Täällä en pyytele anteeksi

Eilen tuntui siltä, että päivä noussut ollenkaan. Tiheä pilvimassa piti auringon piilossa. Joutsenet piirsivät viivan veteen.   Jokirannan rytökasa kasvaa ja leviää. Minua alkaa ottaa se aivoon.    Alla oleva aukio on nimeltään Heron Square. Siellä on viikonloppuisin markkinat. Markkinat olivat jonkin aikaa Koronan takia taolla kesällä, mutta ovat taas alkaneet.  Aukio ei ole suuren suuri, mutta sikäkin kauniimpi erityisesti nyt kun se on puettu jouluun. Nämä ovat minulle arkisia maisemia. Joskus on vaikea nähdä tutun kauneutta. Sitä pitää oikein pysähtyä tuijottamaan, että huomaa sen. Pienen Linnun Maktotex-haasteessa teemana on joulukuu.

Taikakuvissa on kaksikin aihetta: kumpu ja koriste. Osallistun nyt vain koristeeseen, vaikka kumpukin herätti ideoita.   Kuvassa on useampikin koriste, kuten huomata saattaa ellei ole sokea, mutta kultalintu lienee koristeista ylevin.   En ole jouluihminen, mutta en myöskään antijouluilija. En siis vietä itse joulua, mutta toisten jouluhommailut eivät häiritse minua. Mielelläni katselen joulukoristeita ja nautin jouluvalojen tuomasta valosta. Itse asiassa joulukuu on täällä varsin kaunis ja värikäs kuukausi. Täällä koristellaan melko ahkerasti eikä se ole vain kauppojen ja ravintoloiden hommaa. Tavikset koristelevat etupihojaan, jos heillä sellainen on. Tämän talon ( kaikki postauksen kuvat ovat samasta talosta ja sen etupihasta ) koristukset miellyttävät erityisesti silmääni. Joulukuussa parasta onkin koristelujen bongailu ja pällistely. Blogiin on muuten tulossa vielä ennen joulua koriste-special! Luvassa kunnon övereitä sun muuta, joille olen hihitellyt hellän hyväntahtoisesti. En

Tässä odottelen vuotuista sähkötarkastusta. Joku tulee 9:30 am. Jos tulee (kello on nyt 9:23) Täytyy mainita, että kylppärin kuumailmapuhallin on taas mennyt rikki. Se uusittiin vajaa vuosi sitten oltuaan paskana yli vuoden. Tekisi mieli sanoa, että hommaavat kunnon vehkeen eikä sitä samaa paskaa taas. Kun ei se kestä. Suihkusessiot talviaikaan ovat kammottavia, jos ei se puhallin toimi: tulee niin kosteaa eikä oikein viitsi ikkunaa avata kun muuten kuolee hypotermiaan. Ikkuna toki on vetoinen, joten kylppärikin on ällön kylmä, jos ei ole puhallin päällä ( kylppärissä on toki patteri, mutta se on eri puolella kylppäriä eikä se poista kosteutta ). Ärsyttää nämä tarkastukset, koska aamut ja aamupäivät on minulle tärkeintä aikaa. Ja huomenna tulevat sitten boilerintarkastajat. En tiedä, milloin kun ei ole aikaa ilmoitettu vaikka on luvattu. Toivottavasti tulevat joskus päivällä, niin karkaan pois alta. Inhottaa kun kotiin tulee vieraita. Siis ei vieraita vieraita, vaan oikeasti vieraita i

Palaan vielä kerran Järville. Tai voi olla, että palaan useammankin kerran, koska kuvia olisi vaikka muille jakaa.  Aira Force , kauhea turistirysä. Ei kuvasta niinkään huomaa, mutta selkäni takana huohotti lauma ihmisiä. Äkkiä piti kuvata ja häipyä pois toisten tieltä. Eräs äijä oikein yskäisi merkiksi, että voitko painua helvettiin siitä, että hän pääsee kuvaamaan. Alkoi ärsyttää. Etäisyyksiä ei pidellyt kukaan. Tai siis toki ne pari senttiä pidettiin hajurakoa eli ei ihan kosketuspinnalle tultu.   Pällisteltiin putousta pikaisesti     ja siirryimme ylämaailmaan, ei kovin ylös tuolla reissulla.   Ihmisiä oli maltillinen määrä. Se on mukavaa: moni ei jaksa kävellä kuin ns. nähtävyyksille. Saapi olla rauhassa. Ja aina ei tarvitse mennä kovin korkealle nähdäkseen kauas ja kaunista.   Voi miten kaipaan Järviä ja patikointia. Aika ehti jo kullata muistot ja jopa sateessa ja tuulessa rämpiminen houkuttelisi kummasti. Ihan sama vaikka sataisi rakeita kunhan pääsisi jonnekin pois. Aurinko ku

South Kensington eli jatkossa SK. Olen taas käynyt vaanimassa Lontoon ydinalueilla ( kaikki kuvat tiistailta ). Ihana rauha, kun autoliikenne on vähentynyt eikä ihmisiäkään ole riesaksi asti. Fillarointi ei silti aina ole leppoisaa puuhaa. Siinä missä jotkut autoilijat ovat melkoisia road rageilijoita, voi fillaroidessakin saada otsasuonensa pullottamaan. Hurjaa menoa SK:ssa. Piti täällä pysähtyä tutkimaan karttaa, koska poikkesin reitiltä.  Riippuu tietty polkijastakin. Itse olen yleensä varsin lauhkea paitsi silloin kun en ole. Normaalisti tämä pullistelee ihmisiä, mutta nyt ei ole normaalisti. Fillaroidessa minua aivoon ottaa muun muassa 1. pyöräkaistoille parkkeeraavat autot: mitä helvettiä niillä pyöräkaistoilla tekee, jos ne toimittavat lähinnä parkkipaikan virkaa? 2. autoilijat jotka pysähtelevät kadunvarteen ja sitten avaavat oven suoraan pyörätielle katsomatta ollenkaan tuleeko sieltä joku. Ei taida kiinnostaa kuin oma perse? 3. autot, jotka ajavat niin lähellä tien vasenta re