Laattailua Milton Keynesissa ja Rammstein

Tulipas pitkä blogitauko, vaan nyt on reissu kuljettu ja kotiin palattu. Oli hieman shokkeeraavaa palata maanantaina harmaasta alle kahdenkymmenen asteen säästä liki kolmenkymmenen asteen paisteeseen.

Eilen asteita olikin jo yli 30 ja huomiselle on luvattu 37. Vaikka pidän lämpimästä, niin suuri kosteusprosentti ja noin korkea lämpötila alkavat olla minullekin hiukan liikaa. Mutta säät on mitä on, eivät ne valittamalla muutu.

Kontrasti on silti suuri, sillä Järvillä asteet pyörivät kahdenkymmenen hujakoilla, usein hieman alempana. Periaatteessa siis ihan hyvät patikkasäät. Muutamana päivänä tosin esteri esitteli hanuriaan sen verran anteliaasti, että sai kulkea litimärkänä. Mutta sellaista se on – siihenkin tottuu.

***

Poliisi pamputtaa, jos liian lähelle menee.

Reissun alku perjantaina (5.7.) oli kuitenkin aurinkoinen ja hottis. Ensimmäinen etappimme oli Milton Keynes, jossa Rammstein keikkaili lauantaina. Heitimme matkapäivänä lenkin pääministerin maaseutuasunnon eli Chequersin tuntumassa. Olin lähtenyt matkaan tyhjällä vatsalla (tai no, oli sinne kahvia kaatunut noin pannullinen), koska aamusyöminen on minulle vaikeaa. VIRHE.

Theresa peltotöissä? Seuraavaksi kyntämään pääsee Boris, dear Lord help us all.

Jaksoin kyllä lenkin ihan hyvin, mutta olo alkoi vaivihkaa huonota. Olisi pitänyt tajuta merkit: vesi ei enää imeytynyt, vaan jäi vatsaan makaamaan. Tyhmänä vielä join lisää, mikä pahensi oloa. Olisi pitänyt saada suolaa heti, kun alkoi tuntua ettei neste imeydy. Suolaa (sipsien muodossa) sain lopulta liian myöhään eli tilanne oli jo niin paha, että aloin oksentaa kaiken veden ulos. Siinä menikin sitten loppupäivä ja ilta.

Möö, tie poikki!


Mitä me tästä opimme? Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, emme mitään haha. No ehkä kuitenkin opin, että ei enää edes puolirankkoja lenkkejä ilman aamupalaa ja mukaan aina muutama suolapähkinä varuiksi.

Coombe Hill Monument, Buckinghamshire

Millainen on Milton Keynes? Betoniviidakko, joka on survottu täyteen parkkipaikkoja jotka retkottavat tyhjillään. Keskustaa hallitsee pari suurta kauppakeskusta, joissa on suunnilleen samat ketjupuodit kuin muissakin kauppakeskuksissa. Jokseenkin persoonaton paikka, missä en haluaisi mistään hinnasta asua.

Tähän installaatioon/patsaisiin ihastuin, kauneinta Milton Keynesissä.

Rammsteinin takia tekisin tietenkin (melkein) mitä tahansa. Rammstein veti mahtavan keikan ja show'n, jota säilön sydämessäni vielä pitkään. Otin vain muutaman kuvan ja lyhyen videon, koska halusin nauttia keikasta läsnäolevana joraillen enkä suodattaa arvokasta kokemusta kameran läpi.

Uuh, Till Lindemann <3

Ihan oli itku tulla, kun niin liikutuin. Tunsin olevani omieni joukossa myös yleisössä ihanan hevikansan (enkä nyt tarkoita hedelmä-vihannes-kansaa, hoho) keskellä.




Plussaa myös siitä, että stadionille asti vei kävely- ja pyörätiet eli ei tarvinnut motareiden varsilla keikkua. Kävelimme mennen tullen. Oli muuten jokseenkin idyllistä kävellä keskellä yötä: enpä olekaan aikoihin harjoittanut yökävelyitä (johtuen kaiketi siitä, että nukun nykyään öisin)!

Comments

  1. Voi ei. Jo otsikosta ajattelin, että ei kai tää tarkoita sitä, mitä ekana tuli mieleen, ja kyllähän se tarkoitti. :-( Onneksi kuitenkin jäi ilmeisesti vain siihen yhteen päivään.

    Juu sama juttu on mulla, että liika on liikaa, lämmössäkin. Kovakin lämpö menee kyllä, jos pääsee yöksi ilmastoituun huoneeseen, mutta jos ei niin, sitten alkaa tökkiä. Odottelenkin tässä, että pääsisin Suomesta kohta Intian viileyteen. :-D

    Kiitos nauruista! (hevikansa) :-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, toivuin aika nopsaan eli meni vain ilta pilalle. Meidän piti mennä syömään buffettiin, mutta se jäi sitten väliin. Aamulla olin jo normi kunnossa :D

      Haha, Intian viileyteen :D Mutta joo, ilmastointi olisi kiva yllätys. Nyt on pakko osanoa, että onneksi huomenna lämpötila laskee täällä normaalimmaksi eli kahteenkymmeneenviiteen. Tänään täällä saattaa mennä lämpöennätyksiä rikki.

      Delete
  2. Oli niin huumorilla kirjoitettu postaus, etten edes alkanut sääliä sinua :D Onneksi toivuit nopeasti.
    Mukavat patikointimaisemat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun minulle käy noin. Pitäisi jo ottaa opiksi :D Sillä hetkellä oli kauheaa, mutta nyt sille voi jo nauraa :)

      Delete
  3. Miksi se aamusyöminen onkaan niin vaikeaa! Sama juttu täällä :(
    Suolapähkinät ovat kova sana, samoin Rammstein!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Aamulla ei vain tee mieli ruokaa, sen sijaan tekee mieli kahvia - paljon kahvia! Niin paljon, ettei jaksa syödä. Patikoidessa, kun on pakko vetää aamiainen, vähenee kahvinjuontinikin todella paljon. En juo reissuissa kuin kupillisen tai kaksi aamiaisella. Päivisin en juo yleensä ikinä kahvia, se kuuluu vain aamuun.


      Suolapähkinät on oivat pika-apu, jos eivät nesteet imeydy, Rammstein taas parantaa pääkopan hetkeksi, haha :D

      Delete

Post a Comment

Kivoihin kommentteihin vastaan, ikävät lähetän Helvettiin ja niihin vastaa jos jaksaa Saatana.