Kotiutumiskuuluminen

 

Mahtava tunne, kun olo alkaa olla tervehtynyt. Pääsin kai aika helpolla Koronani kanssa, vaikka toisaalta olin kyllä aika huonovointinen mutta ignorasin kaikki oireet. Mikä mainio tapa sairastaa: kuvitella olevansa ”terve”!

 

Olen lenkkeillyt paljon tuossa lähikukkulalla, joka on nimeltään Walla Crag (vain 379 m), josta kaikki nämä kuvat (eivät tosi samalta päivältä). Sinne voi kulkea useita eri reittejä. Itse testailen nyt koronan takia aina samaa nousua, mutta alas tulen milloin mitäkin reittiä.

Pidän lenkit maltillisen pituisina eli noin kymmenessä kilsassa. Vasta kun hengitysoireet ovat täysin poissa, siirryn korkeammille kukkuloille. Hengitysvaikeuksia esiintyy enää lähinnä jyrkissä nousuissa eli ensi viikolla lienen siinä kunnossa, että voi alkaa revitellä kunnolla.

Muuten kotiutuminen on sujunut hyvin. Kämppä on vielä jokseenkin kaaos. Huomenna tulee patja (hankkiuduimme edellisestä eroon), niin pääsemme vihdoin nukkumaan sänkyyn (joka on vielä osina). Nyt olemme nukkuneet olkkarin lattialla retkipatjoilla.

Kauhea turistirysähän tämä on, mutta onneksi ihmisiä pääsee karkuun vuorille. Mutta tuo keskusta on kyllä aina melko täyteen ammuttu kesäaikaan (ei tosin mitään verrattuna Lontooseen). Talvella on sitten mukavan kuollutta: on kokemusta, sillä olemme käyneet täällä ei-turistiaikanakin.

Meidän kämppämme sijaitsee keskustan laitamalla suojaisassa umpikujassa: sijainti on täydellinen! Naapurimme on ihana seniori-lady, joka on auttanut meitä paljon mm. roska- ja kierrätyskäytännöissä.

Koska iso osa näistä asunnoista on henkilöiden loma- tai kakkosasuntoja, täällä ei ole usein juuri ketään paikalla. Vain muutama naapuri-ladyn lisäksi asuu ympäri vuoden näissä taloissa (ovat paritaloja, joita on kuusi eli tämä kahdentoista huoneiston taloyhtiö).

Tänään on markkinapäivä kylillä. Katson juuri webcamista, kun katokset on aseteltu ja tuotteita roudataan paikalle. Kätevä tuo keskustan webcam, kun voi aina tarkistaa kyläraitin tilanteen.


En aio tehdä tästä pelkkää patikkablogia, vaan jatkossa tungen tänne muitakin asioita. Nyt koin pakottavaa tarvetta esitellä nämä kuvankauniit toipilashuudini!

Comments

  1. No on sinulla kyllä nyt aivan uskomattoman upeat lenkkimaisemat! Huh! Kiva kun jaoit näitä, vaikka aiotkin jakaa myös muuta jatkossa. On myös tosi kätevä tuo teidän kämppänne sijainti ja naapuruston rauhallisuus. Erittäin mainio tapa on sairastaa korona niin, ettei edes ehdi tajuta olevansa sairas, oireista huolimatta :) Ja kun hengitysvaikeuksiakin on enää jyrkissä nousuissa, niin hyvältä näyttää. Pääset nautiskelemaan aina vain paremmista lenkeistä siellä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, ei ole valittamista näissä lenkkimaisemissa :D Vastaavia kuvia varmasti ängen tänne jatkossakin, mutta en halua että blogini muuttuu miksikään patikka- saati urheilublogiksi tai muuksi yhden aiheen blogiksi. Minulla on jo yhden aiheen blogi ja se on tietty rakas kirjablogini :D

      Korona ja oireet olivat kyllä saatanasta näin jälkikäteen ajatellen. Sinänsä onni, etten tajunnut minulla sitä olevan ja leikin tervettä, niin sen kesti paremmin :D Toivottavasti näistä jälkioireista eli hengästymisistä ei tarvitse enää kauan “nauttia”!

      Delete
  2. Mahtavat lenkkeilymaastot! Tuskin kuitenkaan tungosta reiteillä.
    Mukavaa lukea, että olette kotiutuneet hyvin uuteen paikkaan ja sekin hyvä tietenkin, ettei korona sinua isommasti riepotellut.
    Minä en edelleenkään ole sitä sairastanut ja hyvä niin. Mukavaa syksyä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentistasi ja anteeksi superpitkä viive vastaamisessa! Elämä on ollut melko lailla poikkeustilassa, niin jäi blogikin hunningolle. Nyt olen Suomessa eli terkut täältä! :D

      Delete

Post a Comment

Kiitos paljon kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi hieman kestää.