Täällä en pyytele anteeksi

Tervetuloa Hayesin puutarhamaailmaan!   Kävin miehen kanssa parisen viikkoa sitten hakemassa puutarhainspiraatiota Amblesidessa sijaitsevassa puutarhamaailmassa nimeltä Hayes. Amppariin matkustaa täältä meiltä dösällä himpan vajaassa tunnissa . Kilometrillisesti matka ei ole erityisen pitkä, mutta koska tiet ovat paikoin todella kapeita ei dösällä voi oikein kaahailla. Olen tosin jo niin maalaistunut, että minulle tunti on ihan kohtuumatka. Delfiinit toivottavat teretulleeksi. Varsinaista inspiraatiota ei sillä kertaa löytynyt, sillä puutarhamaailma oli täynnä joulumaailmaa. Sujuvasti katselen koristuksia ja valoja, vaikka himaan en sellaista krääsää halua enkä muutenkaan tykkää ostella mitään ( mielestäni ) turhaa. Maailma hukkuu paskaan ihan ilman minun panostanikin. Puutarhainspiraation puuttuessa kerron, miltä kaupunkilaisihmisestä (joka ei ole ikinä asunut pienessä kylässä ) tuntuu asua böndellä. Joulukrääsää metritolkulla. Kaduttaako? Ei todellakaan ( mutta senhän tiesin jo ...

  Olisiko teillä hetki aikaa kuunnella remonttihorinoita. Ai ei vai, no menkääpä sitten muualle. Remontti alkaa olla finaalissa niin kuin minun hermoni ja kuntoni. On pidellyt rankkoja evakkopäiviä vuorilla. Onneksi säät ovat suosineet eli on kuivaa ja kuumaa, ylhäällä on ollut viileämpää joten ihan kiva. On helppo olla liesussa, kun tarkenee. (Välihuomio: Kaikki postauksen kuvat ovat evakkoretkiltäni.) Herään yleensä aamuviiden ja -kuuden välillä, kaadaan pari kuppia kahvia naamariin ja alan valmistella päiväreppua menokuntoon. Sinne sujahtaa parin litran vesipussi, samoin aamiainen ja eväs. En voi syödä kotona, koska en kykene syömään niin aikaisin. Olen ovesta ulos yleensä kahdeksan jälkeen. Voisin nukkua pidempäänkin, mutta en pysty, koska suoli herättää aikaisin eikä sen jälkeen tule uni enää, koska alan stressata, milloin joku paukkaa sisään ja vatsa kurailee. Haluan impata kahvini rauhassa ja hoidella vessarutiinit ilman ylimääräisiä ihmisiä talossa. Kurailukin loppuu, kun p...

Kertun kanssa sillan alla maanantaina.   Matka- ja muuttohousut ovat taas jalassa, mutta molempien saralla pitelee hiljaista. Molempien kohdalla innostusta löytyy, mutta kaikenlaista ongelmaa esiintyy. Matkustaminen pitäisi saada ensin pois alta, niin voisi sitten rauhassa muuttaa. Matka kohdistuu tietysti Suomeen, jossa ei ole tullutkaan sattuneesta syystä pariin vuoteen käytyä. Kyllä olisi jo kiva nähdä esim.omia vanhempiakin. Kummipojan ristiäiset tuli ja meni, ei päästy jne. Myös passin voimassaoloaika on menossa, mutta täällä sitä näyttää olevan turha uusia. Nimittäin suurlähetystön palvelut ovat... eeh, mitä ovat. suurlähetystöllä saattaa olla ruuhkaisempaa Koronan ja Brexitinkin takia, mutta mitäpä tekee suurlähetystö. No rajoittaa vielä enemmän asiakaskäyntiaikoja. Lisäksi ajat on laitettu haettavaksi online-järjestelmään, jossa voi varata aikoja vain seuraavalle kuulle ja varauskin avautuu edellisen kuun puolivälin tienoilla. Asiasta ei tietenkään kerrota missään. Toisin s...

