Täällä en pyytele anteeksi

Paratiisiin viidessä minuutissa, niin lähellä olen. Minulla on toistaiseksi menopaluu. Lempipaikka: Hautausmaat

Olen jonkin aikaa salaisesti kyttäillyt Pieni Lintu -blogin luotsaamaa Makrotex-haastetta . Nyt päätin vihdoin itsekin osallistua. Tykkään kuvahaasteista ja juuri nyt kaipaan sellaisia tuomaan iloa ja pientä puuhastelua elämääni ( heti tunnustan, että nämä kuvat ovat noin vuoden vanhoja, mutta jatkossa pyrin ottamaan kuvat haastetta varten ). Nyt aiheena on karkki. Tässä oikein ylellinen ja kuvauksellinen nami, joka jo vuosi sitten oli melko monta vuotta vanha. En enää muista, mistä se tarttui mukaani ( varmaan jostain hotellin aulanamikiposta ), mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut syömään sitä, joten käytän sitä silloin tällöin kuvausrekvisiittana. Nythän namukka on jo varmaan homeessa ( en edes tarkalleen tiedä missä se on, pitäisi kaivaa se esille jostain kivenkolosta ).

Olen jo jonkin aikaa pannut merkille, että karvanlähtöni on runsaampaa kuin tavallisesti. Ihmiseltähän ( toki yksilöllistä on tämäkin ) irtoaa lähes sata hiusta päivittäin päästä. En ole koskaan tullut laskeneeksi tarkkaa määrää omalla kohdallani ( oletko sinä? ), mutta viime aikoina (tarkoittaa reilun puolen vuoden ajan ) irtohiuksia tuntuu löytyvän joka paikasta ja niitä jää käteenkin, kun hiplaa hiuksia ( minulla on tapana esim. lukiessani pyöritellä hiustuppoa sormen ympärille. Ei tämä puhde mielestäni aiemmin aiheuttanut tällaista määrää karvasatoa ). Googletus tuo paljon tietoutta naisten hiustenlähdöstä. Koska karvaa on melko runsaasti yhä edelleen päässä ja uuttakin näyttäisi pukkaavan, hiukset kasvavat pituutta edelleen eikä ole sukurasitetta kaljuuntua, niin en koe aiheelliseksi vielä hyppiä seinille. Menin kuitenkin eilen pilleripuotiin tutkimaan olisiko jotain kivoja nappeja, joita voisin vedellä ja tuntea tekeväni itselleni jotain hyvää. En käytä mitään lisäravinteit...

 Joskus käy päänupissa niin kova meteli, ettei tahdo kuulla itseään. Tai ehkä se olenkin juuri minä, minät. Tämä työ on vanha, mutta olen hieman muokannut sitä enkä muista osallistuneeni sillä koskaan aiemmin Luovaan lauantaihin , jonka haaste on nyt METELI.

Sain vihdoin eilen aikaiseksi uusia Kew-vuosikorttini. Se umpeutui elokuun ensimmäinen enkä ole sen jälkeen puistossa käynyt. Taisi olla kesäkuuta, kun viimeksi sinne pääsin - tässä kun oli suomireissukin välissä ja patikat sun muut. Kew on vihreä keitaani ja minulle tosi tärkeä. Ramppaan siellä melko usein: joskus vain oikaisen sen läpi ollessani lenkillä tai muuta vastaavaa, toisinaan hengailen siellä ja tutkin kasveja ja paikkoja. Kew elää ja muuttuu jatkuvasti. Toiset kasvit kukkivat kun toiset eivät, koko ajan on jotain käynnissä. Kew:ssa sijaitsee maailman suurin viktoriaaninen kasvihuone, Temperature House. Se oli remontissa about viisi vuotta ja avautui toukokuussa uudelleen yleisölle. Leaf Spirit, veistänyt Simon Gudgeon . Versoa voi syksylläkin. Kew:ssa yhdistyy luonto ja taide. Kasvit itsessäänkin ovat usein kuin taideteoksia. Kuvassa vessarakennus. Lempikasvihuoneeni on Princess of Wales Conservatory. Siellä järjestetään vuosittain orkidea-f...