Pakastinarkku
Pakastimeen on muodostunut lunta. En tiedä, milloin se on tapahtunut, sillä en ennen tätä päivää ole avannut sitä pitkään aikaan. Siitä saattaa olla puolikin vuotta, en varsinaisesti tarvitse pakastinta. Se on jo vanha pakastin enkä muista sulattaneeni sitä koskaan. Mutta nyt on tullut oikea hetki. En tiedä paljon minulla on aikaa kulkea tässä maailmassa, ei sellaista kukaan ennalta tiedä – minä jos joku sen tiedän. Silitän Antin jäistä poskea ja päätän jättää kannen auki. Pakkaan matkalaukun, irrotan pistokkeen seinästä. Kevyenä kuin höyhen astun ulos lämpimään valoon. Jätän oven auki, haluan kaikkien lopultakin näkevän, etten ole se millaiseksi minua luulivat. Idiootit.
Huomasin SusuPetalin blogissa superkiinnostavan haasteen ja se aiheutti minussa mahtavan inspiraatiopyörteen, jollaista en ole aikoihin kokenut.
Kyseessä on ns. Krapu-haaste. Krapu on kirjoitus, jossa otsikko mukaan lukien on tasan sata sanaa. Haaste ilmeisesti järjestetään viikoittain ja tämän viikon sanat, joiden tulee jossain muodossa tekstissä esiintyä ovat lumi, päivä, aika.
Huomasin SusuPetalin blogissa superkiinnostavan haasteen ja se aiheutti minussa mahtavan inspiraatiopyörteen, jollaista en ole aikoihin kokenut.
Kyseessä on ns. Krapu-haaste. Krapu on kirjoitus, jossa otsikko mukaan lukien on tasan sata sanaa. Haaste ilmeisesti järjestetään viikoittain ja tämän viikon sanat, joiden tulee jossain muodossa tekstissä esiintyä ovat lumi, päivä, aika.
Olipa tarina - sait sanattomaksi.
ReplyDeleteJopa minut ;)
Kiitos kun tulit lukemaan ja kommentoit, oli mielettömän inspiroiva haaste! :))
DeleteJess, pakastavan hyytävä tarina, tämä upposi minuun kuin kuuma veitsi jäähän!
ReplyDeleteIhanaa, kun lähdit mukaan haasteeseen. Tulee ihan mieleen bloggaamisen alkuajat, kun porukka osallistui innokkaina kaikenlaisiin haasteisiin.
Ja juu, haaste järjestetään viikoittain, jooten seuraavia sanoja odotellessa!
En tajua, miten en ole tätä haastetta aiemmin huomannut. Ehkä ei ole tuntosarvet olleet ojossa. Tykkään haasteista ja niissä on sekin jännä puoli, kun pääsee aina tsekkaamaan mitä muut ovat samoista aiheista keksineet.
DeleteOlen nyt ihan innoissani, ehkä menee hiukan liian lujaa. On vaikea keskittyä välillä, vaikka haluaisi!
Oooh...huikea tarina. Tämä vaatii todellakin mahtavan inspiraatiopyörteen.
ReplyDeleteTragikoominen loppu, sai jo nauramanaan. Toivottavasti ei pakastetta sulattaessa, löydy jäistä poskea. Upeaa...
Kiitokset! Ihana kuulla, että pidit ja naurattikin. :))
DeleteVauh, tarinasi ei jätä kylmäksi, hyvä!
ReplyDeleteKiitos, avoin ovi lämmittää - myös sen pakastimen! :D
DeleteHuikea tarina ja kuva. Muuten, eikö tämä Google -kommentointimahdollisuus ole juuri loppumassa kun Google poistaa nämä Google.tilit`?`
ReplyDeleteKiitos! :)
DeleteEivät Google-tilit poistu, vaan Google+ -tilit, mikäli olen ymmärtänyt oikein. Google ja Bloggerhan ovat yhteydessä toisiinsa. Google+ taas on se erillinen sivu, joka kai yritti taannoin kilpailla Facebookin kanssa, mutta Google+:n suosio jäi aika vaisuksi. Minulla oli joskus Google+ mutta dellasin sen jo alkuunsa, kun en tykännyt siitä.
Sinunkin profiilisi vie nimenmaan Bloggerin profiilisivulle eikä sinne GooglePlussaan. Ymmärtäisin siis, että mikään muu ei nyt muutu paitsi se, että Google+ -kommentointi ei onnistu jatkossa (eikä vissiin enää nytkään, ainakin se vaihtoehto on poistunut tuosta kommenttivalikosta).
Näin minäkin olen ymmärtänyt ja itsellä ainakin on niin kommentointi muiden blogeihin, oma blogi Bloggerissa ym. Googlen palvelut toimineet, vaikka lopetin Google+ -tilin itse jo aikaa sitten, kun totesin ettei sillä ole mitään käyttöä.
DeleteKävin tässä yhtenä päivänä katsomassakin, onko se tili jossain jemmassa piileskelemässä, mutta ei sitä enää ollut käytettävissä.
Kiehtova, jännittävä tarina! Lisää tällaisia, tulen varmasti lukemaan.
ReplyDeleteKiitokset, tarkoitus on osallistua useamminkin. :)
Deletearkiselta tuntuvasta asiasta alkanut tarina saikin yllättävän käänteen. onnistuit tarjoamaan ajatuksia herättävän lukukokemuksen, kiitos siitä Elegia
ReplyDeleteKiitos paljon, Ilona!
DeleteHienosti pakastimen ympärille kiedottu tarina :)
ReplyDeleteKiitokset!
DeleteVastasin sinulle jo aiemmin, mutta kommentti katosi, argh! Mutta siis ihana kuulla, että joku muistaa/tunnistaa minut vanhoilta blogiajoilta. Nimi tietenkin on sama ja kirjablogi olemassa edelleen, joten ei vaadi suurta salapoliisityötä. Meininki oli tosiaan toisenlainen silloin muinoin, omalla tavallaan on jopa ehkä hieman ikävä sitä. Mutta asiat muuttuvat. :)
ReplyDeleteKävin kurkkaamassa blogiasi, ainakaan suorilta käsin en osaa yhdistää sinua keneenkään "vanhaan", mutta ihanaa että löysit tänne ja kommentoit <3