Koirasaari ja viruslinko

Isle of Dogs

 

Ensi perjantaina heti aamulla häivymme Järville. Näillä näkymin reissu ei ehdi peruuntua, vaikka juuri tänään astuivat voimaan jälleen kerran uudet rajoitukset. Rajoitukset koskevat lähinnä parveilua (eli kuinka monta ihmistä saa hengailla yhdessä) eli ei varsinaisesti kosketa minun elämääni mitenkään, koska en parveile enkä tapaa muutenkaan ketään suunnilleen ikinä.

Uudesta lockdownista on tosin jo varoiteltu, koska tartuntamäärät ovat nousseet niin paljon ja jatkavat nousuaan. Tosin nyt testataan muutenkin enemmän, mikä tietysti voi vaikuttaa osaltaan koronapositiivisten tulosten kasvuun. Mutta kyllähän tässä on toinen aalto tulilla. Taitaa tulla ankea talvi.

Mutta enpä mene asioiden edelle, koska nyt ei ole vielä talvi enkä jaksa murehtia etukäteen asioista, joihin en voi vaikuttaa ja joiden kulkua ei vielä kukaan tiedä. Tänne on luvattu muutaman päivän helleaalto, jolloin asteet ovat 30 molemmin puolin. Muutenkin pidemmän ajan sääesnnuste näyttää aika lämpimältä, joten talvi on vasta kaukainen aavistus. Tosin Järvillä on viileämpää ja siellä varmaan syksyäkin on ilmassa jo enemmän.

Säähorinat sikseen ja retkelle. On nimittäin taas poljettu, viikottainen pidempi lenkki tehtiin lauantaina Canary Wharfille ja Isle of Dogsille itäiselle puolelle Lontoota. Kyseessä on niemi, vaikka nimi (Isle of Dogs) antaa muuta ymmärtää.

Canary Wharf, liikaa betonia makuuni, muutenkin liian steriili ja moderni.

Canary Wharfilla on runsaasti toimistorakennuksia, jotka Koronan takia ovat jääneet tyhjilleen ihmisten tehdessä etätöitä. Niemi on autioitunut, monet puodit ovat edelleen kiinni. Pienet kahvilat ja ravintolat ovat pulassa, koska toimistotyöläiset ovat heidän keskeisin – jopa lähes ainoa – asiakasryhmänsä.

Isle of Dogs Glengall Bridgeltä kuvattuna.

 

 

Suurin osa Pepper Streetin puodeista oli kiinni. Osa sulkenut ilmeisesti lopullisesti ovensa, osa on ehkä vain arkisin auki tai sitten ovat konkurssiin matkalla. Sääli.

Saavumme keitaaseen nimeltä Mudchute Park And Farm - kunnon bönde keskellä kaupunkia.

Laamat chillaa. Mudchute Farmilla voi laamojen lisäksi pällistellä muun muassa sikoja, lehmiä, lampaita, aaseja, vuohia jne. Koronan takia alue oli osin suljettu eli kaikkea ei päässyt toljottamaan.

Farmin päärakennus, jossa on kahvila. Sisään oikealta, ulos vasemmalta. Etupihan piknik-tila ei ollut käytössä (koska - ette ikinä arvaa - Korona), joten emme voineetkaan vielä evästää (omat eväät oli mukana).

 Poljimme hetkisen ja päätimme nauttia eväät Thamesin rannalla.

 Tuo kakun näköinen rakennus (kuva alla), jossa on "vohveleita" pystyssä, on O2-areena.

Tässä ollaan siis edelleen Isle of Dogsilla. Päästäkseen Thamesin toiselle puolelle, pitää laskeutua pohjamutiin. Onneksi pohjamudissa on tunneli, niin ei tarvitse oikeasti siellä mudassa kieriä. Greenwich foot tunnel kulkee noin 15 metriä pinnan alapuolella. Sinne siis. En viitsinyt kuvata tunnelissa, koska se on kapea ja muutenkin ahtaanoloinen (kuvaamaan jääminen olisi häirinnyt kaikkien kulkua). Varsinainen viruslinko, ettenkö paremmin sanoisi.

Yllä olevassa kuvassa on tunnelin Greenwichin puoleinen pää eli olemme juuri alittaneet Thamesin. Kapean oviaukon eteen onkin hyvä jäädä näpräämään puhelinta, vai mitä!

Tunnelissa on kehotus käyttää maskia, empiiristen tutkimusteni mukaan maskia käyttivät noin puolet. Pyöräänsä talutti suurin osa, mutta esim. tuo ovensuun blokannut Deliveroo-kuski polki muutaman muun lisäksi. Suurin osa fillarinsa kanssa liikkeellä olleista kuitenkin talutti pyöräänsä.

Isle of Dogsin päädyssä oli hissi rikki, joten siellä sai kantaa fillarin alas. Onneksi Greenwichin päässä toimi hissi, sillä ylös olisi ollut ärsyttävä kantaa pyörää, kun niitä portaita kuitenkin jonkin verran on tarjolla. Minulla oli lisäksi ongelmia maskin kanssa, koska pyöräillessä minun on pakko käyttää rillejä ja ne tietty olivat huurussa koko tunnelimatkan.

Loppuun vielä kiva paatti, jota hieman tuijotettiin ennen kuin poljettiin himaan. Lenkille tuli pituutta noin 55 kilsaa, mikä ei enää nähtävästi tunnu missään.