Jäähyväiset Järville


Amblesidella on erityinen paikka sydämessäni, sillä se on ensimmäinen paikka jossa yövyimme vieraillessamme ekan kerran Järvillä. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja rakkaus on vuosien myötä muuttunut helläksi kiintymykseksi.


Kaiken kaikkiaan reissu oli ihan onnistunut epävakaista säistä huolimatta. Teimme jonkinlaisen lenkin tai patikan joka päivä paitsi lähtöpäivänä (perjantaina) ja siirtymäpäivänä (keskiviikko) Keswickistä Amblesideen. Sinäkin päivänä olisi patikan ehtinyt tehdä, mutta päätimme pitää lepopäivän (molempien kropat olivat aika väsyneet jatkuvasta menemisestä) ja kolusimme sen sijaan Amblesidea, kun kerrankin oli aikaa.


Yövyimme Ambleside Salutationissa, jossa on spa (maksuton hotellissa yöpyjille). Yövyimme tällä kertaa spa-sviitissä, jossa oli oma sauna ja terassilla hot tube. Oli aivan mahtavaa päästä vuorilla rämpimisen jälkeen saunaan ja lillumaan lämpimään veteen.


Hyvät olivat löylyt, vaikka tuntui hieman hassulta istua saunomassa huoneen eteisessä lasikopissa. Terassille olisin kaivannut jonkinlaista näkösuojaa, koska ei todellakaan ollut mitään uikkareita mukana. Noh, ovat ihmiset varmaan ennenkin paljasta pintaa nähneet ja jos eivät, niin nyt saattoivat nähdä.


Esterin hanuri oli varsin antelias, joten kolmesta Ambesidesta tekemästämme patikasta kahdella kastuimme likomäriksi: ensimmäisellä heti alkuunsa, toisella vasta vajaan tunnin patikoituamme (siitä syystä ei ole yhtäkään kuvaa kys. patikoilta, mutta ne olen säilönyt mieleni kuvakirjaan). Mutta kolmannen eli viimeisen patikan saimme heittää kuivana (pieni ropsu tuli ja näimme sateenkaaren!) ja jopa aurinko näyttäytyi.


Vaikka erityisesti sateisilla ja sumuisilla patikoilla sitä mietti, että mitäs helvettiä minä oikeastaan täällä teen, niin silti ne kaikki olivat sen arvoisia. En vaihtaisi askeltakaan pois, en edes sitä kun tuuli hakkaa rakeita päälle ja on vaikea edetä, näkyvyys on muutaman metrin. Silti jokin sisällä nauraa ja tieto, että sää helpottaa heti, kun pääsee hieman laskeutumaan, auttaa jaksamaan.

Ja viimeisen lenkin saimme tosiaan tehdä kirkkaassa säässä. Aurinko lämmitti siinä määrin, että piti pipo riisua.


Näitä maisemia katsellessa tekee mieli itkeä kaiken kauneutta.


Kesällä uudestaan!

Comments

  1. Valtavan kauniita paikkoja ja onnistuneita kuvia. <3

    Mulle tuli Lapissa viime kesänä samanlainen tunne sumuisessa ja harmaassa säässä patikoidessani, että onko tässä enää mitään järkeä ja että onkohan mulla kaikki kotona. Mutta toisaalta, harmaa ja sateinen sää tuo jonkinlaisen uuden ulottuvuuden patikointiin. Kai sitä silloin tajuaa, että ihminen on loppujen lopuksi kumminkin luonnon armoilla. Luonto ei paljon kysele, laitettaisiinko tänään sadetta vai paistetta, vaan ihmisen on vain sopeuduttava.

    Sauna patikoinnin jälkeen on kyllä ihan luksusta! Paljut eivät ole koskaan oikein olleet minun juttuni, mutta sopivassa mielentilassa sellainenkin olisi varmaan ihan kiva. Ja jos siihen kylkeen saisi vielä vaikka pari lasia skumppaa, niin avot. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, joka kerta rakastun noihin maisemiin uudelleen <3

      Haha, tuttu tunne tosiaan: minulle tulee monilla patikoilla tuo tunne, ettei tämä ole ”ihmisen hommaa” (esim. jonkin kauhean jyrkän tai hankalalta vaikuttavan kohdan edessä, jolloin korkeanpaikankammo aktivoituu), mutta se menee äkkiä ohi ja wow mikä tunne sen jälkeen on!

      Me saimme viime kesänä patikoida kolmen viikon reissun lähen kokonaan ilman sadetta, joten ei parane valitella tässä muutenkaan. :D Ja totta tosiaan, säät ovat mitä ovat – eipä niille mitään voi, joten jos haluaa patikoida niin ei siinä itkut auta joten parempi nauraa.

      Olen henkeen ja vereen saunaihminen, joten sauna oli todellakin aivan parhautta. Minäkään en jaksa ylettömän kauan vedessä lillua, mutta patikan päätteeksi oli kiva saada vesihieronta :)

      Delete
  2. Todella upean näköistä, ja kuvasi ovat aina niin upeita.
    TUolla on sen verran näkemistä että varmaan sen säänkin antaa anteeksi.
    Sauna.. tuntui varmaan hyvältä patikoinnin jälkeen. Mulla oli sauna Helsingin asunnossa, jota en käyttänyt edes kertaakaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, noissa maisemissa hengailu antaa uskomattoman paljon energiaa ja voimaa <3

      Meilläkin oli sauna Suomessa asuessa ja kerran viikossa saunottiin. Talvella saunoin useamminkin. :)

      Delete
  3. En yhtään ihmettele, että itku tulee maisemia katsoessa, olivat kelit sitten minkälaiset. Sitä tuntee vahvasti elävänsä, kun rakeet hakkaavat päälakea ja tuuli riepottaa kroppaa.

    Ja kesällä uudestaan!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, todellakin tunsi olevansa elossa kaikilla asteillaan :D Havaitsin muuten, että koleassa (ja jopa sateessa) eteneminen on minulle helpompaa, koska kuumuus vie yllättävän paljon voimia. Minullahan oli viime kesänä välillä ongelmia handlata sitä kuumuutta, kun tuntui ettei mikään vesimäärä riittänyt sammuttamaan janoa.

      Delete
  4. Mielettömän kauniit maisemat ja upeat kuvat! Ihan varmasti sauna teki hyvää kaiken patikoimisen ja märän jälkeen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuo järvialue on aivan mahtava keidas ja oli hienoa päästä näkemään sen ensimmäistä kertaa talvi/kevätasussa. Saunominen oli myös eräs kohokohta, koska täällä ei saunaan juuri koskaan pääse. Viimeksi saunoin Suomessa viime vuonna. :)

      Delete
  5. Upeissa maisemissa olette liikkuneet.

    Hyvin puhdistavaa siis henkisestikin koen myrskyssä sateessa liikkumisen.
    Olo on mukavan raukea kun saa asettua reissun jälkeen lämpimään paikkaan ja peseytyä.

    Mukava että näette vilauksen auringostakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Saimme tosiaan säitä koko skaalallisen lumesta ja sateesta aurinkoon :D Näillä muistoilla jaksaa taas jonkin aikaa. :)

      Delete

Post a Comment

Kiitos paljon kommentistasi! Pyrin vastaamaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi hieman kestää.