  Avauduin marraskuussa hemikuisesta terkkarikäynnistä . Nyt on maaliskuu eli yli vuosi siitä, kun olin kyseisen ämmän (oops, sori) vastaanotolla. Ja pitäisi varata uusi aika, että terkkari voi tutkailla laardejani. Minähän siis uusin reseptini viimeksi varaamatta aikaa ja se uusittiin kiltisti etänä. Nyt oli kuitenkin reseptiin printattu viesti, että varaa aika vuotuiseen reseptinuusimiseen ( kerran vuodessa pitäisi siis naamaa näyttää paikan päällä ). Varatako vai ei. Olen jopa miettinyt, että alan puolitella lääkeannoksiani että riittävät pidempään. Ihan siltä varalta, etteivät uusi niitä enää käymättä paikan päällä. Koska en saa itseäni varaamaan aikaa. En kestä nähdä sitä ämmää. Käytänkin muuten tässä postauksessa laadutonta kieltä, sorit siitä. En jaksa olla korrekti tuuletellessa vinttiäni. Pelkään saavani paniikkikohtauksen tai muuten sekoavani pelkästään kyseisen ämmän näkemisestä. Se ämmä on jo vuoden asunut päässäni huokaillen ja maristen miten ihmeessä ihminen voi laiht...

    Kulkeuduin viime viikolla vihdoin pällistelemään Strawberry Hill Housea eli kavereiden kesken Mansikkitaloa, jota olen aiemmin kytännyt vain kadulta käsin. En nimittäin tiennyt, että sen tilukset ovat auki paikallisille. Parkkipaikka on suljettu eli sinne on turha hurauttaa sankoin joukoin autolla tärvelemään rauhaa. Onneksi.   Hyvin rauhassa sainkin siellä olla. Muutama muu ihminen oli sinne eksynyt samaan aikaan, mutta pitelimme noin sadan metrin etäisyyttä toisiimme. Kullakin mukanaan omat aatoksensa, minulla lisäksi muutamat murhat korvassa, sillä olen innostunut kuuntelemaan Jäljillä-podcastia . Podcastin tekijä on todella perusteellinen ja osaa tuoda esille kustakin keissistä ne olennaisimmat asiat. Lisäksi hänen äänensä miellyttää korvaani. Suosittelen, jos true crime -jutut kiinnostaa. Antti Holman oopperajuhlat on vaihtunut Radio Sodomaan ( linkki yleAreenaan, mutta löytyy myös Spotifysta ), jota kuuntelen paria jaksoa alkulämmittelyksi ( ja puolikuolen nau...

    Mistä tietää, että talvi tekee tuloaan? No siitäpä tietenkin, että ikkunat kostuu sisäpuolelta. On ollut kylmä yö. Joskus aloitan aamun kuivaamalla ikkunat, tuleehan ne siinä samalla pestyäkin sisäpuolelta. Vielä kun saisi pestyä ne ulkopuolelta, mutta koska ikkunat aukeavat ylös, ei niitä voi itse pestä. Olkoot siis paskaiset ja ovathan ne. Nyt kirjoittelen sekavia. Vielä olisi muutamat komeat kuvat reissusta, mutta laittelen ne joku toinen kerta. Pysyttelen hetken nykyajassa ja -maailmassa. Varmaan moni on uutisensa lukenut ja kuullut ja tietää, että Brittilä on taas menossa kiinni. Uusi lockdown on siis tulilla ja alkanee ensi yönä, kun kello pärähtää torstain puolelle. Tämänkertainen sulku ei ole niin rankkuli kuin se ensimmäinen eli koulut ja muut oppilaitokset eivät sulkeudu. Ihmisiä kehotetaan tekemään etätöitä mikäli mahdollista. Kaikki paitsi ruokakaupat ja muutamat muut erityiskaupat menevät kiinni, samoin tietysti kaikki palvelut eli pubit, ravintolat, kampaamot...