Täällä en pyytele anteeksi

Minulla on vaikeuksia arvioida, kuinka paljon ihmisen olisi hyvä liikkua päivittäin pysyäkseen kondiksessa ( en tarkoita ulkomuotoa, vaan fyysistä kuntoa ). Minulta tuppaa lähtemään asiat lapasesta ja suhteellisuudentajukin on joissakin asioissa mitä on. Sopiva määrä liikuntaa päivässä on tietysti niin paljon kuin jaksaa. Sitten kun ei jaksa enää, on tullut liikunta-annos täyteen, heh. No, en ole niin paljon liikkunut ettenkö jaksaisi enemmänkin. Sen verran kuitenkin, että olen onnistunut saamaan rasitusvamman jalkaan. Googletohtorin konsultaatiossa diagnoosiksi arvoin akillesjänteen rasitusvamman. Ehkä se on venähtänytkin, koska olen pompsahdellut viime aikoina tavallista enemmän. Olen nimittäin alkanut harjoittaa “vuori-parkouria”, koska ilmeisesti perinteinen liikkuminen ei riitä. Joop, usein mietin mikä helvetti minua vaivaa kun pitää joka asia vetää överiksi. Anyway, jalka sai eilen melkein levätä ja fillaroin Georgen kanssa louhosta pällistelemään. Force Crag Mine Force Crag Mine...

Olen varttunut ajassa, jolloin sukupuolia miellettiin olevan kaksi enkä muista että asiaa olisi tuolloin kyseenalaistettu mitenkään. Olen ollut aina sinut sukupuoleni kanssa, vaikka lähes kaiken muun kanssa on ollut ongelmaa. Sukupuoltani en muista koskaan sen kummemmin miettineeni paitsi ihan viime vuosina, kun on tuotu esille sukupuolen moninaisuus ( mikä on hieno asia, mutta ei kosketa henkilökohtaisesti minua, mikä ei tarkoita ettenkö haluaisi yhtäläisiä oikeuksia ihan kaikille ). Sukpuoli-identiteetti voidaan määritellä esim. näin: “Henkilön yksilöllinen käsitys omasta sukupuolestaan, joka voi vastata tai olla vastaamatta syntymässä määriteltyä biologista sukupuolta, mukaan lukien henkilökohtainen kehokokemus (johon voi sisältyä, jos sen voi vapaasti valita, kehon muokkausta lääketieteellisesti, kirurgisesti tai muulla tavalla) ja muut sukupuolen ilmaisutavat, kuten pukeutuminen, puhe ja tavat.” Mahdollisesti minun ei ole tarvinnut ajatella sukupuoltani, koska en ole kokenut sitä...

Vinguin reilu vuosi sitten kesken muuttopöhineiden huonoa onnea saadessani osoituksen suorittaa Jury Service. Sain siirrettyä ajankohtaa ja tietenkin paikkaa, koska oli muutto vaiheessa. Uudeksi paikaksi määräytyi Carlisle, jonne täältä matkustaa julkisilla reilut pari tuntia. Nopeampi suora bussi kulkee peräti kaksi kertaa päivässä suuntaansa, mutta nuo ajankohdat eivät sopineet minulle. Siksi kiertoajelu kahdella dösällä. Carlisle Courts of Justice Tämä tapahtui tammikuussa, tarkemmin maanantaina 9.1. Paikalla piti olla kello 9, joten suunnistin ensimmäiseen bussiin joka vei minut Penrithiin: siellä vaihdoin Carlisleen menevään dösään. Penrithin bussi oli märkä ja kylmä, kuin olisi pakastinarkussa matkustanut. Ilmeisesti säästettiin lämmityskuluissa tai sitten kuski ei osannut lämmittää tai oli muuten vain sadisti. Carlisleen saavuin etuajassa, koska valittavana oli myöhästyä tai olla liian ajoissa. Suomalaisena tunnollisena valitsin etuajan. Muutenkin vituttaa myöhästelijät – erity...

  Olisiko teillä hetki aikaa kuunnella remonttihorinoita. Ai ei vai, no menkääpä sitten muualle. Remontti alkaa olla finaalissa niin kuin minun hermoni ja kuntoni. On pidellyt rankkoja evakkopäiviä vuorilla. Onneksi säät ovat suosineet eli on kuivaa ja kuumaa, ylhäällä on ollut viileämpää joten ihan kiva. On helppo olla liesussa, kun tarkenee. (Välihuomio: Kaikki postauksen kuvat ovat evakkoretkiltäni.) Herään yleensä aamuviiden ja -kuuden välillä, kaadaan pari kuppia kahvia naamariin ja alan valmistella päiväreppua menokuntoon. Sinne sujahtaa parin litran vesipussi, samoin aamiainen ja eväs. En voi syödä kotona, koska en kykene syömään niin aikaisin. Olen ovesta ulos yleensä kahdeksan jälkeen. Voisin nukkua pidempäänkin, mutta en pysty, koska suoli herättää aikaisin eikä sen jälkeen tule uni enää, koska alan stressata, milloin joku paukkaa sisään ja vatsa kurailee. Haluan impata kahvini rauhassa ja hoidella vessarutiinit ilman ylimääräisiä ihmisiä talossa. Kurailukin loppuu, kun p...

