Täällä en pyytele anteeksi

Minulla on uusi diagnoosi. Kuten moni asia elämässä, sekin löytyi sattumalta. Olen oireillut niin kauan, että pidin oireitani normaaleina – ominaisuuksina, joille ei nyt vain mitään voi. Oireita ovat muun muassa ihastunut pällistely, huokailu, nuuhkiminen, innostunut kiljahtelu ja rakastunut hymy. Oooh ja aah. Nuuh! Diagnoosini on Wisteria Hysteria . Hyvää tässä on, ettei sitä tarvitse hoitaa eikä se aiheuta hoitamattomana sen kummempia vahinkoja. Tai no, riippuu hysterian asteesta. Minulla sitä esiintyy siinä mielessä lievänä, etten ole koristellut meidän taloa wisterioilla. Se tosin johtuu siitä, että asumme vuokralla eikä omatoimista koristelua välttis katsella hyvällä silmällä. Täällä ovat nyt tosiaan wisteriat komeimmillaan. Mainitsin aiemmin wisterian olevan lempikevätkasvini. Suomessa tuomen tuoksu hullaannutti minut. Haluan rehuni aromikkaina, sillä olen tuoksufani. Huoh ja lääh. Tässä vielä meidän talon sisäänkäynti. Emme a

Mainitsin marraskuussa ensimmäisen kerran tavallista runsaammasta hiustenlähdöstä . Hiuskato jatkoi sen verran runsaana, että hakeuduin lääkäriin ja aloin muutaman toverin vinkkaamana vetää Priorineja, joita olen nyt syönyt himpan yli kolme kuukautta. Niin että mitäs kuuluu tupeelle tänään? Ensinnäkin, se on alkanut taas kasvaa (ei tosin yhtä nopeasti kuin ennen ). Juurikasvu on aivan kaamea, mutta en todellakaan uskalla värjätä hiuksiani ainakaan toistaiseksi. Uutta hiustakin jo pukkaa, mutta kyllä niitä edelleen lähteekin, mutta ei samalla tavoin kuin aiemmin eikä esimerkiksi suihkukäynnit kammota. Mielestäni suihkun yhteydessä lähtee nyt “normaali” määrä hiuksia eli saman verran kuin minulla aina “normitilassa”. Hiusten ollessa kuivat niitä varisee joinakin päivinä ( aika harvoin kuitenkin nykyään ) runsaanlaisesti, joinakin päivinä en huomaa minkäänlaista irtoilua. Eli en nyt osaa sanoa, lähteekö näitä epätavallisen paljon. Ehkä ei enää, vaan pahin katopiste on saavutettu.

Bleeding Heart / Särkynytsydän Makrotexin aiheena on tällä kertaa kukka. Rakastan kukkia. Silti kämpästä löytyy vain kaksi viherkasvia, joista toisen aion syödä kunhan se kasvaa tarpeeksi. Kyseessä on ruukkupersilja, jonka ostin viikkoja sitten kaupasta. Olen havainnut, ettei niitä kannata hylätä heti ensimmäisen satsin parturoinnin jälkeen, koska ne kasvavat vielä toisen kerran: eivät tosin niin runsaana, mutta kuitenkin. Se kotirehuista, kuvia niistä ei ole luvassa. Daisy Tykkään kuvata kukkia( kin ), kaikki nämä kuvat ( paitsi alin ) ovat viime viikolta. Azalea Rhododendron sinogrande Rose Kevään lempikukkani on yleensä se joka parhaillaan kukkii, haha wisteria: rakastan sen voimakasta tuoksua ja mahtipontista runsautta. Lisäksi se hehkuu lempivärisenäni eli lilana. Wisteriat alkoivat kukkia pääsiäisen aikana, mutta en ole niitä joutanut toistaiseksi kuvaamaan.

Löysin uuden kivan haastesivun, Taikakuvat , jossa on tällä hetkellä haasteena kevät . Juuri eilen tarkkailin kevään etenemistä Richmond Parkissa . Asumme kyseisen puiston kupeessa ja se on minulle tärkeä henkireikä. Haluan asua kaupungissa, mutta haluan kaupunkini luonnon kanssa. Kaipaan joskus Suomen luontoa. Kaipaan pitkiä fillarilenkkejäni, jolloin reviirini käsitti koko pääkaupunkiseudun. Fillaroin ja tutustuin uusiin paikkoihin ( mukana menossa jopa puhelinluettelo, koska piti siitä katsoa karttaa! ), bongasin autiotaloja ja ties mitä. Pyöräily Suomessa on (tai ainakin silloin oli) aivan mahtavaa ja joustavaa eikä kohteista ollut pulaa. Ei ole kohteista pulaa täälläkään, mutta pyöräilykulttuuri on melko toisenlainen ja vaikka olen siihen tottunut, niin silti se jollakin tasolla aina vain ahdistaa ( lähinnä siis se, että pitää polkea autojen seassa ja britit ovat usein äkäisiä kuskeja - ja minusta tulee silloin äkäinen fillaroitsija ). Jopa siinä määrin, etten ole p

Brexit on edennyt siihen pisteeseen, että on aika suunnata katse tuleviin eurovaaleihin ( huomaa sarkasmi ). Britit ovat jatkoajalla, joka voi kestää 31.10 asti. Aiemminkin saa lähteä, jos… eeh, May saa diilinsä taas ( kolme kertaa on siitä jo äänestetty ) parlamenttiäänestykseen eikä sitä siellä teilata kuten tähän mennessä joka kerta. Tai jos jokin muu ratkaisu löytyy. Vaikea kuvitella sellaista löytyvän, kun ei ole parin vuoden aikanakaan löytynyt ja mikään ei tunnu kelpaavan. Iltojeni ilona on ollut katsella parlamentti-istuntoja, joissa on paljon puhetta ( ja äänestyksiä ) mutta mitään ei saada aikaiseksi. Nyt ovat pääsiäislomalla, joten on taas aikaa lukea kirjallisuutta iltaisin: olen tosiaan hieman koukuttunut kyseiseen farssiin, vaikka pelkään sen johtavan järisyttävään ( taloudelliseen ) fiaskoon. En sinänsä omasta tilanteestani jaksa stressata edelleenkään ja koko Brexit alkaa kyllästyttää ja toivoisin jonkinlaista päätöstä vihdoin siihen. Samaan aikaan tilanteesta r

Makrotexin aiheena on tällä viikolla sininen. Stressipalloni ovat siniset. Käytän niitä tosin lähinnä sormien vetreyttäjinä, koska en ole järin stressaavaa sorttia. Ostin pallerot San Franciscon Chinatownista toukokuussa 2010.  Pallon taustalla 3D-kirjanmerkkini: luurangot tanssahtelevat merkkiä kallistettaessa. Bokuksena miehen tuoksu.

Magnoliat alkoivat kukkia tänä keväänä jo maaliskuun puolella, mutta niiden loistelias elämä jatkuu vielä huhtikuussakin. Kovin lyhyt on kevätkukkien loisto, mutta ehkä ihmissilmä ei kestäisi sellaista kauneutta pidempään. Makrotex - Huhtikuu

Wanna play with me, let me be your dolly lolly You will love me I will make you love me I will kill you You are mine. Luova lauantai - Nukke

Leipurin laulu Ketut ylittävät tien, jolkottavat järvelle päin. Hanki rapisee tassujen alla, mutta kannattelee kahta ystävää. Rannalla ketut pysähtyvät ja huhuilevat Leipuria. - Leipuri, leipuri! Saammehan laulaa laulusi? Vastaus viipyy hetken ennen kuin järveltä kajahtaa. - Ette saa. Pettymys vääristää kettujen kuonot: Leipuri on ennenkin antanut luvan. Miksei nyt? - Miksi emme, ketut marisevat kuorossa. On tovin hiljaista ennen kuin epävarma ääni selittää. - Sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Ketut vilkaisevat toisiaan viikset väristen. - Me emme pidä leivästä, ne ilmoittavat kuorossa. - Jos ei leipomani leipä kelpaa, ei myöskään lauleta minun lauluani. Ystävykset juoksevat järven yli hiljaa hyräillen. *** Viikon 14 krapun sanat ovat ystävä , tie , pettymys . Muiden krapuihin pääset käsiksi joko Susun tai Caran blogin kautta.