Posts

Showing posts from December, 2019

Tyhjää

Image
Lasken veneen vedenpinalle. Olen sen tehnyt kaarnasta, purjeena vihreä lehti. Irrotan otteeni, puhallan veneelle vauhtia. Se on lastattu haaveilla ja unelmilla. Haaveilla, jotka ovat toteutuneet; haaveilla, jotka eivät. Suurimman osan tilasta vievät kuitenkin unelmat, joita en jaksa enää unelmoida ja haaveet joita en jaksa tavoitella. Nousen kaikesta tyhjänä, taittelen pensaasta ruusun. Piikit raapivat sormeni verille. Tutustun tuoreisiin haavoihini. Haava, haave. Nehän ovat melkein kuin kaksi marjaa: sekä sanana että sisällöltään. Molemmista jää jälki – toisesta arpi, toisesta… Jaa, ei sittenkään mitään. Paitsi tyhjyys. Haaveet ja unelmat ovat vuotaneet minusta kuin veri haavoistani. Vuoda veri vielä vähän lisää, niin pääsen pois. *  Viikon 51 krapusanat ovat vene, ruusu, tutustua . Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista.

Ihmisiä paossa

Image
Joulu tulla jolkottaa, minua ei kiinnosta. Ihanaa, kun voi ignorata joulun siinä missä muutkin ei-pakolliset asiat. En ole jouluvihaaja, ei vain kiinnosta. Kirjablogissani on muuten kuvia jouluisesta Lontoosta . Kannattaa katsoa, koska en aio niitä samoja kuvia tänne lätkiä. Jotain muita kyllä ajattelin, kunhan saan aikaiseksi. Joulu on täällä sellaista aikaa, että kauppakeskuksista ja oikeastaan kaikista kaupoista kannattaa erityisesti viikonloppuisin pysytellä poissa. Arkenakin on ruuhkaa, mutta viikonloppuina homma räjähtää käsiin. Mutta minä se tiedän, missä ei ole juuri ihmisiä. Thamesin hiljaisemmat rannat läntisessä Lontoossa, ne alueet joissa ei ole juuri asutusta saati rakennuksia. Jos siellä kulkee erityisesti nousuveden aikaan, saa olla melko rauhassa sillä Thames kyläilee silloin ihmisten alueilla . Se vierailee terassilla ajaen potentiaaliset juopottelijat ja syöpöttelijät muualle. Se katkaisee tien autoilta, joskus ihmisiltäkin jos oikein hurjaksi heittä

Hirven hanuri

Image
 Jostain kumman syystä minuun iskee lähes aina joulukuussa siivousvimma. Tässä kuussa olen siivonnut ja konmarittanut ( en ole lukenut kys. kirjaa ) kamaa oikein ahkeralla kädellä. Iso kirjakassi odottaa, että saan raahattua sen hyväntekeväisyyteen. Mukaan lähtee hieman muutakin tavaraa, mm. vaatteita. Jostain syystä olen säilönyt myös rikkinäisiä lenkkareita. Niitä löytyi iso läjä. Lenkkarit eivät käytössäni kestä kuin noin vuoden. Mielestäni melko paskalaatuista kamaa, vaikka ovat merkkilenkkareita olevinaan. Vaan eiköhän nekin ole tehty siellä Kiinassa niin kuin ne halpislenkkaritkin. On yleinen harhaluulo, että maksamalla merkistä saisi jotenkin eettisempää kamaa. Ei se ihan niin mene. Tapauskohtaisesti pitäisi tarkastella tuotteita. Minulla oli pitkästä aikaa eilen kamera mukana puistossa. Saksanhirvet ja peurat olivat oikein aktiivisia. Oli lähellä, etten kävellyt hirven hanuriin. Puiston kuninkaan lepotuokio. Meilläpä on muuten toimiva kuumailmapuhallin nyt kyl

Miljoonat kasvot

Image
Voit leikata kuvani lehdestä. Vaikka koko elämäni. Tässä juon shampanjaa, tässä on Alexander Suuri Rakkauteni. Viimeistä kuvaa en näytä, sillä siinä kuoreni on hajonnut. Naamion takana asuvan ihmisen ei koskaan pitänyt tulla nähdyksi. Hän oli se, jota suojelin. Suojelin niin kovasti, että kadotin hänet. Ääriviivani ovat venyneet enkä tiedä olenko kivi, sakset vai paperi. Kuka tulee tänään ulos? Hello, oletko se sinä Britney Spears? Vai sekoitanko sinut Whitney Houstoniin? Tuijotan viiltojälkiä ranteissani. Kuka ne on tehnyt? Säikähdän, yritän nousta juostakseni karkuun, mutta mikään minussa ei liiku. Lepositeet kuiskivat hyvää yötä. HYVÄÄ YÖTÄ huudan ja liu’un pois. Toivottavasti lopullisesti. Viikon 49 krapusanat ovat sekoittaa, lehti ja leikata. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista.

Roskalaarit käytävillä

Image
Hyvästi marraskuu, ei tule ikävä vaikka et rumin kuukausi olekaan. Oikeastaan olet aika komea ruskasi kanssa, mutta... enpä silti ikävöi. Nämä kuvat ovat viime vuodelta, tarkemmin ottaen 7.11. Oli tiistai, roskapäivä. Silloin roska- ja kierrätyslaarit asetellaan kadunvarteen tai laitetaan näytille etupihalle, jos sellainen talossa on. Se roskista, tervetuloa joulukuu. Olisit varmasti rumin kuukausi, ellei joulukrääsä valloittaisi katukuvaa ja pihoja. Minä pidän joulukoristeista ja -valoista. Osa koristelee pihansa niin suurella hartaudella, ettei sinne paljon muuta sitten mahdukaan. Joku voisi puhua överiksi vetämisestä, mutta minkäs teet, jos olet jouluihminen! Teen postauksen "överikoristeluista", kunhan käyn kuvaamassa ne ensin. Jollakin tasolla nuo överit ovat valtavan suloisia eli en tässä halveksi niitä. Nämä vanhat kuvat halusin tunkea blogiini, koska rakastan ovia ja niille johtavia käytäviä. Käytäviä erityisesti silloin, kun ne on laatoitettu kaun