Paskan sään lenkkimaisemat

River Greta

Preferoin aurinkoisia säitä enkä innostu sateesta, mutta en myöskään jaksa liikaa (aina voi vähän kuitenkin) vinkua säästä. Sää on mitä on eikä siihen voi vaikuttaa, joten parempi sopeutua.

Täällä on sadellut enemmän kuin vähemmän viime aikoina, tänään oli tarjolla kaatosadetta. En viitsi kaatosateella lähteä vuorille, koska ylhäällä odottaa todennäköisesti melkoinen kylpy. Toisaalta mitäpä sillä olisi väliä, kun olisi joka tapauksessa jo valmiiksi märkä. Toisaalta näkyvyys ylhäällä on yleensä melko heikko, jos on sadetta ja joskus muutenkin.

Esittelenkin nyt tämän päivän lenkkimaisemat (kaikki kuvat siis tältä päivältä).

Keswick to Threlkeld Railway Path

Keswickistä Threlkeldiin vievä Railway Path on mainio paskan sään valinta. Sieltä voi poiketa monenlaisille reiteille ja intresseistä riippuen pysytellä päällystetyillä teillä, jos eivät mutakylvyt kiinnosta. Tarkoitukseni oli nousta pitkän kaavan kautta Latriggille (jota en laske vuoreksi, koska se on arkilenkkipaikkani), mutta sattumalta bongasin yläkerran Jonnan (naapurin siis), joka juuri kääntyi tielle jonne minunkin olisi pitänyt kääntyä.

River Greta

Jonna ei ilmeisesti nähnyt minua tai toivon niin. Tein siis äkkiä päässäni reittimuutoksen ja jatkoinkin Railway Pathia suoraan ja käännyin hieman myöhemmin polulle, joka johtaa ihan eri suuntaan. Jäi siis Latrigg tekemättä ja heitinkin lenkin Castlerigg Stone Circlelle.

Jonna on erittäin mukava, mutta en ollut enkä ole tänään yhtään sosiaalisella tuulella. En ole vielä palautunut viikonlopusta, joka oli poikkeuksellisen ihmispainotteinen. Perjantaina menimme Keswickin jouluvalojensytytysjuhlaan ja lauantaina oli taloyhtiön kokous (eli täkäläisittän AGM eli Annual General Meeting).

Minua hälinä, sosiaalisuus ja yleinen metakka kuormittavat todella paljon. Alan käydä ylikierroksilla ja on vaikea saada itseä rauhoittumaan. Olin eilen todella väsynyt, en jaksanut edes liikkua päivittäistä “pakkoliikuntamäärääni”, josta olen yleensä tarkka. Tänään olikin aivan ihana fiilis, kun jaksoi pompsahdella ja jolkotella ja ihastella maisemia. Minä nimittäin rakastan näitä täkäläisiä maisemia ja reittejä löytyy joka lähtöön ja säähän ja fiilikseen.

Ja mikä parasta – eipä juuri ihmisen ihmistä missään. Seurana ääretön avaruus ja sadepisarat.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa ihmisten seurallisuuden tarpeesta - tai pikemminkin tarpeettomuudesta. Teen sen ehkä toiste, jos jaksan. Nyt en jaksakaan, koska on niin epäsosiaalinen olo.