Täällä en pyytele anteeksi

En postannut mitään viime vuoden reissusta Suomeen, vaikka aikeissa oli. Syy bloggaamattomuuteen oli kuolemaa tekevä kannettava, jonka käyttäminen lähinnä itketti. Haluan kuitenkin palata Suomeen näinkin pitkän ajan jälkeen, koska… no, tekee mieli fiilistellä. Ja on eräs muukin syy: kohde, jonka aion esitellä, muuttunee mahdollisesti pian muunlaiseksi. Eli palataan viime syksyyn, tarkemmin 19. syyskuuta. Hylkysaari Korkeasaaresta katsottuna   Tykkään fillaroida, kuten joku saattaa tietää. Fillarointi ei minulle edusta pelkästään kuntoilua vaan myös liikkumista paikasta A paikkaan B. Viime kesänä teimme temput miehen kanssa ja vuokrasimme pahamaineiset Alepa-fillarit. Matka alkoi Alppilasta, jossa minulla on pesä Helsingissä käydessäni. Fillaripisteitä on aika tiuhassa, joten ei tarvinnut kauas lampsia menopeliä hommaamaan. Mies latasi puhelimeen sovelluksen, jolla voi vehkeitä ottaa käyttöön. Minua vituttaa kaikki saatanan sovellukset ja se, että pitäisi puhelimella tehdä kaikki. M...

Minulla on vaikeuksia arvioida, kuinka paljon ihmisen olisi hyvä liikkua päivittäin pysyäkseen kondiksessa ( en tarkoita ulkomuotoa, vaan fyysistä kuntoa ). Minulta tuppaa lähtemään asiat lapasesta ja suhteellisuudentajukin on joissakin asioissa mitä on. Sopiva määrä liikuntaa päivässä on tietysti niin paljon kuin jaksaa. Sitten kun ei jaksa enää, on tullut liikunta-annos täyteen, heh. No, en ole niin paljon liikkunut ettenkö jaksaisi enemmänkin. Sen verran kuitenkin, että olen onnistunut saamaan rasitusvamman jalkaan. Googletohtorin konsultaatiossa diagnoosiksi arvoin akillesjänteen rasitusvamman. Ehkä se on venähtänytkin, koska olen pompsahdellut viime aikoina tavallista enemmän. Olen nimittäin alkanut harjoittaa “vuori-parkouria”, koska ilmeisesti perinteinen liikkuminen ei riitä. Joop, usein mietin mikä helvetti minua vaivaa kun pitää joka asia vetää överiksi. Anyway, jalka sai eilen melkein levätä ja fillaroin Georgen kanssa louhosta pällistelemään. Force Crag Mine Force Crag Mine...

  Nyt kuulkaa ehta turistipostaus! Heinäkuussa Lontoon riemukaaren eli Marble Archin kupeeseen avautui 25 metriä korkea kasa, Marble Arch Mound. Kasa koostuu lähinnä rakennustelineistä, jotka on verhoiltu ruoholla sun muulla rehulla. Siitä piti tulla turistirysä, mutta… noh, ei tullut. Ennakkoon lippunsa (aikuiset £8) ostaneet valittivat, ettei kasa vastaa tietokoneella tehtyjä markkinointikuvia ja kokivat tulleensa petetyiksi. Rahat palautettiin ja ennakkoliput ostaneille tarjottiin ilmainen pääsy kasaan. Kasa oli hetken kiinni, sitten se avattiin uudelleen 9.8. Pääsymaksu poistettiin kokonaan: aluksi elokuun loppuun, mutta syyskuussa ilmaisuutta päätettiin jatkaa koko kasan olemassaolon ajaksi eli ensi vuoden alkuun. Tyyris rahareikä kasa siis puretaan näillä näkymin 9.1.2022. Pakkohan se oli tietysti itsekin mennä pällistelemään tuota hintavaa möykkyä, joka vaati projektista vastanneen apulaispuheenjohtajan eron. Varasin aikaslotin keskiviikolle kello 11:30 ja polkaisin matkaan...