Pikaruuan ei tarvitse olla epäterveellistä ja sen voi tehdä itse. Siis jopa minä, jota ei voi missään tapauksessa kutsua keittiövelhoksi. Noidaksi voi kutsua, jos haluaa. Esittelen tässä parit pikaruuat, joita olen erityisesti nyt remontin aikana nauttinut ja joita tosin syön muutenkin. Nyt historiallinen kurkistus Vege-Ellun keittiöön. Tai tarkemmin sanottuna vessaan, sillä siellä niitä ruokia nyt esivalmistelen ennen mahdollista ( olohuoneessa sijaitsevassa ) mikrossa nuketusta. Aineksia.   Moroccan lentils a’la Elegia 1 purkki linssejä ½ purkkia kikherneitä x kpl. tomaattia mausta puristetulla sitruunalla ja celerysaltilla ( tai millä tahansa, itse maustan mainitsemallani tavalla ) Huuhtele linssit ja kikherneet ja heitä ne lautaselle, johon olet paloitellut tomaatin tai -tit. Sekoita. Syö kylmänä tai tunge koko roska mikroon ja lämmitä niin kauan kuin huvittaa. Lisukkeeksi salaattia ja paprikaa.   Epähavainnekuva - liittyy ja ei liity reseptiin. Ei nyt ole asianmukaista ku...

Ihme tapahtui ja remppa alkoi maanantaina. Aloituspäivä piti kuitenkin itse käydä vahvistamassa keittiökaupassa. Sinne marssimme viime perjantaina, mutta koska Roope (keittiöihminen ) ei ollut paikalla, itkin sisustaja-Tanjalle ettei tiedetä alkaako remppa vai ei. Tanja lupasi välittää viestin Roopelle ja bilderille ja muille asianomaisille. Perjantaina iltapäivällä saimmekin kylään ( täällä ei pahemmin soitella, vaan lampsitaan kylään ) ensin Teemun ( The putkimies ) ja sen jälkeen Rikun ( The Builder ), jotka molemmat kertoivat että remontti alkaa maanantaina. Tanja oli pistänyt tuulemaan. (Välihuomautus: kaikki nimet on muutettu, minkä joku saattoi arvata)  Maanantai 5.6. PÄIVÄ 1    Riku ( bilderi ) saapui aamuysin maissa ja komeassa rivissä katselimme keittiötä. Nyt oli tilaisuus jättää hyvästit keittiölle. Goodbye keittiö. Teemu ( The Putkimies ) tuli myöhemmin, koska hänelle oli ilmaantunut jokin kiireellinen boilerityö. Mutta minäpä olin jo siinä vaiheessa lähtenyt...

Vihdoin puolen vuoden suunnittelun ja ihmeellisen säätämisen jälkeen, meillä alkaa ( jos alkaa ) keittiöremontti maanantaina 5.6. Kirjaan alkutilanteen ja tämänhetkiset tunnelmat voudakseni sitten joskus vuosien päästä kun remppa on alkanut ja loppunut huokailla, miten kaameaa se kaikki oli, mutta onneksi selvisin ( jos selvisin ) hengissä. (Vähän samaan tapaan kuin kirjasin asunnonostoa ja muuttoa: oli nyt kiva kerrata, miten perseelleen kaikki meni, mutta lopulta kuitenkin selvisimme niistäkin draamoista) Keittiöremppa on täällä iso projekti, koska keittiöön pitää dumpata niin paljon kaikkea aina pyykinpesukoneesta lähtien. Varmasti sinne pitäisi sijoittaa myös poreallas, traktori, puimuri, lypsykoneet, navetan eläimet, just name it ja sen paikka on keittiössä. Olemme elelleet ilman pyykinpesukonetta kohta vuoden, niin ihan jännää kun vihdoin sellaisen saa. Olen rampannut pesulassa pyykillä ( ja tänään taas menen, hohhoijaa ). Sinne on suuntaansa vajaa kilsa. En hirveästi nauti pyykk...