minäkin joskus puolipakolla ( ja toisinaan kyllä ihan ujosta uteliaisuudesta ) maiselen jotain uutta. Niin kuin esimerkiksi näitä kakkapökäleen näköisiä ( kasvis )makkaroita. Mies ei ole vege, mutta hän on viime aikoina innostunut kokeilemaan “lihakorvikkeita”. Itsehän en niitä ikimaailmassa söisi, ellen mieheni siivellä r...