Täällä en pyytele anteeksi

Tule kanssani päiväkävelylle eiliseen. Paistoi aurinko ja ruoho kimmelsi vihreämpänä kuin kesällä ollessaan silloin lähinnä kuivuuden kärvistämää keltaista, rapeaa tupsua. Hiljaa virtaa Thames aamuauringon ylpeillessä säteillään. Olen matkalla ostoshelvettiin, joka ei ole helvetti pahimmasta päästä. Kyseessä on melko pieni ulko-ostari keskellä ei-mitään kummoista. Useampikin tie veisi o-helvettiin, mutta minä valitsin maisemareitin, joka on pidempi kuin suorin tie. Yritin nähdä kauneuden arkisen tuttuuden läpi. Ja näin. Rakastan näitä taloja, niiden muotoja. Rakastan sitä, miten valo tunkeutuu lehvistön läpi. Rakastan rakastan rakastan. Hmm. En muista rakastinko näin paljon suomen kielellä. Olenko kymmenessä vuodessa alkanut pitämisen sijasta rakastaa, kuten kulttuuriin kuuluu. Pitäminen olisi liian vaisua. Melkein loukkaus vain pitää jostakin. Epäkohteliastakin se olisi: melkein kuin vain pitäessään ei edes oikeasti pitäisi. Rakastan näitä pastellinvärisiä tal...

Työryhmä: ihmisiä Aihe: sateenvarjo-ongelman käsittely - Mitään ongelmaahan ei olisi, jos ihmiset huomioisivat toisensa. Toiset huomioiva tekniikka on nostaa/kallistaa varjoa ihmisen lähestyessä. Problem solved. - Miten saat tuon paukutettua ihmisten päähän? Ei ihmisiä kiinnosta. Kielletään varjot, problem solved. - Sitten ihmiset kastuvat. Kieltäminen on tehokkain ja mielikuvituksettomin keino, mutta tätä asiaa voisi prosessoida toisinkin. - Miksi? Johan meillä on ratkaisu tulilla. - On muitakin mahdollisuuksia. Insinöörinä näkisin, että sateenvarjojen suunnitteluun voisi kiinnittää enemmän huomiota. Tehdä niistä sellaisia, ettei niistä ole haittaa muille. - Se on eri ongelma... - Se on mahdollisuus, joka… - Höpsis, eiköhän tämä prosessointi ollut tässä. Kaljalle? *** Viikon 44 krapusanat: tekniikka , käsittely , prosessointi . Lisää krapuja Susun ja Caran blogeissa! Postauksen otsikko ei ole kravun otsikko, kravullani ei ole otsikkoa ( koska sata sanaa ...

Olen miettinyt paljon Lintua, ainoaa ystävääni. Ystävyytemme oli monimutkaista, sillä minä kaipasin alati sellaista mitä minulla ei ollut. Halusin kävellä kuunsiltaa pitkin nähdäkseni kestääkö se. Nyt tiedän. Vajotessani yhä syvemmälle veteen tunsin kuinka Lintu valmistautui irrottamaan otteensa turkistani ja nousemaan siivilleen. Jokivirrat kuljettivat minut kuolemaani, ilmavirrat Linnun jonnekin muualle. Henkeni virtaa elekrtonisena hologrammina kuolleiden talossa, olen rauhaton ja yksinäinen. Olen etsinyt Lintua täältäkin, tuloksetta. Tarjonnut rahaa saadakseni apua, mutta täällä raha on merkityksentöntä. Ei sillä voi ostaa henkistä rauhaa, ei vastausta kysymykseen Miksi petit minut, Lintu ? Silti otan sinut takaisin, jos vain tulet. En jaksa enää olla yksin. * Viikon krapusanat ovat elektroninen, henkinen, raha. Lisää krapuja Caran blogissa. Kirhavin kekkereissä pitelee hiljaista, melkoiset kekkerit joo. Lyön tässä nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja osallistun y...

 Makrotexin aiheena on MIKSI . I went searching for why to the Kew Gardens yesterday. Not here, I guess. But why does the grass is always greener on the other side? Chihuly at Kew gardens. Found it!

Juottola Lokakuu on mukava kuukausi. Siinä on vielä kesän jälkimakua, vaikka aavistus syksyä alkaa olla ilmassa. Päivisin asteet lähentelevät joskus pariakymmentä, tänään oli 17. Täällä varsinainen ruska ajoittuu marraskuun puolelle. Kirjaston sisäänkäynti puskan takana. Luin – tai pikemminkin katselin – vastikään kirjan nimeltä The Walking Man ( kirjasta olen kirjoittanut täällä ). Siinä mies kävelee ja havainnoi ympäristöään ja uppoutuu ajatuksiinsa. Minä teen sitä samaa paljon. Saatan lähteä toimittamaan jotakin asiaa ja yhtäkkiä siihen vierähtää useampi tunti ja olen käynyt ties missä. Ikinä ei tiedä, minne sitä päätyy ja siksi kuljetan mukanani aina myös Oyster-korttia ( vastaava kuin Suomessa matkakortti ). Kurpitsajuhla lähenee uhkaavasti. Tänään hengailin ihan vain lähimaastossa, sillä minulla on erityisen poissaoleva olo ja joskus on päiviä, kun en oikein ollenkaan kestä ääniä. Enkä nyt tarkoita mitään ääniä päässä tai muuta vastaavaa. Vaan ihan vain ulk...

Katson pöydällä lepäävää kutsua. Markku vaati, että Pekan halloween-bileisiin pitää osallistua, koska se on perinne. Olemme joka vuosi osallistuneet, joten olisi kuulemma outoa jos nyt emme. Minua ei kiinnosta. Minua ei VITTUAKAAN kiinnosta. En voi tämän näköisenä, huomautin Markulle. Markku sanoi, että eipähän tarvitse erikseen meikata juhlaan heh heh ja suukotti poskelle. Pyysi anteeksi, sanoi että oli syytä kyllä vähän minussakin. Inhoan Markkua. Ei, VIHAAN. Luulin, että aikuisena saisin vihdoin olla rauhassa, koskematon. Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä? Pilke syttyy silmiini. Laitan PMMP:n soimaan ja laulan HUUDAN mukana samalla kun tutkin veitsikokoelmaamme, jonka saimme aikanaan häälahjaksi. Haista Markku vittu. *** Viikon 41 krapusanat ovat kutsu, aikuinen, inhota. Lisää krapuja Susun ja Caran blogeista! "JOS LYÖT VIELÄ KERRAN NIIN MINÄ TAPAN SUT"