Tyhjää
Lasken veneen vedenpinalle. Olen sen tehnyt kaarnasta, purjeena vihreä lehti. Irrotan otteeni, puhallan veneelle vauhtia. Se on lastattu haaveilla ja unelmilla. Haaveilla, jotka ovat toteutuneet; haaveilla, jotka eivät. Suurimman osan tilasta vievät kuitenkin unelmat, joita en jaksa enää unelmoida ja haaveet joita en jaksa tavoitella. Nousen kaikesta tyhjänä, taittelen pensaasta ruusun. Piikit raapivat sormeni verille. Tutustun tuoreisiin haavoihini. Haava, haave. Nehän ovat melkein kuin kaksi marjaa: sekä sanana että sisällöltään. Molemmista jää jälki – toisesta arpi, toisesta… Jaa, ei sittenkään mitään. Paitsi tyhjyys. Haaveet ja unelmat ovat vuotaneet minusta kuin veri haavoistani. Vuoda veri vielä vähän lisää, niin pääsen pois. * Viikon 51 krapusanat ovat vene, ruusu, tutustua . Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista.