Täällä en pyytele anteeksi

Vihdoin puolen vuoden suunnittelun ja ihmeellisen säätämisen jälkeen, meillä alkaa ( jos alkaa ) keittiöremontti maanantaina 5.6. Kirjaan alkutilanteen ja tämänhetkiset tunnelmat voudakseni sitten joskus vuosien päästä kun remppa on alkanut ja loppunut huokailla, miten kaameaa se kaikki oli, mutta onneksi selvisin ( jos selvisin ) hengissä. (Vähän samaan tapaan kuin kirjasin asunnonostoa ja muuttoa: oli nyt kiva kerrata, miten perseelleen kaikki meni, mutta lopulta kuitenkin selvisimme niistäkin draamoista) Keittiöremppa on täällä iso projekti, koska keittiöön pitää dumpata niin paljon kaikkea aina pyykinpesukoneesta lähtien. Varmasti sinne pitäisi sijoittaa myös poreallas, traktori, puimuri, lypsykoneet, navetan eläimet, just name it ja sen paikka on keittiössä. Olemme elelleet ilman pyykinpesukonetta kohta vuoden, niin ihan jännää kun vihdoin sellaisen saa. Olen rampannut pesulassa pyykillä ( ja tänään taas menen, hohhoijaa ). Sinne on suuntaansa vajaa kilsa. En hirveästi nauti pyykk...

Tämän maalle muuttamisen melkein ainoa huono puoli on se, että pitää raivata rehuja. Lontoossa asuessamme meillä kävi puutarhuri, joten ei tarvinnut panna rikkaa ristiin pihan suhteen. Enkä olisi laittanut muutenkaan, kun ei sattunut olemaan oma piha. Toista se on täällä. Ainoa autuus on, että piha on tehty helpoksi: se on täynnä kiviä. Sellaisia liuskemaisia kiviä ( slate chippings ), en tiedä niiden suomenkielistä nimeä enkä jaksa googlettaa, sori ( eikun ei sori, täällä en saatana pyytele anteeksi ). Reunamilla kuitenkin yrittää jotain heinää kasvaa, varmaan naapurin pihalta karanneita ( naapurin piha on viidakko, koska naapuri käyttää asuntoa lähinnä kesäasuntona ja siinä oli talvella putkivuotokin, joten se on sisältä rempassa joka ei etene ikinä ). Maanantaina kitkin koko saatanan pihan eli siis reunamat, koska siisteyttä ja harmoniaa rakastava mieleni ei enää kestänyt moista kasvustoa ( ja olin niin väsynyt viikonlopun tappoliikuntasysteemien jäljiltä, että tarvitsin lepopäivän ...

Tuli tauko, koska oli ( on edelleen ) liikaa ideoita. Kun on liikaa ideoita tapahtuu sellaista, etten toteuta niistä yhtäkään. Toisin sanoen ei tapahdu mitään. Eräs ideani on, että perustan uuden blogin, koska tämä nykyinen ei oikein sovi uuteen tyyliini. Sitten mietin, että olen perustanut tässä elämäni aikana noin 78361 blogia enkä edes muista kaikkien niiden nimiä, joten haluanko taas kuopata yhden blogin ja perustaa uuden ja unohtaa lopulta molemmat? Minulla ei ole dementiaa, by the way. On vain ( ollut ) liikaa blogeja. Joten. Päätin, että vaihdan tämän blogin nimen ja kuvauksen ja jatkan likaiselta pöydältä. Ja mikä on uuden likaisen blogini pointti? Se on tarve kirjoittaa, avautua, purkautua, perata ideoita, harrastaa. Käyn vuorilla lähes päivittäin ja siellä alkaa ajatus lentää usein niin korkealle, että alan epäillä syöneeni sieniä tai olemaan syömättä lääkkeeni. Lisäksi (t ämä on pahin ) keittiöremontti alkaa ( jos alkaa ) parin viikon kuluttua ja taidan tarvita avautumiskan...