Samaa safkaa viikosta toiseen

 

Kolme viikkoa on kuljettu ylös ja alas kukkuloita, joita vaatimattomiksi vuoriksi voi myös kutsua. Minulle juuri sopivia ja haastettakin saa reiteistä riippuen. Ja säästä: sää tuo muassaan omat haasteet.

Matkaan lähdimme varhain perjantaiaamuna (18.9.). Ajomatka Järville kestää viitisen tuntia. Heitimme matkan puolivälissä lenkin Peak Districtillä (kuvia Instassani @eleinaw), ettei pylly ihan puudu penkkiin. Siitä sitten jatkoimme ensimmäiseen kohteeseemme eli Buttermereen. Olen Buttiksesta aiemminkin kirjoittanut (pähkinänkuori: ei juuri mitään keskellä ei mitään).

Tämän potauksen kaikki kuvat ovat Buttermerestä tekemiltämme patikoilta. Viivyimme Buttermeressä viikon ja joka päivä patikoitiin.

Korona on muuttanut sen verran käytäntöjä, että aamiaisaika piti varata edellisenä päivänä (otimme kaikille päiville varhaisimman kattauksen), samoin piti täyttää lappu johon rastittaa mitä haluaa. Systeemi ei oikein toiminut, sillä laput tuppasivat mystisesti katoamaan. Joskus ne löytyivät, joskus eivät. Aivan varmasti jätimme laput oikeaoppisesti respaan, joten en tiedä mitä niille tapahtui matkalla keittiöön. Noh, ruokaa silti saatiin.

Ja muuten, herra huoneesta 10 asui edelleen hotellissa! Toki hänen on täytynyt asua jossain muuallakin tässä välissä, koska täällä olivat kaikki majoitusliikkeet useamman kuukauden suljettuna keväisen lockdownin aikaan. Veikkaan, että herra 10 on jonkin sortin professori, joka tekee jotain tutkimusta tai vastaavaa.

Palataan vielä ruokaan. Olen sellainen ihminen, joka voi syödä samaa ruokaa vaikka viikon, tarvittaessa vaikka kuinka kauan. Ja nyt tämä piirre tuli tarpeeseen, sillä vaihtoehtojen puuttuessa todellakin söin täysin samaa sapuskaa aamuin ja illoin koko Buttermeressä viettämämme viikon ajan. Tällä kertaa ei tosin yhtään fine diningia, ainoastaan pubiruokaa.

En myöskään koskaan syö patikoiden aikana. Jotkut pitävät eväshetkiä ja muita taukoja. Me emme pidä. Toki kuvia otetaan (minä otan) ja ihmetellään maisemia, mutta ei mitään istumisia tai muita lepäilyjä harrasteta. Vedetkin imetään suoraan vesipussista (Camelbak, tämä ei ole mainos mutta tästä voi tsekata millainen pussi on kyseessä jos kiinnostaa - aivan pakollinen varuste pitkillä patikoilla mielestäni). Voi kätevästi hörppiä kesken kulkeutumisen. Kaikki 6+ tuntia vaan putkeen jalkojen päällä. Minulla on kyllä repussa varmuuden vuoksi energiapatukka mukana, jos voimat loppuvat: ei tarvinnut kertaakaan sellaiseen turvautua. Miehen piti muutaman kerran.

Tosin erään patikan päätteeksi olin niin loppu, että meinasin oksentaa. Omituista, koska en huomannut liikkuessa mitään ja jaksoin hyvin. Vasta ihan lopussa yhtäkkiä väsähdin, mutta muutama suolapähkinä pelasti tilanteen.

 

Ekat pari päivää saimme patikoida komeissa säissä. Sitten esteri alkoi esitellä hanuriaan, mutta sepä ei meitä pidätellyt. Paitsi yhtenä päivänä oli pitäydyttävä maan tasalla, sillä tuuli ja sade olivat sen verran rankkoja, ettei "ylämaailmaan" olisi ollut järkevää mennä.

Alla kuva "ylämaailmasta" eräältä supermärältä patikalla. Tässä vaiheessa ei vielä sadellut, vaikka pilvessä olimmekin. Minuutti kuvan ottamisen jälkeen esterin hanuri repesi eikä ole kuvia loppupatikalta, joka oli melko kaamea koska reitillä oli paljon kiipeiltävää ja sade teki kivistä superliukkaita. Hieman kuumotti joissakin kohdin, mutta mustelmia lukuun ottamatta selvisin ehjänä.

 Buttermerestä siirryimme viikoksi Keswickiin. Siitä seuraavassa postauksessa. Ja muuten, vaikka minulla nykyään on Instagram, en ole lopettamassa bloggaamista. Pyrin valitsemaan blogiini hieman erilaisia kuvia kuin Instaan eli jos haluat seurata molempia, niin ihan samaa tuubaa ei ole tarjolla. Instani on private, mutta hyväksyn oikeat ihmiset. Pidän tilin suljettuna, koska en jaksa kaiken maailmaan neurokirurgeja ja kuninkaita, jotka haluavat tsättäillä paskaa tmv.

Ps. Kuvien sommittelu ja muukin sijoittelu on epäsymmetristä ja rumaa, koska Bloggerin uusi versio ei nähtävästi edelleenkään toimi kunnolla. Melko paska uudistus, sanon jälleen kerran.