  Emirates Air Line, cable cars Katsottiin tuossa keväällä Misfits -niminen sarja, joka on kuvattu ja esitetty vuosina 2009-2013. Ei siis mikään ihan uusi sarja, mutta bongasin sen sattumalta Netflixistä ja kiinnostuin. Miehen kanssa sitten katselimme sen. Emmepä silloin arvanneet, minkälaisen ”perhosefektin” se saisi aikaiseksi. Kiinnostuimme nimittäin nimenomaan sarjan kuvauspaikoista ( sarja itsesasäänkin oli tosi hauska, erityisesti pari ekaa kautta mutta kokonaisuutenakin ). Selvisi, että eräät kohdat on kuvattu aika liki meitä, Boston Manor Parkissa ( edellisen postauksen eka kuva on sieltä ). Teimme sinne kävelylenkin keväällä ja tutkailimme ”teeveestä tuttua” paikkaa, jonne nuorilla oli tapana haudata probation workerit , jotka he vahingossa murhasivat. Olen käynyt kyseisessä paikassa useita kertoja myöhemminkin Kertun kanssa, koska olen ihastunut siihen. Erityisesti kiehtoi kuitenkin sarjan pääkuvauspaikka, jonka selvitimme olevan Lontoon itäpuolella, Thamesmeadissa . Sin...

  Tässä se nyt on: piirakkaystävällinen Kerttu , varsinainen säihkyturpa. Olen ihan rakastunut ja polkenut Kerttua jo useamman kerran ja uskollisesti se kuljettelee minua, minne keksinkin mennä. Kertun kanssa Battersea Parkissa Pagodaa tutkimassa. The London Peace Pagoda Kerttu on dual sport eli kaksisuuntainen vehjes, joka sopii kaksisuuntaiselle ihmiselle, joka haluaa polkea skutassa ja asfaltilla ja minne nyt ajautuukaan. Kertun tangossa ns. jumppapallo-säädin (oikeasti tarkoitettu helpottamaan skutta-ajelua eli joustaa eikä täristä tankoa niin pajon, mutta täällä kaikki tiet ovat usein täynnä potholeja, joten...) ja kun sen laittaa päälle, muuttuu kulku kuin kumipallolla ratsastaisi. Aivan mahtavaa: perse ja ranteet kiittää! Se Kertusta, muihin asioihin. Munahaukka eli munis eli todennäköisesti ritarihaukka Nimittäin haukkaan, joka ei varmaankaan ole munahaukka mutta koska en runsaasta selvittelystä huolimatta osannut tehdä lajitunnistusta sataprosenttisesti, ristin sen munahau...

  Kävin eilen saamassa toisen koronapiikin. Alun perin piti piikittää heinäkuussa, mutta koska täällä sai halutessaan aikaistaa piikitysajankohtaa, aikaisin. Täällähän tartuntaluvut ovat taas pilvissä, eilen on tilastoitu 16135 uutta tartuntaa. Masentavaa, kolmannessa aallossa siis ollaan. Ainoa hyvä puoli näyttää olevan se, että kuolleisuus ei ole lähtenyt räjähdysmäiseen nousuun eivätkä sairaalat ole ainakaan toistaiseksi repeämässä liitoksistaan. Eli rokotukset selkeästi tehoavat.  Tällä kertaa selvisin sivuoireetta: ainoastaan pistoskohta on arka ja hieman siitä säteilee kipua muualle käteen, mutta ei niin pahasti että se minua erityisesti häiritsisi.   Pyöräliikkeestä ilmoitettiin eilen, että fillarini on nyt valmis. Tuli todella hyvään saumaan, sillä Repe reistaili todella pahasti matkalla piikille. Erityisesti vaihteiden ja ketjujen kanssa oli taas ongelmia ja hieman jo jännitti ehdinkö ajoissa piikille. En uskaltaisi Repellä enää ajella, joten oli iloinen ylläri e...