Täällä en pyytele anteeksi

Voit leikata kuvani lehdestä. Vaikka koko elämäni. Tässä juon shampanjaa, tässä on Alexander Suuri Rakkauteni. Viimeistä kuvaa en näytä, sillä siinä kuoreni on hajonnut. Naamion takana asuvan ihmisen ei koskaan pitänyt tulla nähdyksi. Hän oli se, jota suojelin. Suojelin niin kovasti, että kadotin hänet. Ääriviivani ovat venyneet enkä tiedä olenko kivi, sakset vai paperi. Kuka tulee tänään ulos? Hello, oletko se sinä Britney Spears? Vai sekoitanko sinut Whitney Houstoniin? Tuijotan viiltojälkiä ranteissani. Kuka ne on tehnyt? Säikähdän, yritän nousta juostakseni karkuun, mutta mikään minussa ei liiku. Lepositeet kuiskivat hyvää yötä. HYVÄÄ YÖTÄ huudan ja liu’un pois. Toivottavasti lopullisesti. Viikon 49 krapusanat ovat sekoittaa, lehti ja leikata. Säännöt ja lisää krapuja pääset katsomaan Susun ja Caran blogeista.

Pilvet ovat alkaneet kerääntyä, ne piilottavat pian taivaan näkyvistä. Ne kadottavat taivaan jättäen jäljelle vain mustaa, yön joka ei enää vaihdu päiväksi. Rakas taivaan isä, annan minun ojentaa siipeni ja lentää vapauteen. En jaksa enää istua vankilassa, jonka rajat sinä olet piirtänyt. Lukea sanoja, joita en ymmärrä. Kitua elämässä, joka on minulle vieras. Isä, olen surullinen ja vain sinä voit irrottaa kahleeni. Ei kai rakkauden kuulu kahlita, vaan vapauttaa? Sinä olet itse saatana, maailmanlopun messias! Sinä voit kahlita minut, mutta mieltäni et koskaan. Sillä se on jo kaukana, liihotteli ulos kryptan ikkunasta ja nyt se polttaa siltoja jäljessään. Viikon 30 krapusanat: surullinen, musta isä . Lue lisää krapu-haasteesta SusuPetalin tai Caran blogista. Siellä myös linkit toisten osallistujien kirjoituksiin. kannattaa tutustua haasteeseen, se on ihana ja luovuuteen kutkuttava! *** Tämä minun krapuni perustuu jälleen väljästi tositapahtumiin. Kuinka väljästi, sitä...

Once I was a Queen and you do not want to mess with The Queen. Luova lauantai: Häivähdyksiä edellisestä elämästä

Pakastimeen on muodostunut lunta. En tiedä, milloin se on tapahtunut, sillä en ennen tätä päivää ole avannut sitä pitkään aikaan. Siitä saattaa olla puolikin vuotta, en varsinaisesti tarvitse pakastinta. Se on jo vanha pakastin enkä muista sulattaneeni sitä koskaan. Mutta nyt on tullut oikea hetki. En tiedä paljon minulla on aikaa kulkea tässä maailmassa, ei sellaista kukaan ennalta tiedä – minä jos joku sen tiedän. Silitän Antin jäistä poskea ja päätän jättää kannen auki. Pakkaan matkalaukun, irrotan pistokkeen seinästä. Kevyenä kuin höyhen astun ulos lämpimään valoon. Jätän oven auki, haluan kaikkien lopultakin näkevän, etten ole se millaiseksi minua luulivat. Idiootit. Huomasin SusuPetalin blogissa superkiinnostavan haasteen ja se aiheutti minussa mahtavan inspiraatiopyörteen, jollaista en ole aikoihin kokenut. Kyseessä on ns. Krapu-haaste. Krapu on kirjoitus, jossa otsikko mukaan lukien on tasan sata sanaa. Haaste ilmeisesti järjestetään viikoittain ja tämän viikon sanat, j...

Valkoisen kuutamon viattomuus valaisee yksinäiset lepääjät. Viaton? Well, think twice. Valkoinen kurittaja repii maan kappaleiksi, raastaa leposijat auki, tekee kummituksista kodittomia. Hiljaisuuden tuolla puolen kurittaja jäädyttää niin elävät kuin kuolleet, niin maassa kuin taivaassa. Luova lauantai - Valkoinen kurittaja

 Joskus käy päänupissa niin kova meteli, ettei tahdo kuulla itseään. Tai ehkä se olenkin juuri minä, minät. Tämä työ on vanha, mutta olen hieman muokannut sitä enkä muista osallistuneeni sillä koskaan aiemmin Luovaan lauantaihin , jonka haaste on nyt METELI.

Kukat eivät kuki öisin. Ne menevät nuppuun odottamaan uutta aamua. Well, think again. Fox Daisy Giraffazalea Luova lauantai : Yön hämärässä

Minun ja blogini eteen kasvoi muuri heti alkuunsa. Jostain syystä kirjoista bloggaaminen on helppoa, mutta muunlaisesta olen nähtävästi vieraantunut kovista haluistani huolimatta.  Luova Lauantai ( aiheena nyt Hetki ) saa toimia aktiivimallina aloittaessani uudelleen turhanpäiväiset lätinäni, joita minulla itselläni on ikävä - tuskin muilla. Mutta jotain tai kaiken voi tehdä itsensä tähden. Tässä maaginen hetkeni