Täällä en pyytele anteeksi

En ole kuollut, vaikka blogi on ollut hiljainen. Olen nyt Suomessa ( ollut noin viikon ) eli terveiset Helsingistä. Olisi ( minun mielestäni ) kivoja stadikuvia ja -juttuja tarjolla, mutta en pysty lataamaan niitä koneelleni. Pitäisi asentaa kamera uudelleen, mutta en saa sitä nyt tehtyä enkä jaksa vaivata asialla päätäni. Siirtynen pian maaseudulle piilopaikkaani ja puoliskoni saa hoitaa kuva-asiat kuntoon. Mutta sillä aikaa esittelen takapihan ketut. Nämä suloiset karvanaamat asuvat jaetusti meidän ja naapurimme takapihalla. Parhaimmillaan olen nähnyt pihalla kolme kettua samaan aikaan. Siellä ne makoilevat päivät ja öisin lähtevät asioille. Kuvat ovat useilta vuosilta, tuorein niistä juuri ennen Suomeen lähtemistä.  Pure mun korvaa! Lopuksi vielä kettukevennys. Mukavaa tuoretta viikkoa!

Swirral Edge Viime vuonna katselin Helvellyn in huipulta alas Swirral Edgelle ja ajattelin, että minua ei tuosta alas saisi edes kirveellä uhaten. En edes uskaltanut mennä kovin lähelle reunaa, koska kammotti niin kovasti. Ja kuitenkin asetin sen tavoitteeksi seuraavan vuoden reissulle, samoin kuin nousun Helvellynille Striding Edgeä pitkin. Minulla oli vuosi aikaa totutella ajatukseen ja tutustua mm. Youtuben kautta kyseisiin ”harjoihin”. Säiden ollessa melko epävakaat ja ennusteidenkin ollessa varsin epäluotettavia oli epävarmaa pääsemmekö edes heittämään kyseistä patikkaa. Meillä oli vain muutaman päivän "ikkuna" tehdä se, koska yövyimme Glenriddingissä vain kolme yötä. Päiväksi valikoitui lopulta maanantai 15.7. eli viimeinen kokonainen päivämme Glenriddingissä. Ei muuta kuin matkaan. Glenridding in kylä sijaitsee Ullswaterin rannalla. Sieltä lähdimme tallustamaan kukkulalle. Alkuosa lenkistä oli tavanomaista nousua. Komeita maisemia piteli. Vihdoin p...

Olen kuvannut majoituspaikkojamme ja syömisiä , mutta kyllä me siis ihan oikeasti patikoimmekin emmekä vain maanneet ja syöneet. Päivät kuluivat vuorilla, kas tässä todistusaineistoa. Valitsin kuvat vaikuttavimmilta patikoilta paitsi että se reissun haaste (olen maininnut sen tämän postauksen lopussa ) puuttuu: teen siitä erillisen postauksen ja samalla julkistan seuraavan patikoinnin haasteen. Osallistun tällä postauksella myös Makrotex-haasteeseen , jossa aiheena on loma. En ole makailijatyyppiä: kun lähden reissuun, haluan tehdä jotain. Koko ajan. Poikkeuksena Suomi, jossa voin relatakin. Mutta olen ehdottomasti aktiivilomaihminen eikä minua kiinosta missään rannoilla lojuminen. Kuviin on vaikea saada näkyviin todellista jyrkkyyttä, jonka voi kokea vain paikan päällä. Esimerkiksi alla olevan kuvan rinne näyttää mukavan loivalta. Se on kuitenkin niin jyrkkä, ettei polkua ole voinut vetää suorana viivana ylös, vaan se mutkittelee. Kuva alla: Tämä ( White Crag, tunn...