Mihin ovat oravat kadonneet?

Menin eilen Seurasaaseen vahingossa. Lähdin aamukävelylle Meilahteen ja aikani Meikun Kallioilla keikuttuani ajauduin Seurasaaseen. Mietin ettei sunnuntai ole erakolle paras vierailupäivä, mutta koska olin sen verran aikaisin liikkeellä, ajattelin koittaa onneani.

Ihmisiä oli, mutta ei riesaksi asti. Riesaksi niitä tuli vasta kun lähdin, joten ajoitus oli mitä mainioin. En ole käynyt Seuriksessa ainakaan viiteentoista vuoteen, mutta paikka on minulle erittäin tuttu ja rakas lapsuuden ajoilta.

Ja kyllähän se edelleen tunnistettava oli, vaikka mielestäni sinne oli tullut lisää rakennuksia. Osa alueesta (jotkin pienet pihapiirit vain) oli jopa aidattu ja niihin olisi pitänyt olla lippu tai museokortti. Ei ollut, mutta kyllä siellä riitti pällisteltävää muutenkin. Onnistuin tuhraamaan tähän "aamulenkkiini" koko päivän. Onneksi ei tarvitse kello kädessä kulkea!

 Karunan vanha kirkko: sisään joko lipulla tai museokortilla maksutta.

Tämä vanha puhelinkoppi oli ennen Seurasaaren sillan lähettyvillä. Nyt se oli siirretty keskemmälle saarta. Mielestäni alueelle on tullut lisää rakennuksia, mutta on toki mahdollista että muistan väärin.

Lapuuden ajoilta mieleenpainuvin asia oli kesyt oravat, jotka hakivat pähkinät suoraan kädestä. Noita oravia oli vielä viitisentoista vuotta sitten, mutta eilen en nähnyt ainuttakaan. Siis mihin ovat oravat menneet?! Järkyttävä joukkokatoaminen on tapahtunut.

Lempialueeni: yllä olevan kuvan "kaksoislampi", sen välistä pääsee kulkemaan jos tietää mitä tekee. Moni ei tainnut tietää, koska olin ainoa joka siellä rämpi. Tai sitten monia ei kiinnosta puskissa rymysteeraaminen.

Lampien rannalla on tämä ihana talo, jonka pihapiirissä tykkäsin vain olla ja antaa ajatusten viedä.

Postauksen kuvat on valinnut lahoamispisteessä oleva kannettavani, joka lataa kuvia varsin valikoivasti. En tiedä, mikä tässä on vialla eikä kiinnosta: kunhan kestäisi tämän reissun.

Seurasaaren sivuilta voi lukea lisää alueesta ja sen rakennuksista. Kannattaa katsoa se intro, joka alkaa pyöriä kun sivulle menee. Se on aivan ihana, ihan herkistyin sitä katsellessa. Seurasaari on Helsingin helmi!

Comments

  1. Kannattaa käydä Oulusa Intiön hautuumaalla. Siellä on oravia ainaki! :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hautausmaat on kyllä yleisesti hienoja paikkoja - sekä oravilla että ilman! :D

      Delete
  2. Siis mitä, ei oravia??? Nehän ennen hyökkäsivät heti kimppuun,kun astui sillalta saarelle.

    Omasta visiitistä Seurasaareen on varmaan myös jotain 15 vuotta, aika tutun näköistä siellä näyttää edelleen olevan, kun kuviasi katsoo.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei oravan osuu osunut eteeni! Ja ennen muinoin tosiaan hyvä että ehti jalan saada saarelle, niin oli vähintään pari kimpussa!

      Missähän välissä ovat kadonneet? Silloin viitisentoista vuotta sitten niitä nimittäin vielä oli. Täytyy varmaan selvittää tämä mysteeri jotenkin.

