Täällä en pyytele anteeksi

Minulla on vaikeuksia arvioida, kuinka paljon ihmisen olisi hyvä liikkua päivittäin pysyäkseen kondiksessa ( en tarkoita ulkomuotoa, vaan fyysistä kuntoa ). Minulta tuppaa lähtemään asiat lapasesta ja suhteellisuudentajukin on joissakin asioissa mitä on. Sopiva määrä liikuntaa päivässä on tietysti niin paljon kuin jaksaa. Sitten kun ei jaksa enää, on tullut liikunta-annos täyteen, heh. No, en ole niin paljon liikkunut ettenkö jaksaisi enemmänkin. Sen verran kuitenkin, että olen onnistunut saamaan rasitusvamman jalkaan. Googletohtorin konsultaatiossa diagnoosiksi arvoin akillesjänteen rasitusvamman. Ehkä se on venähtänytkin, koska olen pompsahdellut viime aikoina tavallista enemmän. Olen nimittäin alkanut harjoittaa “vuori-parkouria”, koska ilmeisesti perinteinen liikkuminen ei riitä. Joop, usein mietin mikä helvetti minua vaivaa kun pitää joka asia vetää överiksi. Anyway, jalka sai eilen melkein levätä ja fillaroin Georgen kanssa louhosta pällistelemään. Force Crag Mine Force Crag Mine

Olen varttunut ajassa, jolloin sukupuolia miellettiin olevan kaksi enkä muista että asiaa olisi tuolloin kyseenalaistettu mitenkään. Olen ollut aina sinut sukupuoleni kanssa, vaikka lähes kaiken muun kanssa on ollut ongelmaa. Sukupuoltani en muista koskaan sen kummemmin miettineeni paitsi ihan viime vuosina, kun on tuotu esille sukupuolen moninaisuus ( mikä on hieno asia, mutta ei kosketa henkilökohtaisesti minua, mikä ei tarkoita ettenkö haluaisi yhtäläisiä oikeuksia ihan kaikille ). Sukpuoli-identiteetti voidaan määritellä esim. näin: “Henkilön yksilöllinen käsitys omasta sukupuolestaan, joka voi vastata tai olla vastaamatta syntymässä määriteltyä biologista sukupuolta, mukaan lukien henkilökohtainen kehokokemus (johon voi sisältyä, jos sen voi vapaasti valita, kehon muokkausta lääketieteellisesti, kirurgisesti tai muulla tavalla) ja muut sukupuolen ilmaisutavat, kuten pukeutuminen, puhe ja tavat.” Mahdollisesti minun ei ole tarvinnut ajatella sukupuoltani, koska en ole kokenut sitä

Vinguin reilu vuosi sitten kesken muuttopöhineiden huonoa onnea saadessani osoituksen suorittaa Jury Service. Sain siirrettyä ajankohtaa ja tietenkin paikkaa, koska oli muutto vaiheessa. Uudeksi paikaksi määräytyi Carlisle, jonne täältä matkustaa julkisilla reilut pari tuntia. Nopeampi suora bussi kulkee peräti kaksi kertaa päivässä suuntaansa, mutta nuo ajankohdat eivät sopineet minulle. Siksi kiertoajelu kahdella dösällä. Carlisle Courts of Justice Tämä tapahtui tammikuussa, tarkemmin maanantaina 9.1. Paikalla piti olla kello 9, joten suunnistin ensimmäiseen bussiin joka vei minut Penrithiin: siellä vaihdoin Carlisleen menevään dösään. Penrithin bussi oli märkä ja kylmä, kuin olisi pakastinarkussa matkustanut. Ilmeisesti säästettiin lämmityskuluissa tai sitten kuski ei osannut lämmittää tai oli muuten vain sadisti. Carlisleen saavuin etuajassa, koska valittavana oli myöhästyä tai olla liian ajoissa. Suomalaisena tunnollisena valitsin etuajan. Muutenkin vituttaa myöhästelijät – erity