      Aika lailla muuten on saaressa samanlaista eli tuttuja polkuja osasi kulkea jne. Mutta silti se tuntui osin uudelta. Valitettavasti niistä "uusista" rakennuksista en saanut laitettua kuvia, koska kone ei halunnut niitä ottaa vastaan :D Tunnelma ja idylli oli kyllä sama edelleen <3

      Delete
  3. Olipa kiva päästä kanssasi kurkistamaan Seurasaareen, jossa olen itse käynyt varmaan 26 vuotta sitten. Asuin nimittäin Helsingissä 1994-95. Vai ovat oravat kadonneet, onpa todella mystistä! Kuka nyt kertoisi, mikä niille on tullut? Se on positiivista, että aamukävelyyn voi käyttää vaikka koko päivän :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulle nämä Helsingin huudit on tuttuja lapsuudesta ja muutenkin. Jostain syystä Seuriksessa käyminen kuitenkin jäi vähiin aikuistuttuani. Enpä tiennytkään, että olet käynyt Helsingissä asumassa!

      Aamukävelyt, jotka kestää koko päivän, ovat parhautta. Mahtavaa, kun voi :D

      Delete
  4. Paljon on mullakin kulunut aikaa Seuraasaaressa käynnistä, ja minunkin viime käynnilläni siellä oli vielä oravia. Mihinkähän ovat mahtaneet kadota?!

    Ihana kooste Seurasaaresta! <3 Pitäisi käydä siellä joskus taas itsekin, mutta taidan valikoida jonkin synkän ja myrskyisen päivän, jolloin ihmisistä ei ole vaaraa. ;-D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Käy ihmeessä Seuriksessa ja nyt kun koulut alkaa, niin luulen että siellä saa olla kyllä rauhassa mikä tahansa arkipäivä. Sunnuntai ei ollut paras mahdollinen päivä visiitille, mutta ei se nyt niin paha ollut kuin pelkäsin. Jotenkin se saari imaisee ihmiset ja aika rauhassa saa olla.

      Kannattaa varata paljon aikaa, jos on vähänkin sellainen luuhaaja ja idyllin imeskelijä <3

      Delete
  5. Seurasaari on mullekin lapsuuden leikkipaikka, asuttiin ihan lähellä, ja aikuisena muutin taas lähelle. Hyviä muistoja on paljon tuosta paikasta, ja viime kerralla taisin olla joitakin vuosia sitten, kun olin kesällä Suomessa, mutta nythän en ole aika moneen vuoteen ollut Suomessa kesällä., SIlloin oli muutama orava, ja tulivat hakemaan maapähkinöitä kädestä. Minneköhän ovat kurret kadonneet....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Seurasaari taitaa olla lähes kaikille siellä päin Stadia asuneille tuttu ja rakas. Minä kävin siellä usein tätini kanssa: ovat lähes parhaita lapsuusmuistojani ne. <3

      Toivottavasti sinäkin pääset pian Suomeen. <3 Sinullakin edellisestä kerrasta noin paljon aikaa jo.

      Delete
  6. Upeita kuvia Seurasaaresta. En ole minäkään siellä vuosiin käynyt.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Kannattaa käydä, se on aivan ihastuttava mesta viettää päivä!

      Delete
  7. Aina on yhtä mahtavaa pitkän ajan päästä palata lapsuuden maisemiin. Etenkin, kun muistot ovat hyviä. Hienot kuvat kannettavasi onkin "valinnut". Kyllä näillä pääsee Seurasaaren fiilikseen.
    Tuolla, kuten monessa muussakin kohteessa pitäisi tosiaan vierailla anivarhain. Joskus, vaikka olisi mitä ihanaa kuvattavaa ei viitsi, kun kuviin tulisi mukaan sivullisia.
    Mukavaa loman jatkoa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Seurasaari on tosiaan minulle hyvien ja rakkaiden muistojen paikka <3 Hieman useammin voisin kyllä siellä vierailla. Nyt en malttanut joka koloa edes tutkia, kun halusin kiertää saaren rantoja pitkin. Pitäisi sinne keskiosiin mennä sitten seuraavalla kerralla fiilistelemään.

      Minäkään en oikein välitä ihmisistä kuvissa, pilaavat maiseman :D

      Delete
  8. Olihan kivaa katsella Seurasaarikuviasi. Hämärä mielikuva paikasta minullakin edelleen mielessäni on, mutta siitä viime reissusta oli kesällä 32 vuotta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulen, että Seuris on muuttunut jonkin verran kolmessakymmenessä vuodessa, vaikka paikan kyllä edelleen tunnistaa samaksi :D

      Delete

Post a Comment

Kivoihin kommentteihin vastaan, ikävät lähetän Helvettiin ja niihin vastaa jos jaksaa Saatana.